Liedon Vanhalinna on kartano, joka sijaitsee esihistoriallisen linnavuoren kupeessa. Vanhalinnan museossa on sekä vaihtuvia että pysyviä näyttelyitä ja varmasti paljon nähtävää. Tässä blogissa keskitytään kuitenkin retkeilyyn nimenomaan koiran kanssa, joten jätetään museokäynti tällä kertaa väliin. Vanhalinna tarjoaa paljon nähtävää ja hienoja kokemuksia, jotka voi jakaa myös nelijalkaisen kaverin kera. Turun keskustasta paikan päälle ajaa 10 minuutissa, joten ei ole mitään syytä jättää tätä paikkaa näkemättä.

Lyhyt katsaus linnavuoren historiaan

Vanhalinna sijaitsee nykyisen Liedon kunnan alueella kahden esihistoriallisen merkittävän kulkuväylän, Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä. Ensimmäisen kerran linnavuoren tiedetään olleen käytössä jo kivikaudella, jolloin se oli vielä saaressa. Varsinaista linnoitusta siellä on ollut rautakaudelta lähtien aina 1360-luvulle asti. Siellä tehtyjen arkeologisten löydösten perusteella tiedetään, että linnavuorella on todellakin ollut linnoitus, jota on käytetty myös puolustustarkoituksessa. Taisteluja on käyty mm. hämäläisiä vastaan. Vähitellen Turun linnan valmistumisen jälkeen tämä linna kuitenkin menetti merkityksensä, eikä siitä ole jäänyt jäljelle meidän päiviimme mitään.

Vanhalinnan tilan viimeiset yksityiset omistajat olivat Mauno ja Ester Wanhalinna, jotka lahjoittivat sen vuonna 1956 Turun yliopistolle. Nykyään Vanhalinnan omistaa Turun yliopistosäätiö, joka on tehnyt kartanon tiloissa kunnostustöitä 1990-luvulta lähtien.   

Huikeat maisemat Liedon linnavuoren laelta

Kun tulet Liedon Vanhalinnalle, kiipeä ehdottomasti linnavuoren laelle, sillä sieltä avautuu huikea näkymä ympäröivään historialliseen kulttuurimaisemaan. Kiipeäminen on tehty helpoksi, sillä vuoren laelle vievät uudennäköiset, matala-askelmaiset portaat. Ylös pääsee siis huonommallakin kunnolla, sillä portaissa on helppo levähtää, jos matka ylös tuntuu liian uuvuttavalta. Samalla voit vaikka katsella ja ihmetellä portaiden vieressä olevista infotauluista sitä, miten korkealla merivesi on minäkin menneenä aikana ollut.

Meidän vierailupäivälle sattui huikean hieno maaliskuun alun aurinko, mutta jäätävän kylmä tuuli. Kuvat näyttävät hienoilta, mutta niistä ei välity se, miten kylmä ylhäällä linnavuoren laella oli. Asiaa auttaa toki, kun varustautuu oikein. Koska minulla oli tuulenpitävät toppavaatteet ja puin tuulenpitävän takin myös Untolle, saatoimme ihastella maisemaa ihan rauhassa. Linnavuori kohoaa 55 metrin korkeuteen, ja maisema vuoren laelta on kerrassaan mahtava.

Muistelin, että laella oli ennen ollut jonkinlainen penkki, mutta se oli ilmeisesti aikojen saatossa lahonnut, koska mitään istumapaikkaa en siellä nyt nähnyt. Suunnittelin mielessäni kuitenkin jo, että kesällä siellä voisi istuskella ihan vaikka maassa tai viltin päällä ja nauttia eväitä samalla, kun ihailee alas aukeavaa maisemaa. Tällä kertaa maaliskuun tuulella siellä olisi ollut aivan liian kylmä kahvihetken viettoon, sillä mitään tuulensuojaa vuoren laella ei ole.

Kahvit uudella Vanhalinnan laavulla

Laskeuduimme linnavuorelta alas ja kahvit painoivat edelleen repussa. Ennen kuin edes ehdimme miettiä sen enempää mistä löytyisi sopivan suojaisa kahvittelupaikka, huomasin pihamaalta hieman sivussa olevan laavun. En ollut kuullutkaan että siellä sellainen olisi ja lähemmän tutkiskelun pohjalta totesinkin, että kyseessä oli varmasti hyvin uusi rakennelma. Tämä siis kaikille Vanhalinnaan suuntaaville tiedoksi: kahvit voi nauttia nyt ihan oikealla laavulla ja samalla voi katsella edessä hiljaa lipuvaa Aurajokea. Joessa oli hivenen jäähippuja kylmän yön jäljiltä, mutta vesi virtasi vääjäämättä kohti merta.

Yhtäkkiä kylmä pohjoistuuli jäi jonnekin taakse ja laavulla istuskellessa oli aivan tyyntä. Kevätauringolla oli jo sen verran voimaa, että se lämmitti mukavasti poskia. Termospullon avaaminen levitti ympäristöön houkuttelevan kahvin tuoksun. Unto sai puruluun ja minä nautiskelin kahvia aidosta kuksasta. Siinä olisi voinut istuskella vaikka kuinka kauan, ja pitkään me siinä nautimmekin elostamme. Sillä hetkellä kaikki oli hyvin.

Vanhalinnan luontopolut

Vanhalinnan ympäristössä kulkee kolme lyhyttä luontopolkua: Ystäväpolku (1.5 km + 1 km takaisin), Historiapolku (2 km) ja Arkeologiapolku (0.8 km). Me emme tällä kertaa kuitenkaan näillä poluilla käyneet, sillä vietimme aika paljon aikaa linnavuorella ja laavulla ja lisäksi pitkän tovin etsimässä näitä polkuja! Kartalle polut on merkitty hyvin, mutta luontoon merkitsemistä pitäisi parantaa huomattavasti. Tässä asiassa Vanhalinnan arvosanaan valitettavasti tulee miinusta.

Historiapolku kiinnosti eniten ja löysimmekin lopulta polun alkupisteen, jonne ei maastossa ollut minkäänlaista viittaa tai merkkiä. Todennäköisesti olisimme osanneet polun kiertää ihan siltä pohjalta miltä se opastekartoissa oli näyttänyt, mutta aikaa oli tähän pisteeseen päästyämme kulunut jo niin paljon, että päätimme suunnata kulkumme kotia kohti.

Tämä siis tiedoksi sinulle, joka suunnittelet näiden lyhyiden luontopolkujen kiertämistä: mitään kovin vaikeaa en usko niissä olevan, mutta varaudu siihen, että merkkejä ja viittoja on hyvin vähän, jos ollenkaan. Vanhalinna tarjoaa kuitenkin paljon kaikenlaista nähtävää. Vanhan Härkätien varrella on mm. viitta Kuninkaanlähteelle. Tarinan mukaan itse Kustaa Vaasa olisi tarkastusretkillään pysähtynyt lähteelle juottamaan hevosiaan.

Itse en ollut pettynyt, vaikka luontopolut jäivät kiertämättä, sillä saimme viettää hienon päivän Liedon Vanhalinnalla ihan muuten vaan. Ulkoilua tuli muutaman tunnin verran, vaikka kävelymatkaa ei kertynyt mitenkään hirmuisesti. Liedon Vanhalinna meneekin blogissani historiakohteiden kategoriaan, mutta tiedoksi sinulle, lukijani, että myös luontopolkuja siellä on, mikäli sellaiset ovat etsinnässä. Polut ovat lyhyitä ja kulkevat tasamaalla, joten onnistunevat myös pienten lasten kanssa.

Unton arvio Vanhalinnasta

Liedon Vanhalinna on todella hieno kohde, jota voi suositella ihan kenelle tahansa. Paikka tarjoaa sekä historiaa että luontoa, hienoja maisemia, ja nyt myös laavun jokimaisemassa. Lämpimänä päivänä voisin hyvin nähdä itseni viettämässä siellä vaikka koko päivän.

Arvosanaksi Unto antaa Liedon Vanhalinnalle 4.5/5. Miinusta on pakko antaa luontopolkujen huonosta merkinnästä, vaikka se ei loppujen lopuksi itseäni mitenkään haitannutkaan. Tähän toivon tulevaisuudessa panostusta.

Muuten paikka on melko lailla täydellinen ainakin minunlaiselleni historia- ja luontoihmiselle. Unto nautti täysin siemauksin tuulen mukana tulleista tuoksuista, maassa olleista kevään hajuista sekä mukana olleen koirakaverin seurasta. Tassu nousee tälle kohteelle pystyyn, samoin oma peukkuni.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Vanha Härkätie 111, Vanhalinna (Lieto)

Paikan päällä on iso parkkipaikka, jolle mahtuu autoja paljon.

Vanhalinnassa on tarjolla hienoja tiloja juhlia ja kokouksia varten.

Vanhalinnasta löytyy myös pakohuonepeli.

Mikäli linnavuoret kiinnostavat, katsopa myös nämä kirjoittamani jutut:

Piikkiön linnavuoren reitistö

Mynämäen linnavuori