Piikkiön linnavuoren reitistö oli itselleni uusi tuttavuus. Paikan päällä ja vielä jälkeenpäinkin päivittelin sitä, miten oli mahdollista, etten ollut löytänyt tälle reitille koskaan aikaisemmin. Niin valtavan hieno se oli! Jos siis tämä Piikkiön helmi on sinullekin toistaiseksi tuntematon, kehotan sinua ehdottomasti siellä käymään. Tarjolla on hieno, sopivan mittainen päivälenkki ja paljon todella upeita maisemia.
Tälle reitille on helppo tulla autolla. Päätieltä on vain kivenheitto pysäköintialueelle, eli mitään pikkuteitä ei tarvitse ajella. Auton voit jättää Piikkiön Kehityksen Kerhotalon pysäköintialueelle, jolla on paljon tilaa. Ei siis tarvitse jännittää, että hajoaako auto kilometrien mittaisella hiekkatiellä, mahtuuko auto pysäköintipaikalle tai että miten saat käänneltyä autosi lopulta ympäri takaisin tulosuuntaan. Kaikki tämä on järjestyksessä ja voit huoletta ajaa paikan päälle.
Autosta noustuasi jatka kävellen tätä samaa hiekkatietä eteenpäin noin 200 metrin matka. Tulet kohtaan, jossa on yllä oleva kyltti. Mene tästä metsään ja sitten vain seuraat polulla olevia merkkejä. Reittiä on helppo seurata, sillä puissa olevia opastemaalimerkkejä on tiheästi.
Neljän kilometrin ympyräreitti ei aivan huonojalkaisille sovellu, mutta suht helppokulkuinen se sentään on. Varovainen saa toki paikoin olla, sillä polulla on paljon kiviä ja puunjuuria, joihin on mahdollista kompuroida. Sen sijaan linnavuorelle kiipeäminen on vaativa suoritus ja vaatii jo aika paljon sekä kuntoa että ketteryyttä.
Huttalan linnavuorelta avautuu huikea näköala
Reitistö on pituudeltaan 4 km, mutta se on varsinaisen ympyräreitin mitta. Tältä ympyräreitiltä on mahdollista poiketa eri kohteisiin, kuten Huttalan linnavuorelle ja Pohtionvuorelle. Jos kiertää katsomassa kaikki nämä reitin varrella olevat nähtävyydet, kävelyä tulee yhteensä jopa 7 km:n matka. Koska näille kallioille kiipeäminen on jonkin verran työlästä, tämä varmasti tuntuu jo jaloissa päivän päätteeksi.
Me kävimme näistä vain Huttalan linnavuorella, joka on se kuuluisin ja korkein. Sinne kiipeäminen olikin melko työlästä ja polku hyvin vaikeakulkuinen. Kovin huonokuntoisen ei kannata edes yrittää. Alaspäin tulo oli sitäkin vaikeampaa, ja omaa kulkuani vaikeutti vielä se, että Unto kulki mukana ja oli kädestäni kiinni hihnassa. Kieli keskellä suuta piti askeltaa, ja paikoitellen oli parempi tulla alas lähes istuvassa asennossa. Mutta selvittiin ehjin nahoin.
Jos olisin ollut liikkeellä Unton kanssa kaksin, olisin todennäköisesti jättänyt linnavuoren kokonaan väliin, mutta porukassa uskalsin minäkin kiivetä, ja onneksi kiipesin.
Näköala ylhäältä oli huikea! Olin juuri vähän aikaisemmin käynyt Liedon Vanhalinnan linnavuorella ja sieltä oli toki hieno näköala, mutta Huttalan linnavuori oli vielä sitäkin upeampi. Korkeanpaikankammoisena melkein polvissa tutisi, kun katseli maisemaa. Linnavuoren laki on 74 metriä merenpinnan yläpuolella, joten ei ihme, että jo vähän polvissa tuntuikin. Ota sinä ihmeessä kiikarit mukaan, jos tuonne joskus menet. Sieltä näkee Piikkiönlahdelle ja jopa Turkuun asti.
Piikkiön linnavuoren laavulla – kaksi kertaa
Huttalan linnavuorelta laskeuduttuamme jatkoimme polkua eteenpäin. Varsin lyhyen matkaa taivallettuamme seuralaiseni kääntyivät katsomaan taaksepäin ja huomasivat laavun, josta olimme jo kävelleet jonkin matkaa ohi. Käännyimme takaisin ja menimme laavulle juomaan kahvit ja pitämään evästaukoa. Samalla ihmettelimme, ettei laavua ollut merkitty paremmin, sillä olisimme helposti voineet kävellä kokonaan sen ohi.
Kahvitauon jälkeen jatkoimme kävelyä eteenpäin, ja tässä kohtaa saikin miettiä tarkkaan mihin suuntaan piti lähteä, sillä polkuja meni kumpaankin suuntaan. Päättelimme, että toinen suunta veisi takaisin pysäköintipaikalle (mikä pitikin paikkaansa), joten me lähdimme vastakkaiseen suuntaan. Tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi ja päästiin jatkamaan linnavuoren reitistöä ihan niin kuin kuuluikin. Paitsi että muutaman kilometrin taivaltamisen jälkeen olimme takaisin laavulla.
Olin ollut siinä käsityksessä, että reitistö on muodoltaan ympyrä ja näin onkin. Lopulta minulle selvisi, että ensimmäisellä kerralla meidän todellakin olisi pitänyt vain jatkaa laavun ohi, ja sille olisi ollut tarkoitus saapua vasta paljon myöhemmässä vaiheessa. Tullessamme laavulle ensimmäisellä kerralla olimme samalla vaihtaneet reitin kiertosuuntaa ja meidän ympyrästä olikin tullut kahdeksikko.
Katsopa vaikka tällä sivulla olevaa karttaa, niin havainnollistan mistä on kyse: http://www.reitisto.fi/piikkionlinnavuori
Laavu sijaitsee linnavuorelta hieman eteenpäin, noiden kahden ympyrän risteyskohdassa. Lähdimme tässä kohtaa kulkemaan reittiä vastakkaiseen suuntaan. Tästä ei tietenkään ollut mitään haittaa, mutta se kieltämättä aiheutti hieman hämminkiä kävelylenkin aikana.
Toisen kerran laavulle saapuessamme päätimme juoda toiset kahvit, kun sitä kerran oli vielä termariin jäänyt. Meitä suosi sää: oli lämmin maaliskuinen päivä, kevät tuntui jo kaikkialla. Oli ihanaa, kun talven jälkeen oli sellainen ilma, että tarkeni istuskella rauhassa ja vain nauttia olosta. Olimme laavulla ihan vain oman porukan kesken. Tungosta ei ollut.
Hieman laavusta sivusta on myös kuivakäymälä. Sille ei ole viittaa eikä sitä helposti erota tummasta maastosta, mutta kun nyt tiedät että se siellä on, todennäköisesti huomaat sen kyllä.
Arvio Piikkiön linnavuoren reitistöstä
Unto ja mukana ollut Unton koirakaveri antavat tälle reitille pisteitä peräti 5-/5. Reitti on todella hieno.
Polku on mukavaa kulkea, ja se on sopivan haastava ja metsäinen, mutta ei liian vaikea. Jos haluaa, haastetta tuovat polulta poikkeavat vuoret, ja erityisesti Huttalan linnavuori on kerrassaan mahtava paikka. Siellä olisi voinut oleilla vaikka kuinka kauan ja vain katsella eteen aukeavaa näköalaa. Mikähän siinä on, että tällainen korkea paikka tuntuu niin maagiselta vielä nykyihmisenkin sisimmässä? Ehkä ne ovat ne linnavuorella vartioineet esi-isämme, jotka ovat tämän tunteen meihin istuttaneet?
Laavu on mukavalla paikalla. Ehkä tuo arvosanan miinus tulee siitä, että laavulla on vähänlaisesti istumatilaa, koska edessä olevat puut ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Tällä laavulla on kuitenkin mahdollista myös yöpyä, joten jos sellaista paikkaa etsit, laitapa tämä muistiin.
Vaikka et yöpymispaikkaa etsisikään, kannattaa tämä paikka silti raapustaa muistivihkoon. Valitse selkeä, aurinkoinen päivä ja kiipeä linnavuorelle maisemia ihailemaan. Saatat huomata, ettei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan hienoja paikkoja löytyy kyllä ihan täältä Varsinaisesta Suomestakin.
Sekalaisia faktoja:
Pysäköintipaikan osoite: Lystiläntie 21, Piikkiö (Kaarina)
Matkaa Turun keskustasta tulee 18 km, ajoaika 20 minuuttia.
Suuri osa polusta kulkee luonnonsuojelualueella, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koirien irti pitäminen on aina kiellettyä.
Piikkiö oli oma kuntansa vuoteen 2009, jolloin se liitettiin Kaarinaan.
Mikäli linnavuoret kiinnostavat, katsopa myös nämä kirjoittamani jutut:
