Raision ja Ruskon alueilla kiertävä Kullaanpolku (Kuhankuonon retkeilyreitistön eteläisin)

Raision ja Ruskon alueella kaarteleva Kullaanpolku on osa Kuhankuonon retkeilyreitistöä. Mittaa polulla on peräti 11,5 km, joten ihan lyhyessä ajassa tätä polkua ei läpi kuljetakaan (joidenkin tietojen mukaan matkaa tulisi jopa 13 km, mutta minä en käyttänyt mitään mittalaitteita).

Minulla ja Untolla kului aikaa noin 4,5 tuntia, mutta toki tähän mahtuivat jo lounas- ja kahvitauot. Marraskuisena päivänä lähdettiin patikoimaan heti päivän valjettua, jotta päivänvaloa varmasti riittäisi koko matkalle. Reppuun oli pakattu myös otsalamppu. Se on minulla aina mukana pimeimpään vuodenaikaan, mutta nyt sille ei sentään tullut tarvetta.

Oletko ns. hankala asiakas? Toiveissasi on patikoida pitempi matka ja haluat rauhallisen ja jopa erämaisen tunnelman, mutta ilman että varsinaisesti olet erämaassa? Tällöin Kullaanpolku voi olla juuri sopiva ratkaisu sinulle. Vaikka eksyisit polulta, et siltikään voi varsinaisesti eksyä, sillä asutusta on joka puolella. Raision keskustakin on vain Killin ja Nallin kivenheiton päässä. Silti saat nauttia luonnosta ja jopa siitä luonnon rauhasta.

Jos kuntosi ei kestä koko kierrosta, voit aina käydä tutustumassa osaan reitistä, vaikkapa Kullaanvuoren näköalapaikkaan. Tässä blogipostauksessa esittelen kuitenkin koko Kullaanpolun.

Auto on hyvä jättää esimerkiksi Kerttulan liikuntakeskuksen parkkipaikalle. Käänny sitten liikuntahallin kulmalta oikealle Vesakujalle ja jatka 8-tien sillan yli. Sillan jälkeen kyltti ohjaa metsään vasemmalle. Metsäiset maisemat alkavat heti, mutta ABC:n kohdalta on jonkin matkaa käveltävä tietä pitkin, kunnes liikenneympyrän jälkeen kyltti ohjaa jälleen metsään.

Maisemat ovat yllättävänkin metsäiset ottaen huomioon reitin sijainti, ja kun pieneläinten hautausmaan jälkeen polku alkaa pikkuhiljaa nousta ylöspäin kohti Kullaanvuorta, muuttuu tunnelma aina vain erämaisemmaksi. Unohdat nopeasti, että jokin aika sitten olit vielä keskellä kaupunkia. Juuri ennen Kullaanvuoren korkeinta kohtaa on laavu, johon on hyvä tehdä ensimmäinen pysähdys. Siellä on kaikki tarpeellinen: tulipaikka (ajoittain myös polttopuita!) sekä siisti käymälä (ota toki omat wc-paperit mukaan).  

Kahvitauon jälkeen jaksatkin lähteä kiipeämään Kullaanvuorelle, joka on Raision ja Ruskon rajalla ja näin ollen näiden kummankin kunnan korkein kohta. Näköala on ihan mukava, ja varmasti oikein hienokin, jos kiipeää kukkulan huipulla olevaan näkötorniin. Olin liikkeellä Unton kanssa kahdestaan, joten jätin kiipeämisen väliin: Unto ei noihin torneihin suostu tulemaan ja jos oikein rehellisiä ollaan, on minullakin pienoinen korkeanpaikankammo.  Olemme siis Unton kanssa sopuisa pari tässäkin suhteessa.

Kiipeäminen Kullaanvuorelle vaatii jonkin verran kuntoa, mutta sieltä alastulo on sitäkin vaativampaa. Suosittelen jättämään koko reitin väliin, jos vesikelin jälkeen pakastaa, mutta muutenkin kannattaa olla erittäin varovainen.

Reitti jatkuu näkötornin takaa portaita alas. Puuportailla ei ole kaidetta. Viimeistään nyt on aika opettaa koiralle olemaan vetämättä. Tässä kohtaa kannattaa vielä seurata Ruskon hiihtomajan opastetta, mutta itse hiihtomajalle ei siis mennä (se on toinen mahdollinen reitin aloituspiste, mikäli Ruskon puoli sopii sinulle tulopaikaksi paremmin).

Kullaanvuoren jälkeen alkoi koko reitin märin osuus. Kierreltiin ja kaarreltiin pahimpien vesilammikoiden ohi, mutta hetkittäin näytti todella siltä, että olisi palattava takaisin. Jotenkin sieltä kuitenkin läpi päästiin ja vieläpä niin että jalat säilyivät kuivina.

Loppumatka olikin sitten jo huomattavasti helpompikulkuista, kun polku tuli metsien läpi peltoaukeamalle ja jatkui jonkin matkaa jopa ihan tietä pitkin Raisionjokivarressa. Sitten hypättiin taas metsäpolulle, jonka jälkeen kulku suuntautui Raisionjokilaaksoon ja kohti Haunisten allasta. Reittikuvaus saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta itse asiassa viitat ja reittimerkinnät pitivät meidät hyvin polulla, emmekä kertaakaan kävelleet harhaan.

Haunisten altaalla on seuraava hyvä pysähdyspaikka, sillä keittokatos ja käymälä löytyvät ihan Kullaanpolun reitin varresta. Haunisten allas ei varsinaisesti näy Kullaanpolulle, mutta kun sopivalta kohdalta kiipeät jyrkkää rinnettä altaan penkalle, pääset suoraan keittokatokselle. Haunisten allas toki itsessään on mukava retkipaikka ja minulle ja Untolle hyvinkin tuttu, mutta kerrotaan siitä sitten joskus toiste ja jätetään altaan kierto tällä kertaa väliin.

Kullaanpolku jatkuu altaalta eteenpäin viitoitettua polkua pitkin kohti Raision keskustaa. Loppumatka kävellään ihan kunnon teitä pitkin, Hintsan padon ohi ja takaisin Kerttulaan. Jalkojen pitäisi tässä kohtaa jo tuntua melko painavilta, mutta mielen tulisi olla sitäkin kevyempi.

Voit olla ylpeä, jos koko kierros tuli tehtyä, sillä ihan helppo tämä retki ei ole. Ylpeyden aihe on myös se, jos selvitit koko reitin sortumatta ns. sakkokierroksiin. Kuten sanottua, reitiltä saattaa eksyä, mutta varsinaista eksymisvaaraa ei ole. Olet koko ajan lähellä asutusta.

Ennen kuin lähdet liikkeelle, suosittelen perehtymään karttaan tästä  linkistä mutta reitin läpi käveleminen ei vaadi karttaa tai kartanlukutaitoa. Opasteet ovat hyvät, ja risteyksissä on aina viitta osoittamassa oikeaa kulkusuuntaa.

Kullaanpolku saa meiltä arvosanaksi 4/5. Pitempien lenkkien kategoriassa tämä nousee ihan parhaimpien joukkoon. Tarjolla on monenlaista maisemaa ja hyvät levähdyspaikat. Matka sujuu mukavasti päiväpatikassa, mutta toki Kullaanvuoren laavulla olisi mahdollista yöpyäkin, jos oikein seikkailunhaluiseksi haluaisi heittäytyä.

On melko harvinaista, että ihan kaupungista voi lähteä tällaiselle retkelle, ja se mahdollisuus kyllä mielestäni kannattaa käyttää.  Vaikka olen rennon ulkoilusta nauttimisen puolestapuhuja, joskus sitä haluaa kokeilla omia rajojaan ja kävellä vähän pitemmän lenkin. Tällä lenkillä voi hyvin myös kohottaa kuntoaan, jos päämääränä on vaikka lähteä pitemmälle vaellukselle.

Jos koiran kanssa ei ole tullut tehtyä paria kilometriä pitempiä lenkkejä, tekee koirallekin hyvää totuttaa se pitempiin lenkkeihin pikkuhiljaa. Voit miettiä tilannetta itsesi kannalta: miltä tuntuisi lähteä suoraan tietokoneen äärestä vaeltamaan ilman, että olisit pitemmällä aikavälillä pikkuhiljaa kohottanut kuntoasi. Ja jos lähtisit, missä kunnossa jalkasi ja reisilihaksesi olisivat vaellusta seuraavana päivänä.

Liikunta tekee hyvää, mutta se kannattaa aloittaa varovasti, jotta vältytään vammoilta ja jotta se säilyy mukavana harrastuksena sekä sinulle että koirallesi. Malttia siis ystäväni, malttia. Vähitellen kun lisää lenkkien pituutta, niin kohta sitä jo mennään häntä heiluen. Terve, liikkumaan tottunut koira jaksaa kyllä kävellä saman matkan kuin sinäkin, todennäköisesti paremmin kuin sinä itse.

Sitten vaan hyvät eväät mukaan ja patikoimaan!

Sekalaisia faktoja:

Kerttulan liikuntakeskuksen osoite: Kisakatu 3, Raisio (joka on toinen mahdollinen reitin aloituspiste; toinen aloituspiste on Ruskon hiihtokeskus. Toki reitille voi hypätä monesta muustakin kohtaa, kunhan löytää pysäköintipaikan.)

Kullaanvuoren huippu kohoaa 71 metrin korkeuteen.

Koko reitin kiertäminen vaatii kuntopohjaa polun pituuden vuoksi. Samoin Kullaanvuorelle kiipeäminen on jonkin verran haastavaa.

Mikäli Raision luontopolut kiinnostavat, katsopa myös nämä kirjoittamani jutut:

Pähkinäpolku

Järviniityn metsäpolut

Isovuoren luontopolku

Uikkupolku

Haunisten allas

Timalipolku