Vähä-Tulejärven kierros Laitilassa (5 km)

Ihmiset tungeksivat suosituilla reiteillä ja kiertävät samoja polkuja, mikä kovasti ihmetyttää minua ja Unto-koiraa. Suomessa on paljon metsiä, paljon tilaa ja paljon luontopolkuja ja reittejä, joilla ei ole ruuhkaa. Tällaisesta hyvänä esimerkkinä toimii Vähä-Tulejärven kierros Laitilassa. Kiersimme reitin pääsiäisenä lankalauantain aamuna emmekä nähneet yhtään ihmistä koko matkalla.

Ajo-ohjeet Vähä-Tulejärvelle

Itselleni nämä seudut ovat tuttuja, koska Mynämäki-Laitila-suunnalla on tullut liikuttua melkoisesti pikkutytöstä saakka. Mutta jos alue on sinulle vieraampaa, aloitetaan siitä miten löydät perille. Lähin osoite jonka voit laittaa navigaattoriin on Krouvintie 133.

Kun käännyt 8-tieltä Krouvintielle (vasemmalle Turusta päin tultaessa), aja tätä tietä noin 1,3 km. Tämän jälkeen tulee oikealle ohjaava tienviitta, jossa lukee Uimaranta/Tuliranta. Käänny tälle pikkutielle ja aja tätä noin 300 metriä. Tie päättyy ja olet perillä järvenrannassa. Alueella on tilaa autoille, joten siitä ei tarvitse murehtia.

Vähä-Tulejärven kierros yllättää

Uimarannan alue näytti hieman epäsiistiltä, kun sille ajoin. Ympäristössä oli jonkin verran sinne kuulumattomia roskia ja ajattelinkin jo, että pitäisi ehkä kääntyä ja ajaa jonnekin muualle. Olin kuitenkin nähnyt sen vaivan, että olin ajanut Laitilaan asti, joten päätin lähteä reitille epäilyksistä huolimatta.

Reitti on tarkoitus kiertää vastapäivään (opasteet ovat vain puiden toisella puolella) ja kyltti ohjaa oikeaan suuntaan heti parkkipaikalta. Tästä eteenpäin valkoisia maalimerkkejä onkin puissa erittäin tiheästi. Epäilykseni olivat aivan turhia: reitti olikin erittäin hyvin hoidettu ja opasteet aivan viimeisen päälle kunnossa. Reitiltä ei voi mitenkään eksyä.

Reitin varrella oli myös uudennäköisiä infotauluja, joista sai ammennettua paljon mielenkiintoista tietoa. Näiden laatijalle iso plussa! Taulut olivat selkeitä ja tarjosivat mukavaa luettavaa, joten niitä pysähtyi tutkimaan ihan mielellään. Monesti tällaiset taulut tulee ohitettua, koska ne ovat joko ajan saatossa kuluneet lukukelvottomiksi tai ne ovat yksinkertaisesti liian tylsiä.

Nimensä mukaisesti luontopolku kiertää Vähä-Tulejärven, mutta jos nyt kuvittelet mielessäsi tämän olevan kuin Savojärven kierros Kurjenrahkalla, lopeta kuvittelu siihen paikkaan. Näet järven kun ajat uimarannan parkkipaikalle, mutta sen jälkeen järveä ei näy koko matkalla ollenkaan. Polku kulkee järven ympäri, mutta niin kaukaa, ettei järveä näy.

Polku on suurimmaksi osaksi kapeaa metsäpolkua, joten sillä on tietysti puunjuuria ja kaikkea muuta metsään kuuluvaa. Maasto on kuitenkin hyvin tasaista koko matkan ajan, joten siitä johtuen tätä reittiä voi suositella myös huonompikuntoisille. Ollaan Unton kanssa kierretty luontopolkuja melkoisesti, ja sanoisin, että Vähä-Tulejärven 5 kilometriä ovat siitä helpoimmasta päästä. Kovin kummoista kuntoa tämän polun kiertäminen ei vaadi, toki jonkinlaista kykyä kulkea metsäisessä maastossa.

Polun alkupäästä on metsää kaadettu aika lailla, mutta onneksi pian sen jälkeen polku sukeltaa metsän siimekseen. Se osuus polusta olikin parasta. Siellä oli esimerkiksi kuusia, jotka olivat aivan täynnä naavaa/luppoa. Sellaista ei todellakaan näe missä tahansa. Aivan upeita!

Jos etsit luontopolkua Laitilasta, katso myös tämä kirjoittamani juttu:

Laitilan jääkauden jäljet: Mato- ja Ilvesvuoren luontopolku

Miten erottaa naavan ja lupon toisistaan?

Moni tietää, että naavat ja lupot ovat herkkiä ilmansaasteille, joten jos niitä puissa näkyy, on se yleensä merkki puhtaasta ilmanlaadusta. Mutta miten erottaa naavan ja lupon toisistaan, kun ne ovat melko lailla samannäköisiä? Molemmat roikkuvat puissa ja näyttävät vanhan miehen parralta.

Luppo on näistä kahdesta yleisempi. Jos haluat testata onko kyseessä luppo vai naava, voit tehdä sen venyttämällä ranganpätkää. Jos se menee poikki, kyseessä on luppo. Jos taas tämä keskusjänne venyy, kyseessä on naava. Itse suosittelen kuitenkin jättämään naavat ja lupot puuhun. Oli kyseessä kumpi tahansa, hienoimmilta ne näyttävät siellä puiden oksilla.

Omassa lapsuudessani näitä parrantupsuja oli puissa jonkin verran, mutta sitten ne tuntuivat hävinneen kokonaan. Nykyään niitä onneksi taas näkee, mikä kielii siitä että ilmaa puhdistavat teot ovat purreet. Naavat ja lupot kärsivät kuitenkin ilmansaasteiden lisäksi myös siitä, että vanhoja metsiä hävitetään, sillä niissä ne viihtyvät parhaiten.

Vähä-Tulejärven luontopolun plussat ja miinukset

Tämän luontopolun plussat ovat selvästi suuremmat kuin miinukset. Minä ja Unto pidimme tästä reitistä todella paljon ja yllätyimme iloisesti sen monipuolisuudesta. Reitti oli hyvin suunniteltu ja merkitty ja tarjolla oli monenlaista tietoa ympäröivästä luonnosta. Metsässä oli hyvä kulkea ja ilma oli raikasta.

Pari miinusta reitillä kuitenkin on.

Kahdessa kohtaa polku tulee tavalliselle soratielle ja tätä mennään muutamat sadat metrit, kunnes viitta näyttää jälleen metsään. Ei siinä mitään vikaa ole. Opasteet ovat selkeät eikä ole kyse mistään pitkästä matkasta, mutta toki sitä ennemmin kävelee metsäpolulla kuin soratiellä. Tiellä kävely on aina todella tylsää ainakin omasta mielestäni. Unto kyllä kulkee missä tahansa, kunhan vain hajuja on tarjolla.

Tämän reitin varrella ei ole laavua tai mitään muutakaan isompaa taukopaikkaa. Noin puolessavälissä oli penkki, jolle sitten istahdin juomaan kahvit. Se riitti minulle aivan hyvin. Maasto on helppokulkuista eikä se mielestäni vaadi sen kummempia levähdyspaikkoja, mutta joku muu sellaista kenties toivoisi.

Uimarannalla näytti olevan pöytä ja penkit, joten toki myös siinä voi nauttia eväitä. Luonto antaa kuitenkin mielestäni ne parhaat taukopaikat. Toki reitti kulkee yksityismetsässä, mikä tulee ottaa huomioon. Tulta ei saa tehdä. Roskat pitää ehdottomasti kerätä takaisin reppuun ja kuljettaa pois, mutta niinhän tietysti tulee tehdä joka paikassa.

Vähä-Tulejärven kierros on kuitenkin todella hieno ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Reitti tarjosi paljon positiivisia yllätyksiä ja virkisti mieltä. Oli ihanaa päästä kulkemaan ilman muita ihmisiä ja vain nauttia ympäröivän luonnon rauhasta.

Kesällä alueella saattaa olla enemmän ihmisiä, koska paikan päällä on yleinen uimaranta. Toki se voi tuoda reitille myös lisäpisteen: kierroksen jälkeen voi vaikka pulahtaa uimaan. Se on lapsille varmasti mukava yllätys.

Viiden kilometrin reitti muodostaa täydellisen ympyrän, joten samoja polkuja ei tarvitse tallata yhtään. Kun lähdet kiertämään polkua yhteen suuntaan, tulet takaisin parkkipaikalle toisesta suunnasta. Hyvin mukava paikka siis; Unto ja minä suosittelemme. Pisteitä Unto antaa 4-/5.

Sekalaisia faktoja:

Lähin osoite: Krouvintie 133, Laitila (tästä kääntyy oikealle tie uimarannalle, aja sinne)

Turun keskustasta on matkaa n. 52 km, ajoaika 40 minuuttia

Laitilassa on 46 kylää. Vähä-Tulejärven luontopolku kulkee Sorolan, Haukan ja Kodjalan kylien metsissä.

Tällä alueella juostiin Jukolan viesti vuonna 1985.