Mietoistenlahti on yksi lempiluontokohteistani. Kirjoitin tänne jo aiemmin jutun tästä Suomen upeimpiin lintuvesistöihin kuuluvasta paikasta. Alueella on kuitenkin tehty parannuksia sitten viime syksyn, joten päätin kirjoittaa kyseisen jutun kokonaan uusiksi. Sen verran hieno paikka Mietoistenlahti on, että se ansaitsee vähän pitemmän ja paremman esittelyn.

Turusta on Mietoistenlahdelle matkaa noin 30 km, mutta Kustavintietä ajaa perille sen verran nopsaan, että matkan pituutta ei kannata ajatella. Perille löytää, kun Kustavintieltä kääntyy Turusta päin tultaessa vasemmalle Saarentielle heti Mietoisten liittymän jälkeen. Aja sitten tätä tietä suoraan niin kauan, että tulet Saaren kartanolle vievän tien risteykseen (Saarenrantatie). Jos käännyt tälle vasemmalle vievälle Saarenrantatielle, vastaan tulee alueen pysäköintipaikoista toinen.

Tämän Saarenrantatien pysäköintipaikan vieressä on uusi ja hieno, esteetön lintutorni. On ollut hienoa huomata, että esteettömiä lintutorneja on tullut viime aikoina moniin paikkoihin lisää. Luonnosta nauttiminenhan ei saa olla meidän omin jaloin liikkuvien etuoikeus. Sitä paitsi Untokin tulee tähän lintutorniin mielellään, vaikka perinteisiin lintutorneihin sitä ei saa kiipeämään millään. Useimmissa lintutorneissa portaat ovat pelottavat ja kieltämättä ne eivät kaikilla keleillä houkuta minua itseänikään.

Saarenrantatie Mietoistenlahdella ja sen esteetön lintutorni
Esteetön lintutorni suoraan edessä.

Saaren kartano Saarenaukolla

Kun käännyt Saarenrantatielle, heti oikealla näet kartanorakennuksen ja pihapiirin, joka on osa Saaren kartanoa. Tämä on historiallinen kartano, joka on vuosisatojen aikana nähnyt monia vaiheita. Varhaisin maininta alueella olleesta kartanosta on jo vuodelta 1295, jolloin kartano oli Turun piispan omaisuutta.

Vuosisatojen aikana kartano on kuulunut mm. kuuluisien Fleming- ja Aminoff-sukujen edustajille. Suomen valtiolle kartano siirtyi vuonna 1943 ja sen jälkeen siellä on toiminut mm. poikakoti. Näihin aikoihin myös karjalaisväestöä asutettiin Saaren kartanon maille.

Vuosina 1959 – 2005 kartano oli Maatalouden tutkimuskeskuksen käytössä ja omistuksessa. Nykyään kartanossa toimii Koneen säätiön ylläpitämä taiteilija- ja tutkijaresidenssi.

Mikä sitten on Saarenaukko, jonka nimen olet myös ehkä saattanut kuulla? Se on nimenomaan alueen vanha, historiallinen ja oikea nimitys. Mietoistenlahti on sanana peräisin vain parin vuosikymmenen takaa, kun taas Saarenaukko on nimenä satoja vuosia vanha. ”Aukko” tarkoittaa täälläpäin Suomea samaa kuin kaikkialla muualla ”selkä”, siis silloin kun puhutaan saarien väliin jäävistä merialueista. Jos siis haluat kuulostaa paikalliselta etkä käymään tulleelta turistilta, käytä tästä merialueesta vanhaa ja oikeaa nimeä Saarenaukko. (Lähde: Vakka-Suomen Sanomat 2018 / Pertti Vuola)

Uusi Mietoistenlahden luontopolku

Palataanpa siihen, kun ajat autolla Saarentietä kohti Mietoistenlahden lintutorneja. Mikäli et käännykään Saarenrantatielle (kuten yllä kuvattu) vaan jatkat tämän risteyksen ohi muutamat metrit, löytyy vasemmalta puolelta alueen toinen pysäköintipaikoista. Jos tarkoituksenasi on tutustua Mietoistenlahden uuteen luontopolkuun, aja suoraan tälle pysäköintipaikalle, sillä polku lähtee siltä. Tämän pysäköintialueen kulmasta löytyy myös siisti käymälä.

Tämä luontopolku on lyhyt. Kävelyä taitaa yhteensäkin tulla maksimissaan parin kilometrin verran. Uutta tälle keväälle 2020 on kuitenkin se, että nyt polusta on tehty täysi ympyrä, jota voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Polku ja sen upeat, uudet opasteet ja merkinnät sekä taukopaikat ovat Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistyksen aikaansaannosta.

Mietoistenlahden luontopolku

Polun varrelta löytyy kaksi lintutornia. Kauempana oleva perhetorni oli pitkään poissa käytöstä, mutta se on nyt avattu ja kokonaan kunnostettu. Metsähallitus on tarkastanut tornin ja todennut sen turvalliseksi. Tornin alimmassa kerroksessa on taukoterassi pöytineen. Toinen lintutorni on nimeltään Vasikkahaka ja sen ylimmästä kerroksesta avautuu kerrassaan upea näköala merenlahdelle.

Saarenaukko on jokaisen lintuharrastajan unelmapaikka, sillä se on mm. muuttolinnuille tärkeä levähdyspaikka ja yksi maamme merkittävimmistä lintuvesistä. Toki siellä viihtyy myös tällainen koiran kanssa kulkeva tavis, joka ei linnuista juuri mitään tiedä. Muuttoaikaan alueella käy melkoinen kuhina ja lintujen äänet kantautuvat kauas. Ääniä seuraamalla löytää varmasti rantaan vaikka ei tietäisikään minne on menossa.

Tässä viime syksyltä kuvaamani lyhyt video. Kannattaa laittaa äänet päälle.

Lintujen äänet ovat muuttoaikaan korvia huumaavat

Ihana Turun Sanomien Luonto Plus kävi Mietoistenlahdella huhtikuussa 2020 ja kyseisessä jaksossa luontoasiantuntija Ari Karhilahti esitteli luontopolun varrelta aisattuja puita. Onneksi olin katsonut kyseisen jakson, joten kun näin nämä puut, tiesin heti mistä oli kyse. Muuten olisin täysin asiaan perehtymättömänä pitänyt tällaista vahingontekona.

Havupuita on siis aisattu ihan suunnitelmallisesti, jotta ne kuolisivat ja muuttuisivat kelopuiksi. Tarkoituksena on tarjota ruokaa tikoille ja samalla tuoda esille alueen lehtipuita. Mielenkiintoinen yksityiskohta polun varrelta, nyt kun tietää takana olevan ajatuksen.

Varo käärmeitä!

Samaisessa Luonto Plussan jaksossa Karhilahti mainitsee kivien koloista esiin tulleet käärmeet. Itsekin olen alueella kyyhyn törmännyt. Varovaisuutta siis, kun tuonne menet.

Itse pelkään kovasti kyykäärmeitä. En nyt kuitenkaan itseni takia. Käärmeet ovat jollain tavalla kauniita olentoja, jotka kaikesta huolimatta kiehtovat minua todella paljon. Kyse onkin koirastani, jonka en halua käärmeeseen törmäävän aivan lähietäisyydeltä. Läheltä piti –tilanteita on ollut monia ja jokaisen koirani kanssa, mutta toistaiseksi on vältytty puremilta.

Liikun Unton kanssa luonnossa paljon ja noin puolet vuodesta on aikaa, jolloin kyyhyn saattaa törmätä. Vaikka kyykäärmeitä pelkäänkin, yritän pitää hommassa maalaisjärjen mukana. Kyitä on täällä ihan meidän kotinurkillakin, eli jos kovasti pelkäisin, en voisi lähteä ulos ollenkaan. Sen sijaan jos tiedän, että jossain paikassa on käärmeitä erityisen paljon, en ehkä halua viedä koiraani juuri sinne.

Ole siis varovainen. Keväiseen aikaan kulkemista helpottaa toki se, ettei kasvillisuutta vielä ole ja käärmeet näkee paremmin. Kesällä tätä etua ei enää ole, ja koira nimenomaan tunkee aina sinne heinikkoon.

Jos kyy puree, älä anna koiralle kyytablettia. Pidä koira mahdollisimman liikkumatta ja ota yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.

Mietoistenlahden lintuvesistö

Arvio Mietoistenlahden luontopolusta

Mietoistenlahdella on nyt siis myös oikea luontopolku. Sen varrella on hienot viitat ja merkit sekä upeita, uusia taukopaikkoja. Kaikki on siis kohdallaan. Toki reitti on niin lyhyt, ettei se sinällään voi vetää vertoja monille muille Varsinais-Suomen luontopoluille.

Omanlaisenaan luontokohteena Mietoistenlahti eli Saarenaukko on kuitenkin yksi suosikeistani. Alue on vain niin käsittämättömän kaunis, ettei siitä voi olla pitämättä. Tämä on niitä luontokohteita, joilla ei tarvita kovaa kuntoa. Suorittaminen ei ole tällä luontopolulla se juttu, vaan se, että nautitaan maisemista ja hengitellään hyvää tekevää meri-ilmaa.

Lintubongareille Saarenaukko on ihan ykköskohde ja näitä kameramiehiä ja –naisia siellä näkeekin aina monia. Jos taas ei linnuista mitään tiedä, mutta kiinnostusta on, niin tämä jos mikä on se paikka mistä harrastus kannattaa aloittaa.

Mietoistenlahti saa pisteitä minulta ja Untolta 5/5. Toki tämä menee blogissani merikohteiden kategoriaan, ei luontopolkuihin.

Sekalaisia faktoja:

Löydät perille, jos laitat navigaattoriin osoitteeksi Saarentie, Mynämäki. Saarentie alkaa Kustavintiestä, mutta myös päättyy sinne. Se vain koukkaa Mietoistenlahdelle.

Mietoistenlahden alueen kartta.

Saarenaukkoon laskevat sekä Laajoki että Mynäjoki.

Osa Mietoistenlahdesta kuuluu Natura 2000 –alueeseen.

Mietoinen ja Mynämäki yhdistyivät 1.1.2007 ja kunnan nimeksi tuli Mynämäki.

Mikäli etsit luontopolkua Mynämäen alueelta, kurkkaapa seuraava kirjoittamani juttu:

Mynämäen asemanseudun luontopolulla: kahvit linnavuorella