Historiakohteet

Ulkoilua Louhisaaren kartanon historiallisessa miljöössä

Jos kysyt Unto-koiran lempipaikkaa, se on todennäköisesti joku missä on paljon tyttökoiria tai ainakin paljon niiden hajuja. Jos sen sijaan kysyt minun lempipaikkaani, yksi niistä on ehdottomasti Louhisaaren kartano Askaisissa. En osaa tarkasti sanoa mikä siinä paikassa kiehtoo, mutta jotain valtavan maagista historiallisessa miljöössä on.

Louhisaaren kartano on tietysti myös museo. Olen ollut sisällä opastetulla kierroksella. Viime syksynä olin siellä myös hyvin toteutetulla kummituskierroksella, jota voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle. Mutta Louhisaareen voi tulla retkelle myös koiran kanssa. Koirat ovat tervetulleita kartanolinnan upeaan puistoon. Koirat saavat tulla mukaan myös kahvilan terassille.

Louhisaaren historiaa lyhyesti

Louhisaaren kartanon historiasta kartanon hallitsijoina tunnetaan parhaiten kaksi merkittävää sukua: Flemingit omistivat kartanon noin vuodesta 1450 vuoteen 1791 ja Mannerheimit 1795–1903. Louhisaaren kartano tunnetaankin entisen presidenttimme, Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäkotina.

Linnan puistossa olevan rantapaviljongin on rakennuttanut Carl Gustaf Mannerheim vuonna 1825. Se sijaitsi siihen aikaan aivan merenrannassa, niin että paviljongista saattoi hypätä suoraan veteen. Linnan rakentamisen aikaan meri oli lähes rakennuksessa kiinni. Enää meri ei kuitenkaan puistosta katsoen näy, mutta ennen vanhaan Louhisaareen kuljettiin pääasiassa vesiteitse.

Tietä pitkin mentiin vain kirkkoon. Herman Klaunpoika Fleming rakennuttikin paitsi Louhisaaren nykyisen kartanorakennuksen, myös Askaisten kirkon. Molemmat valmistuivat 1650-luvulla. Mielessämme voimme kuvitella, miten karulta mutta symmetriseltä kunniapihalta ovat kartanon aateliset lähteneet hevosilla kohti parin kilometrin päässä olevaa kirkkoa.

Kartano ja kirkko yhdessä muodostavat merkittävän, nykypäiviimme säilyneen rakennetun kulttuuriympäristön. Nykyään kartano on Museoviraston omistuksessa ja se on toiminut yleisölle avoimena museona vuodesta 1967.

Sinua saattaa kiinnostaa myös toinen kartanojuttuni:

Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa vie retkelle menneeseen aikaan

Louhisaaren puiston eleganttia tunnelmaa

Louhisaareen on helppo tulla, kun poikkeaa Kustavintieltä kohti Askaisia. Askaisten keskustassa kirkon kohdalta kääntyy Louhisaareen vievä tie, joka on noin 2 kilometriä pitkä. Jo tie itsessään on nähtävyys: puukujan reunustama tie on lähes suora. Ainoastaan ns. Temppelimutkan kohdalla tie tekee 90 asteen käännöksen ja jatkaa siitä taas suoraan kohti kartanon päärakennusta.

Symmetristä päärakennusta ympäröi englantilaistyylinen puisto. Rakennusten vieressä sijaitsevalla aidatulla puistoalueella on kasvanut hedelmäpuita.  Tältä puiston alueelta löytyy mm. 1870-luvulla rakennettu Mannerheimin lasten leikkimökki.

Isompaa, kartanon ja meren välistä puistoaluetta pidetään erityisesti Vendla Sofia Mannerheimin, ensimmäisen omistaja-Mannerheimin vaimon, aikaansaannoksena. Alun perin tätä puistoaluettahan ei ollut olemassakaan, mutta merenpinnan laskiessa meren ja kartanon välinen maa-alue voitiin ottaa puistokäyttöön.

Nykyään suuri puistoalue on varjo siitä, mitä se on suurimpina loiston päivinään ollut, mutta siitä huolimatta puisto on melkeinpä parasta mitä Louhisaarella on tarjota. Puistossa on paljon tilaa ja siellä voi rauhassa kävellä ja nauttia kartanotunnelmasta. Hyvän mielikuvituksen omaava saattaa puistossa luoda päässään vaikka mitä tarinoita.

Jos osaisin maalata, saattaisin ihan vain huvikseni ja hämminkiä aiheuttaakseni asettautua maalaamaan puistoon ja pukeutua vaikka vanhan ajan vaatteisiin. Sanotaan, että kartanossa ja sen mailla kummittelee, ja vanhan ajan naishahmo maalaamassa voisi näin ollen sopia kuvaan oikeinkin hyvin.

Uskoo ken tahtoo, mutta me olemme huvittaneet itseämme monesti miettimällä missä seuraavista paikoista viettäisimme mieluiten yömme yksin: Turun linnassa, Turun tuomiokirkossa vaiko Louhisaaren kartanossa? Mitä sinä vastaisit?

Mikään vaihtoehdoista ei tunnu mielestäni hyvältä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että Louhisaari olisi vaihtoehdoista vähiten mieluinen. Jos oikein alkaisi pelottaa, Turun linnasta ja tuomiokirkosta voisi tulla ulos ja olisi heti keskellä kaupunkia. Louhisaaresta olisi pitkä matka koivukujaa pitkin muiden ihmisten pariin.

Kauniilla säällä kartano ei kuitenkaan tunnu yhtään pelottavalta, ja silloin voi mennä puistoon vaikka piknikille. Kartanorakennus on opastuksineen auki vain kesäisin, mutta puistoon saa tulla ulkoilemaan myös aukioloaikojen ulkopuolella.

Vaikka itse museorakennukseen koirat eivät pääse, puistoon saa tulla myös koiran kanssa. Muistutan nyt ystävällisesti kuitenkin, että korjaathan koirasi jätökset kaikkialta Louhisaaren alueelta. Olisi erittäin ikävää, että koirat kiellettäisiin vain, koska me koiranomistajat emme huolehtisi näistä asioista. Toivon, että saan viedä koirani tähän lempipaikkaani vielä monta kertaa jatkossakin.

Niin, ja vaikka puistossa ei olisi ketään muita kuin sinä, ethän päästä koiraasi juoksemaan irti. Historiallinen Louhisaari ei ole oikea paikka sitä varten. Vaikka Unto poseeraa joissain kuvissa yksin, sillä on hihna. 7-vuotias koira pysyy käskyn alla sen aikaa, kun otan kuvan.

Herkkuja kartanon kahvilassa

Kartanon kahvila on avoinna kesäisin joka päivä äitienpäivästä elokuun loppuun klo 10:30 – 17:00. Tarjolla on kahvin ja kahvileipien lisäksi myös lounasta ja sunnuntaisin vähän juhlavampi lounaspöytä.

Leivonnaiset ovat aina olleet suussa sulavia, joten suosittelen kyllä poikkeamaan kahvilaan, kun tulet vierailulle Louhisaareen. Voin kertoa myös, että kahvilasta sai ainakin kesällä 2019 erittäin hyvää vegaanista omenapiirakkaa. (Päivitys 13.8.2021: vegaanitarjonta on edelleen parantunut, ja kahviinkin saa nyt kasvimaitoa. Toki kaikki tarjonta on herkullista, mutta koska olen itse vegaani, haluan jakaa tämän tiedon muille vegaaneille.)

Louhisaaren kahvilaan kuuluu myös juhlapalvelu. Tilan voi vuokrata omaan käyttöön juhlia varten. Lisäksi tarjolla on majoitusta kahdessa eri rakennuksessa, joista toisessa voi majoittua ympäri vuoden.

Edessä näkyy vanha rantapaviljonki, joka rakentamisen aikaan oli aivan merenrannassa.

Tarinoiden Louhisaari saa pisteitä…

Pisteitä Unto antaa Louhisaaren kartanolinnalle tietysti 5/5. Odotitko jotain muuta?

Kartanomiljööseen kuuluu pitkä koivukuja, jylhä kartano ja karu piha, jolla ei ole mitään istutuksia, sekä vihreä ja kaunis puutarha. Nämä yhdessä muodostavat kauniin kokonaisuuden joka ei jätä ketään kylmäksi. Vaikka et olisi ollut historiasta kiinnostunut lainkaan aikaisemmin, voi olla, että menneet ajat alkavat kiinnostaa edes jollain tasolla tämän vierailun aikana.

Louhisaaressa voi niin elävästi kuvitella miten siellä on ennen muinoin eletty. Lukuisat hurjatkin tarinat värittävät tätä kuvaa entisestään. Vaikkapa se kuuluisa tarina Herman Flemingistä! Kerrotaan, että aina kartanosta pois lähtiessään hän lukitsi kauniin vaimonsa komeroon, jotta kukaan muu ei saisi sillä välin houkuteltua häntä itselleen. Eräänä kertana Fleming kuitenkin unohti kertoa palvelusväelleen, että vaimo oli komerossa, minkä seurauksena vaimo nääntyi komerossa nälkään ja janoon.

Todennäköisesti tarina on kuitenkin vain tarina. Totta sen sijaan on se, että elämä ei ole aina ollut helppoa aatelisillakaan, saati sitten palvelusväkeen kuuluneella tavallisella väellä.  Louhisaareen kuului myös torppia, joita vuonna 1900 on ollut 18 kappaletta.

Toivottavasti päätät joku kerta piipahtaa Louhisaaressa. Aurinkoisena päivänä nautit varmasti kävelykierroksesta puistossa. Kukapa tietää, kenties näet vaikka vilauksen Flemingin vaimosta tai piinatusta palvelustytöstä. Mutta vain vilauksen, etkä voi koskaan olla varma oliko näky totta vaiko vain mielikuvituksesi tuotetta.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Louhisaarentie 244, Masku (Askainen)

Tutustu Louhisaaren kartanon nettisivuihin

Myös Kansallismuseon sivuilla esitellään Louhisaaren kartanoa. Sivuilta löytyi paljon tietoa myös tätä omaa juttuani varten.

Askaisten kirkon lattian alla on Flemingin suvun hautaholvi. Hautausmaalta löytyy Mannerheimin suvun hautakappeli.

Askainen kuuluu nykyään Maskuun, johon se liitettiin vuonna 2009.

Pysy mukana menossa ja tilaa uusimmat Koira Retkellä -päivitykset suoraan sähköpostiisi:

Yksi kommentti

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: