Teijon kansallispuisto on Suomen uusimpia kansallispuistoja. Se on perustettu vuonna 2015, mutta alue on ollut retkeilykäytössä jo sitä ennen. Häpeällisesti myönnän kuitenkin, että minulle ja Untolle syksyn 2019 retki Teijoon oli vasta se ensimmäinen. Sinne on meiltä hieman pitempi matka, mutta toki Varsinais-Suomen puolella pysytään.
Reittien valinnassa määräävänä tekijänä on usein reitin pituus. Matildanjärven kierros on noin 5.5 km, joten valitsin kierrettäväksi sen. Lisää pituutta kierrokseen päätin hakea käymällä myös läheisellä Puolakkajärvellä.
Matildanjärven kierros kuuluu Teijon kansallispuiston suosituimpiin reitteihin eikä ihme, sillä se kulkee suurimmaksi osaksi aivan järven rannassa. Maisemat olivat hienot ihan lokakuussakin, joten kesäaikaan paikka on varmasti huikaisevan kaunis. Laavuja, käymälöitä ja tulipaikkoja on todella tiuhaan, joten eväspaikkoja löytyy kaikille reittiä kiertäville lukuisille ihmisille. Teijon luontokeskuksen luontotalo sijaitsee Matildanjärven rannalla.
Matildanjärvi on kooltaan 57 hehtaaria ja se sijaitsee nykyisen Salon alueella, Mathildedalin ruukkikylän kupeessa. Maasto vaihtelee jonkin verran suomaasta kallionrinteisiin, mutta melko helppokulkuisena reitti sopii myös lapsille, jotka jaksavat tuon vajaan 6 km kävellä. Toki koko kierrosta ei ole pakko mennä, ja tarjolla on myös lyhyempää luontopolkua. Kansallispuistot ovat siinäkin mielessä hienoja retkikohteita, että jokaiselle löytyy jotakin.
Mikäli yöpyminen Teijon kansallispuistossa kiinnostaa, suosittelen poistumaan Matildanjärveltä ja jatkamaan kohti pohjoista Puolakkajärveä sekä Teerisaaren ja Endalin laavuja. Lokakuussa 2019 tässä kohtaa oli varoitus huonokuntoisista pitkospuista, mutta ainakin Puolakkajärvelle asti meno oli ihan mukavaa eikä pitkospuiden kunto haitannut.
Teerisaaren laavu oli meidän taukopaikkamme. Laavu on aivan Puolakkajärven rannalla melko tuulisessa paikassa. Maisema laavulla istuessa oli kuitenkin todella hieno, vaikka itse Puolakkajärvi onkin ihan tavallisenoloinen suojärvi. Tämä 72 hehtaarin kokoinen järvi laskee väliojan kautta Matildanjärveen.
Matildanjärven rannoilla oli paljon ihmisiä reitillä, vaikka oli arkipäivä. Heti kun siirryimme pois varsinaiselta Matildanjärven kierrokselta, ihmisiä ei enää näkynytkään missään, ja saatiin olla Unto kanssa ihan kahdestaan. Istuskeltiin laavulla kahvilla ja tuijoteltiin näkymää järvelle. Unto on tottunut laavulla kävijä, joten sekin tuntui nauttivan olostaan.
Teijossa voi kohdata vaikka metson
Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, ja hyvällä tuurilla niissä voi törmätä johonkin siellä elävistä eläimistä. Tuuria tämä hieman vaatii, sillä luonnollisesti eläin yleensä väistää ihmistä.
Metso on kanalinnuistamme suurin, ja painoa sillä voi olla peräti 3 kg. Koiraan siipien kärkiväli on jopa 125 cm eli mistään pienestä ilmestyksestä ei todellakaan ole kyse. Metso elää suurilla metsäalueilla, ja erityisesti metsien hakkuut se kokee haitallisina. Kansallispuistot ovat siis metsolle erityisen mukavia alueita, ja Teijossa moni on metsoon törmännytkin.
Yleensä metso siirtyy ihmisen tieltä hieman kauemmas. Ei liian kauas omalta alueeltaan, mutta sen verran, että se on mielestään turvallisen matkan päässä tunkeilijasta. Jos ihminen taas liikkuu sitä kohti, metso siirtyy askeleen kauemmas. Aina näin ei kuitenkaan käy, vaan metso saattaa olla yllättävän hyökkäävä ja jopa vaarallinen.
Tällaiseen niin sanottuun hulluun metsoon saattaa törmätä erityisesti keväällä. Kuulemma tällaisessa tapauksessa kukkometso on saattanut jäädä yksin alueelle, jossa ei ole muita kukkoja. Näin ollen se ei ole päässyt purkamaan uhoamistaan reviiritaistelussa ja saattaa purkaa sitä vastaantulevaan ihmiseen tai vaikkapa autoon. Varsinaisesti sen tarkoitus ei siis ole hätyytellä ihmistä, vaikka se sellaisena toimintana näyttäytyykin.
Mitä tällaisessa tilanteessa sitten voisi tehdä, kun iso metso tuntuu tulevan väkisin päälle? Voit esimerkiksi taittaa puusta oksan ja pitää sitä itsesi ja metson tai koirasi ja metson välissä. Metso ei kuulemma tule tämän oksan läpi vaan pitää etäisyyttä. Normaalioloissa kansallispuistoissa ei ole sallittua katkoa oksia tai tehdä luonnolle muutakaan vahinkoa, mutta hätätapauksessa näinkin voi tehdä. Tämän luin Teijossa olleesta infotaulusta. Omakohtaista kokemusta ei onneksi ole. Katsopa huviksesi jokin video hullusta metsosta; en välttämättä haluaisi joutua metson uhoamisen kohteeksi, varsinkaan pienen koiran kanssa.
Mitä Matildanjärven kierrokselle arvosanaksi?
Matildanjärvi ja Puolakkajärvi tarjosivat molemmat upeita maisemia, ja mukavia taukopaikkoja oli lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Opasteet olivat hyvät ja selkeät kuten kansallispuiston reitillä sopii olettaakin.
Miinusta Matildanjärven kierros saa siitä, että noin 600 metrin matkalla reitti kulkee ihan tavallista tietä pitkin Mathildedalin kylän läpi. Sille ei mitään voi, että reitti kulkee niin lähellä asutusta, mutta tämä osuus reitistä on eittämättä kuolettavan tylsä. Toki on hienoa, että ylipäätään tällainen Matildanjärven kierros on tarjolla kaikille retkeilijöille, sillä voisihan olla, että koko järvenranta olisi yksityismökkien omistuksessa.
Väistämättä Matildanjärven kierrosta vertaa Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierrokseen, sillä molemmat tarjoavat kauniit järvimaisemat ja reitit ovat melko samanpituisetkin. Untolle ei kuitenkaan jää epäselväksi kumpi näistä reiteistä nousee suosikiksi: Savojärven kierros ehdottomasti! Siinä missä Savojärvi on suosiostaan huolimatta aito erämaajärvi, on Matildanjärvi asutuksen keskellä oleva ihan kiva, kaunisrantainen pikku vesistö.
Ehdottomasti Matildanjärvi on silti vierailemisen arvoinen. Se sopii aloittelijoille, jotka saattavat vielä aristella Kurjenrahkan kaltaista erämaista aluetta ja jotka retkeilevät mieluummin asutuksen liepeillä. Matildanjärvellä on erilaisia keitto- ja ruuanlaittopaikkoja runsaasti (peräti 5?). Teerisaari ja Endalkaan eivät ole kaukana, joten valinnanvaraa riittää. Näin hyviä palveluja en ole tainnut nähdä missään muualla.
Toki reittiä kiertäessä ei juuri tule ajatelleeksi että edes on kansallispuiston alueella, kun on tottunut kansallispuiston edustavan jotain aivan muuta. Matildanjärvellä ihmisiä tulee vastaan kuten millä tahansa tuiki tavallisella lenkkipolulla. Joidenkin mielestä se on varmasti hyvä asia, toisille se on taas kauhistus.
Kaiken kaikkiaan Unto antaa tälle reitille pisteitä 4+/5.
Sekalaisia faktoja:
Matildanjärven pysäköintialue: Matildanjärventie 86, Salo; pysäköintialueella on runsaasti tilaa
Pysäköintialueella on huussit.
Turun keskustasta matkaa tulee 83 km, Salon keskustasta vajaa 40 km.
Suositeltava kiertosuunta: vastapäivään
Matildanjärven eteläpuolelta löytyy 3 km esteetöntä polkua, joka sopii kuljettavaksi pyörätuolilla tai lastenvaunuilla.
Vuonna 2019 Teijon kansallispuistossa vieraili 108400 ihmistä.
Mathildedalin ruukkikylän 1800-luvun miljöössä asuu vakituisesti noin 130 ihmistä. Kesällä väkimäärä moninkertaistuu.
