Retkellä Livonsaaren Samppavuoren maisemissa

Livonsaari on Mynälahden suulla sijaitseva saari, joka kuuluu nykyään Naantaliin. Oma navigaattorini on niin vanhaa tekoa, että se kuvitteli saaren kuuluvan edelleen Maskuun, mutta muutos on itse asiassa tapahtunut jo vuonna 2011. Ennen Maskua tämä saari kuului Askaisten kuntaan. Livonsaareen pääseekin kulkemaan sekä Naantalin että Askaisten kautta.

Jos et ole koskaan ennen käynyt Livonsaaressa, se kannattaa vaikka et olisi luontoretkelle menossakaan. Kesäiseen aikaan vehreiden puiden reunustama saaristolaistie on jo sinällään kaunista katseltavaa. Saari on pisimmältä kohdaltaan 11 kilometriä pitkä, ja vakituisia asukkaita siellä on noin 200. Kesäisin asukasmäärä moninkertaistuu.

Livonsaaren tunnetuin nähtävyys on 52 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoava Samppavuori, ja sinne suuntasimme Unton kanssa toukokuun 2020 puolivälissä. Luonnon ihmeitä Varsinais-Suomessa riittää, ja jälleen kerran löytyi kerrassaan upea luontoretkikohde.

Reitti paikan päälle on helppo. Livonsaaren sillan ohitettuasi jatka 1,3 kilometriä Velkuantietä Velkuan suuntaan, käänny oikealle Pohjanpääntielle, aja 1,8 kilometriä ja käänny vasemmalle Pontikkalantielle. Tämä on yksityistie. Aja sitä noin 1 kilometri, jonka jälkeen vastaan tulee pysäköintialueen merkki.

Polku Samppavuorelle lähtee tien vasemmalta puolelta aivan pysäköintialueen kohdalta.  Pontikkalantie on kapea soratie, mutta tiessä on onneksi useammassa kohdassa levennyksiä, jotka helpottavat mahdollisen vastaan tulevan auton ohittamista.

Samppavuoren huipulle on tulossa uusi näkötorni

Polku pysäköintipaikalta huipulle on vain noin 300 metriä pitkä, mutta kohoaa koko ajan ja on luonnollisesti melko vaikeakulkuinen. Ei sentään niin vaikeakulkuinen kuin jotkut muut mäennyppylät, kuten vaikkapa Huttalan linnavuori Piikkiössä (voit lukea siitä kirjoittamani jutun tästä linkistä: Piikkiön linnavuoren reitistö – upeat 4 kilometriä.) Mutta ei tämäkään sovellu huonokuntoisille.

Jälleen kerran varoitan myös, että jäisellä tai ihan vain märällä kelillä kallioille ei kannata lähteä. Noille päiville riittää Varsinais-Suomessa valittavaksi turvallisempia luontokohteita. Samppavuori kannattaa ottaa suunnaksi sinä päivänä, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Kallioilla on ihana istuskella ja nauttia kauniista maisemasta.

Aktiivisesti toimiva Livonsaaren kyläyhdistys rakensi Samppavuoren huipulle näkötornin vuonna 2004, mutta valitettavasti se vuosien saatossa rapistui niin, että se lopulta purettiin pois. Ilmeisesti suunnitelmissa on rakentaa paikalle uusi näkötorni ihan lähiaikoina – joissain teksteissä on maininta, että ennen kesää 2020 – mutta toukokuussa sitä ei siellä vielä ollut. Huipulle oli tuotu pari penkkiä.

Näkötornista avautuivat aikoinaan merinäköalat sekä Rouhunaukolle että Mynälahden ja Musta-Aukon suuntiin. Sen sijaan nyt kun yrittää tähytä ympäristöä ilman näkötornia, ympärille kasvanut puusto estää näkymät. Ennen muinoin näitä näköesteitä ei ollut, ja paikkaa onkin historian saatossa käytetty tähystämiseen. Sieltä on tähystetty mm. jäiden lähtöä läheisiltä merialueilta sekä sota-aikana viholliskoneiden lähestymistä.

Samppavuoren hiidenkirnu

Hieman huipulta alaspäin tultaessa tulee vastaan hiidenkirnu. Se on noin puoli metriä leveä ja kuulemma noin metrin syvä, vaikka itse en tätä vettä täynnä ollutta onkaloa mitannutkaan. 1900-luvun alussa alue oli lampaiden laidunnusmaata, ja paikallinen isäntä täytti tämän hiidenkirnun kivillä suojellakseen lampaitaan. Nykyään se on yksi Samppavuoren nähtävyyksistä.

Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jälkeen, kun sulamisvedet ovat pyörittäneet isoa kiveä paikallaan. Tämän seurauksena kallioihin on syntynyt sileäreunaisia koloja. Myös Samppavuoren hiidenkirnu on sileäreunainen ja kaunis.

Muinaisessa luonnonuskonnossa hiidet olivat olentoja, joiden uskottiin asuttaneen Suomea ennen ihmisiä. Monien jääkauden muovaamista luonnonihmeistä uskottiin olleen hiisien tekosia. Esimerkiksi siirtolohkareista saatetaan edelleen käyttää nimitystä hiidenkivi, kallion koloista taas hiidenkirnu.

Kristinuskon myötä sanalle ”hiisi” tuli negatiivinen merkitys ja sävy, kun sillä alettiin viitata pahaan henkiolentoon. (Painu hiiteen!)

Tanssikalliolla jalalla koreaksi, kalliokirkkoon hiljentymään

Hiidenkirnun lisäksi Samppavuorella on kaksi muutakin nähtävyyttä. Toinen niistä on tanssikallioksi nimetty tasainen kallioalue. Varsinaisia tanssilavoja alettiin Suomessa rakentaa vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sitä ennen tanssittiin milloin missäkin, esimerkiksi tasaisilla kallioilla.

Tanssia ei myöskään yleisesti katsottu hyvällä. Onpahan tanssijoita ja pelimanneja tuomittu jopa jalkapuuhun! Uskotaan, että Samppavuoren kalliotasanteella on nuoriso tanssinut nimenomaan silloin, kun vanhempi väki ei vielä katsonut tanssia hyvällä. Saaren omat pelimannit soittivat.

Toinen Samppavuoren nähtävyys, kalliokirkko, sijaitsee Samppavuoren huipulta hieman alaspäin. Kyseessä on kallionlohkare, jonka uskotaan toimineen kirkkona saarelaisille, jotka eivät saaneet omaa, rakennettua kirkkoaan. Näin on hyvin voinut ollakin, sillä tällaiset kalliot ovat saattaneet toimia pyhinä paikkoina jo ennen kristinuskon saapumista. Sen jälkeen ne ovat vain jatkaneet samanlaisena pyhänä paikkana, mutta eri uskonnolle.

Huomautan, että tämä viimeinen on vain oma teoriani. Samaan tapaan kuitenkin myös kristinuskon juhlapyhät, kuten joulu, osuvat yhteen luonnon merkkipaalujen kanssa (talvipäivän seisaus). Yhteys vanhoihin uskomuksiin elää yhä.

Mitä kaunein retkipaikka

Livonsaaren Samppavuori on Varsinais-Suomen kauneimpia retkikohteita. Se ei ole luontopolku, ja opasteita on vain tuon lyhyen matkan parkkipaikalta huipulle. On kuitenkin sallittua omatoimisesti kulkea alueella ja tutustua paikkoihin. Noin niin kuin huojentavana huomautuksena voi todeta, että kyseessä on saari: tarpeeksi kauan kun kävelet, tulet aina rantaan. Näin ollen tuskin pääset eksymään.

Koska kyseessä ei ole luontopolku eikä virallisia tulentekopaikkoja ole, on tulen tekeminen alueella ehdottomasti kiellettyä! Tästä on useassa kohtaa merkkejä. Tätä sääntöä meidän siis pitää muistaa noudattaa.

Minä ja Unto pidimme Samppavuoresta ja sen huikeista maisemista. Vaikka emme päässeet kovin pitkää matkaa patikoimaan, oli paikka niin hieno, että sinne kannatti ajaa. Kallioinen alue on upea ja tasaisuudellaan kovin erilainen kuin moni muu kallionnyppylä, jolla olemme olleet.

Joko olette huomanneet, että pidän kahvista? Tällä kertaa mukanani oli kaasukeitin, jolla sitten keittelin kahvit aivan Samppavuoren huipulla. Yllättävää kyllä, tuulisella säällä tuuli ei juuri siihen kohtaan sopinut, ja kevään auringossa oli lämmin istuskella ja nauttia eväitä. Untolle oli mukana puruluu, jota se järsi tyytyväisenä sillä välin, kun minä odottelin kahvinporojen laskeutumista.

Näkötornin kohtalo jäi nyt epäselväksi. Koska olen kuitenkin lukenut, että sellainen kesän 2020 kynnyksellä Samppavuorelle tulisi, luotan tähän tietoon. Siksipä suosittelenkin, että suuntaat Livonsaareen ja käyt katsomassa miltä siellä näyttää. Voin taata, että näkötornista katsoen näkymä tulee olemaan huikea. Tule sitten tänne ja kommentoi montako kirkontornia maisemasta löysit. (Päivitys 2022: Samppavuoren näkötorni on avattu yleisölle. Lähdepä tutustumaan ja ihailemaan maisemia!)

Sekalaisia faktoja:

Samppavuoren pysäköintialueen osoite on Pontikkalantie, Naantali. Aja tietä noin kilometri, niin vastaan tulee ns. pysäköintialue, joka on kallioinen tasanne tien sivussa. Kovin montaa autoa siihen ei mahdu. Kun kävimme paikan päällä Unton kanssa, siellä ei kuitenkaan ollut ketään muita.

Naantalin keskustasta on Livonsaareen matkaa 21 km, Turusta 36 km. Askaisista tulee matkaa 16 km.

Suurin osa Livonsaaren palveluista sijaitsee etelärannalla Teersalon alueella.

Teersalosta pääsee eteenpäin Palvan saareen lossilla ja lähisaariin yhteysaluksella.

Mikäli tällainen retkikohde kiinnostaa, saatat pitää myös Kalannin Kuuanvuoresta. Käypä katsomassa siitä kirjoittamani juttu: Kalannin Kuuanvuoren huikeat maisemat.