Pieneen Raisioon mahtuu yllättävän monta hyvää luontopolkua, ja yksi niistä on nimeltään Pähkinäpolku. Tämä polku on edelleen melko huonosti tunnettu, eivätkä kaikki raisiolaisetkaan tiedä, että heillä on käytössään tällainen hieno ulkoilupaikka. Talvisin osa polusta on hiihtolatuna, ja silloin kävely siellä on kiellettyä. Kun Lounais-Suomen talvet ovat mitä ovat, nykyään taitaa olla kuitenkin todennäköisempää, että polun kiertäminen jalkapatikassa onnistuu vuoden ympäri.

Pysäköintipaikkoja on kaksi, ja niihin kumpaankin mahtuu jokunen auto. Toinen pysäköintipaikka on Pähkinämäen majan läheisyydessä Santalantiellä, kun taas toinen on polun vastakkaisella puolella Kallasten alueella, Metsäkallankadun päässä. Jos lähdet liikkeelle Santalantieltä, polun ainoa tulipaikka, Pähkinämäen laavu ja maja, on heti vasemmalla. Tarvittaessa siis pääset nauttimaan eväitäsi heti retken alussa tai vaihtoehtoisesti kierrät lähes koko reitin ja saavut kahvipaikalle vasta sen lopussa. Kallasista lähdettäessä laavu tulee vastaan noin reitin puolivälissä.

Pähkinäpolun nimi tulee siitä, että alueella todellakin kasvaa pähkinäpensaita, joiden arvellaan olevan peräisin peräti kivikaudelta. Itse en kylläkään niitä nähnyt, mutta ehkä sinä tarkkailet ympäristöä enemmän ja paremmin.

Polulla on mittaa n. 3 km, mutta sitä ei toki voi verrata siihen, että kävelisi saman matkan asfaltoitua tietä pitkin. Maastossa kulkeminen on aina haastavampaa ja hitaampaa, ja matka tuntuu huomattavasti pitemmältä mitä se itse asiassa onkaan. Pähkinämäen majan läheisyydessä kulkee n. 1 km:n mittainen luontopolku, jonka voi kiertää vaikka pienempien lasten kanssa, jos koko Pähkinäpolun kierros tuntuu liian pitkältä. Luontopolku on merkattu vihreällä, varsinainen Pähkinäpolku punaisella. En ole itse tätä luontopolkua kiertänyt, joten siitä en valitettavasti osaa sanoa sen enempää.

Varovaisuutta kallioilla!

Maasto Pähkinäpolulla on vaihtelevaa ja mukavaa. Paikoin märkänä vuodenaikana siellä on erittäinkin märkää, ja välillä pitää yrittää astella hieman polun sivussa. Toisaalta polku kulkee suurilta osin kallioisessa maastossa, missä saa kyllä kulkea kengät kuivina, mutta erittäin varovainen pitää olla. Sateen jälkeen kalliot saattavat olla hyvin liukkaita, vaikka jäätä ei olisikaan.   

”Tietysti pitää olla varovainen, sehän on itsestään selvää”, sinä lukija taidat nyt päässäsi miettiä. Minustakin se oli itsestään selvää, ja jos joku siitä muistutti, se lähinnä ärsytti. Yksin kulkiessani yleensä katsonkin tarkasti, mihin jalkani laitan, mutta tammikuussa Pähkinäpolulla en ollut yksin. Siinä jutellessa keskittymiseni herpaantui pieneksi hetkeksi. Yksi askel liukkaalle kivelle, ja sekunnin sadasosassa makasin mahallani maassa. Lensin suoraan nokalleni enkä ehtinyt tehdä mitään itseä suojatakseni, en edes ottaa kädellä vastaan. Ensimmäinen ajatus maassa maatessani oli, että nyt kävi pahasti.

Myöhemmin samana päivänä lääkäri totesi, että onnettomuudessa oli todellakin ollut onni mukana. Nenästä oli mennyt rustoja, otsassa oli pieni vekki ja kärsin lievästä aivotärähdyksestä, mutta mitään vakavampaa ei onneksi ollut sattunut. Hampaat olivat ehjät, luita ei ollut murtunut, silmälasit säilyivät ehjinä, samoin kamera joka oli roikkunut kaulallani. En edes kaatunut Unton päälle eikä Unto loukannut tapahtumassa mitenkään, vaikka se oli hihnasta kiinni vyölläni. Aivotärähdyksen oireet tuntuivat lievinä runsaan viikon, mutta mitään pahempia tuntemuksia ei tullut.

Selvisin vähällä, mutta opin kantapään kautta, että liian varovainen ei voi olla. Jos olisin ollut liikkeellä yksin, tilanne olisi tuntunut paljon pelottavammalta, mitä se sitten olikaan. Unto yritti auttaa ja tuli nuolemaan likaisia kasvojani, mutta hätätilanteessa tästä parhaasta kaverista ei kuitenkaan taitaisi paljon apua olla.

Ei nyt sentään pidä pelästyä tästä tarinasta. Tietysti tapahtuma aluksi pelästytti ja mietin minäkin, uskallanko enää lähteä minnekään retkeilemään. Olisi kuitenkin aivan hullua olla lähtemättä tällaisen pelon takia, kun onnettomuus voi tapahtua vaikka kotona omassa kylpyhuoneessa. Pähkinäpolkua erityisesti ei tarvitse pelätä: polku ei ole ollenkaan vaarallinen eikä se poikkea muista luontopoluista vaarallisuutensa suhteen mitenkään. Eikä se sohvalla makaaminenkaan ihan terveellisin vaihtoehto elämälle ole.

Hetki ennen kaatumista. Tässä kohtaa vielä hymyilytti

Pähkinämäen maja

Pähkinämäen ulkoilumajasta huolehtii yhdistys nimeltä Raision Rinkka ry. Alun perin maja on ollut yksityisomistuksessa, mutta Raision kaupunki osti sen kuolinpesältä vuonna 1981. Samana vuonna tila päätettiin ottaa hiihto- ja ulkoilumajakäyttöön. Majan lisäksi alueella on varaustupa, johon kuuluu sauna. Mikäli olet kiinnostunut varaamaan tupaa omaan käyttöön, suosittelen lämpimästi käymään Raision Rinkan nettisivuilta saamassa lisätietoa asiasta. Hiihtokaudella Pähkinämäen maja on avoinna viikonloppuisin klo 10 – 14 ja hiihtoloman aikaan koko viikon. Mikä sitten on nykyään Varsinais-Suomen hiihtokausi, se onkin ihan oma kysymyksensä.

Majan ja varaustuvan lisäksi alueella on laavu, tulipaikka ja puuvaja. Laavu on erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Välillä näkee valitettavasti muunkinlaisia laavuja, mutta tämä on hieno. Toivottavasti se myös sellaisena saa pysyä. Retkeilijöitä on välillä moneen lähtöön, ja osa ”retkeilijöistä” saattaa valitettavasti nauttia muustakin kuin luonnosta. Majan piha-alueella on myös kaksi huussia. Kurkkasin toiseen: oli oikein siisti sekin, tosin hirvittävän pieni. Joku ystävällinen retkeilijä oli jättänyt vessapaperia.

Raision alueen luontopolut aika hyvin kolunneena Unto pitää Pähkinäpolusta kaikkein eniten. Kallioinen maisema yllättää; sentasoista maisemaa ei aivan odota, kun polku kuitenkin kiertää asutuksen keskellä. Majan alueella on kaikki tarpeellinen ja vielä enemmän, ja se ehdottomasti nostaa tämän polun pisteet 4+/5 tasolle. Hetkittäin epäilen, haluanko edes mainostaa tätä polkua kenellekään, jotta se pysyisi yhtä rauhallisena ja siistinä. Toisaalta taas varsinaissuomalaiset ansaitsevat kyllä löytää Raision Pähkinämäen.

Polun varrelta on mahdollisuus poiketa ylös Kallastenvuorelle. Valitettavasti kaatumiseni seurauksena se jäi tällä kertaa katsastamatta ja valokuvaamatta, mutta mitään ihmeellistä näköalaa sieltä ei löydy.

Pähkinämäen laavu
Pähkinämäen laavu
Pähkinämäen varaustupa ja sauna sekä tulipaikka
Varaustupa ja sauna sekä tulipaikka

Sekalaisia faktoja:

Pähkinämäen ulkoilumajan osoite: Santalantie 121, Raisio

Toinen mahdollinen pysäköintipaikka löytyy Kallasista Metsäkallankadun päästä.

Pähkinämäen majan tontti kuului alun perin Naantaliin, mutta se siirtyi Raision kaupungin omistukseen vuonna 1979.

Varaustuvan saunaan on uusittu kiuas vuonna 2018.

Pähkinäpensaita kasvaa luonnonvaraisina Suomessa vain maan eteläosissa. Niiden sanotaan olevan jäännöstä lämpimämmältä kaudelta, joka seurasi 2500 vuotta sitten päättynyttä jääkautta.

Unto-koira Pähkinämäen laavulla
Unto Pähkinämäen laavulla

Mikäli Raision luontopolut kiinnostavat, katsopa myös nämä kirjoittamani jutut:

Kullaanpolku

Uikkupolku

Haunisten allas