Voiko koiran ottaa mukaan hellepäivän retkelle?

Nyt kun kerran kysyt, vastaan suoraan kainostelematta: hellepäivänä jätä koirasi suosiolla kotiin. Koirat sietävät yleisesti ottaen kuumuutta paljon huonommin kuin ihmiset. Lähde siis matkaan joko ilman koiraa tai siirrä retken ajankohtaa hieman viileämmälle päivälle.

Vaikka eihän asia tietenkään ole aivan noin yksioikoinen; helteen polttavuudessa on suuri ero, jos lämpötila on 25 tai vaikka 33. Samoin sillä on merkitystä, minne menet.

Kaikki koiratkaan eivät ole samanlaisia. Meistä ihmisistäkin jotkut sietävät lämpöä hyvin, toiset taas eivät ollenkaan. Nämä erot näkyvät myös koirissa.

Tarkastellaanpa hieman, mitä on syytä ottaa huomioon lomareissua suunnitellessa. Lopuksi kerron myös varoittavan esimerkin siitä, miten helposti koira voi saada lämpöhalvauksen. Vaikka et jaksaisi lukea tätä juttua kokonaisuudessaan, lue edes se. Jos pystyn tällä kertomuksella pelastamaan vaikka yhdenkin koiran hengen, tämän jutun kirjoittaminen oli sen vaivan arvoista.

Mitä pitää huomioida, jos koiran ottaa mukaan retkelle?

• Mieti retken kohdetta. Nykyään koiran saa viedä monelle terassille, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Unto on tottunut ravintoloissa ja kahviloissa kävijä, ja terasseilla se makoilee rauhassa eikä turhia stressaa. Kuumana päivänä tällainen lomaretki voi kuitenkin olla koiralle hengenvaarallinen. Valitettavasti välillä näkee koiria, jotka on otettu mukaan aurinkoiselle terassille, vaikka ne selvästi kärsivät. Tiedän, että sitä ottaa mieluummin koiran mukaansa kuin jättää kotiin yksin, mutta joskus yksin jääminen on koiralle paljon parempi vaihtoehto.

• Reitin valinnassa tulee huomioida myös se, ettei autolla tulisi turhia pysähdyksiä. Ilmastoidussa autossa on mukava matkustaa, mutta pysäköityyn autoon koiraa ei saa jättää sekunniksikaan. Pysähdys jonka oli tarkoitus kestää vain minuutin, voi yhtäkkiä venyä vaarallisen pitkäksi. Hyvä periaate on, ettei koiraa jätetä kesällä autoon ollenkaan, ikinä. Ei edes lyhyen vessareissun ajaksi. Silloin mitään yllätyksiä ei pääse tapahtumaan.

• Suosi metsälenkkejä. Jos matkaan kuuluu kävelyä asfaltilla, harkitse toista reittiä, sillä asfaltti on helteellä polttavan kuumaa. Nyrkkisääntönä on, että jos sinä et pysty pitämään kättäsi asfaltilla 5 sekuntia, koirasikaan ei voi sillä kävellä. Pahimmassa tapauksessa asfaltti polttaa ja vaurioittaa koirasi tassut. Kun itsellä on kengät, tätä ei aina tule huomioineeksi.

• Metsässä on yleensä viileämpää, joten senkin takia siellä kulkeminen on parempi vaihtoehto. Puut luovat mukavaa varjoa eikä aurinko pääse porottamaan täydellä teholla. Reissun onnistumisen kannalta olisi parasta, jos reitin varrella olisi jokin vesistö, jossa koiran olisi mahdollista vilvoitella. Koiran ei tarvitse uida, kunhan se omatoimisesti tykkää kahlata ja viilentää mahanalustaansa. Muista kuitenkin tarkistaa, ettei vedessä ole sinilevää. Se on myös koiralle hengenvaarallisen myrkyllistä, eikä sinilevän saastuttamaa vettä voi juoda eikä siinä voi uida.

• Päivän kuumimman ajan voi viettää vesistön äärellä uiden. Varsinainen liikkuminen kannattaa ajoittaa aamun ja illan tunteihin. Tällöin myös yön yli -retki on mahdollinen, jos vaikka lähtee liikkeelle illalla, majoittuu yöksi luontoon, ja kävelee sitten takaisin aamun varhaisina tunteina.

• Pidä mukana poikkeuksetta aina juomavettä. Vesipullo on hyvä ottaa mukaan myös kotilenkille, sillä koiran on saatava levähtää ja juoda säännöllisesti. Jos koira ei suostu helteellä juomaan tarpeeksi, vettä voi lisätä ruuan sekaan tai veteen voi pudottaa jotain herkullista maustetta kuten vaikkapa lihanpalan tai tonnikalaa. Normaalisti koira juo vettä vuorokaudessa noin 50 ml painokiloa kohden.

Milloin on parempi jättää koira kotiin?

Kun meteorologi ennustaa 30 asteen huippuhelteitä, suosittelen jättämään koiran aina kotiin riippumatta retken kohteesta tai muista varotoimista. Tällainen korkea lämpötila koettelee jo koiraa kuin koiraa eikä näin kuumalla ole mitään tarvetta liikkua yhtään enempää kuin on pakko (tarpeiden tekeminen).

Hieman viileämmällä säällä asiaa voi harkita koiran jaksamisen mukaan. Pennut ja vanhat koirat sietävät kuumuutta heikoimmin, mutta perusterveen aikuisen kanssa retkelle lähtemistä voi miettiä, jos tuntee oman koiransa rajat. Koiran iän lisäksi paljon riippuu koiran rodusta.

Lyhytkuonoiset koirat, paksuturkkiset koirat sekä väriltään tummat koirat kärsivät auringonpaahteesta ja kuumuudesta eniten. Toisaalta taas on koiria, jotka kylmällä ilmalla palelevat ja saattavat jopa nauttia lämmöstä. Omistajan vastuulla on miettiä mitä oma koira kestää ja mikä on sille mieluista tekemistä milläkin säällä.

Toisaalta lämpö saattaa yllättää vastuullisenkin omistajan. Olet varmasti törmännyt netissä varoituksiin koirien lämpöhalvauksesta. Saatat miettiä, että sinähän et jätä koiraasi autoon tai ulkoiluta sitä kuumalla asfaltilla ettekä te lenkkeile päivän kuumimpina tunteina. Niin mietin minäkin, mutta miten sitten kävikään? Lämpöhalvaus voi yllättää, vaikka olisi kuinka varovainen.

Koirille on tarjolla oloa helpottavia viilennystuotteita. Käy lukemassa juttuni viilennysalustasta ja -liivistä:

Arvostelussa Foxy Fur -viilennysalusta ja Cool On Track -viilennystakki: helpotusta koiran kesään

Omakohtainen kokemus koiran lämpöhalvauksesta

Oli tiistai 23.6.2020. Päivälle oli luvattu jälleen kerran tukalaa hellettä. Olimme Unton kanssa mökillä ja Unto oli pihalla irti. Iltapäivän puolella olisin vienyt Unton joka tapauksessa sisälle viileään, mutta tuolloin elettiin vielä aamupäivän tunteja. Ajattelin, että Unto saisi vielä hetken nauttia olostaan pihalla.

Unto on 7-vuotias mittelspitz. Ei siis enää nuori koira, mutta se on perusterve eikä se ole koskaan sairastanut mitään. Se on hyväkuntoinen, tottunut retkeilijä ja harrastanut agilityä 6 vuotta elämästään. Villi se on aina ollut, mutta nyt kun ikää on kertynyt jo tuon verran, se on selvästi rauhoittunut. Unto on nykyään perheen ainoa koira, eikä se enää juoksentele ympäriinsä turhan takia. Toki mökin pihalla on kivaa touhuta ja mennä sinne tänne.

En halunnut että Unto rasittuu liikaa, joten pyysin sen kanssani varjoon. Yhtäkkiä – ilman mitään ennakkovaroitusta – huomasin miten Unto alkoi kaatua. Ymmärsin, että se oli menettämässä tajuntansa. Unton silmät olivat auki, mutta ne eivät reagoineet. Olin lukenut paljon lämpöhalvauksesta ja tiesin, että nyt oli tosi kyseessä.

Onni oli mukana tässä onnettomuudessa, sillä vieressämme oli ämpäri täynnä uimavedenlämpöistä vettä. Muutamassa sekunnissa sain siitä kaadettua vettä Unton päälle: kastelin kunnolla koko sen mahan, jalat, tassut ja korvalehdet. En osaa sanoa kuinka kauan siinä meni. Sen muistan, että Unto ei vielä tuolloinkaan reagoinut, vaan kello tikitti eteenpäin. Varsinaisesti en tuossa tilanteessa pelännyt. Pelolle ei jäänyt aikaa, kun piti toimia, mutta voi miten pitkiltä ne sekunnit tuntuivatkaan! Unto ei vain vironnut.

Kunnes sitten sen silmiin tuli eloa.

Pitkän aikaa Unto makasi siinä turkki märkänä ja jo selvästi tietoisena ympäristöstään. Lopulta se nousi ylös ja näin että jalat kantoivat. Nostin sen syliini, kannoin sisälle ja laitoin märän pyyhkeen sen päälle.

Olin yhteydessä eläinlääkäriin, sillä tiesin hyvin miten vakavasta asiasta oli kyse. Useimmiten tällainen vaatii lääkärikäynnin – jos koira yleensä selviää hengissä sinne asti. Siellä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että koska Unto näytti voivan jo ihan hyvin, ei olisi tarvetta tulla. Hyvä niin, kuumana päivänä se oli helpointa. Sain ohjeita miten toimia ja jos tulisi käänne huonompaan, lähtisimme matkaan.

Unto toipui, mutta yhtä hyvin se olisi voinut kuolla. Sen mahdollisuuden ajatteleminenkin puistattaa minua. Unto on minulle äärimmäisen tärkeä. En tiedä miten olisin ikinä kestänyt, jos minun olisi pitänyt lähteä mökiltä kotiin ilman sitä.

Saatat ajatella, että olin välinpitämätön enkä huolehtinut tarpeeksi. Jos syytät minua, olen sen kaiketi ansainnut. Miten monta kertaa olenkaan jälkeenpäin harmitellut: minun olisi pitänyt pitää Unto hihnassa kiinni tai viedä se heti sisälle, vaikka oli vielä aamupäivä. Olisi pitänyt. Voi kunpa. Miksi en?

Saatat ajatella, että tätä ei tapahtuisi koskaan sinulle, koska sinä kyllä huolehdit. Mutta sinä et tunne minua etkä tiedä, että minä olen lähes neuroottisen huolehtivainen koirastani.

Silti se tapahtui minun koiralleni.

Tämä kertomus on hyvin henkilökohtainen eikä minun olisi ollut pakko sitä kertoa. Päätin kuitenkin tehdä niin, sillä haluan muistuttaa, että näin voi käydä vaikka olisi kuinka huolellinen. Lämpöhalvaus voi tulla myös omassa pihassa. Jokainen koira sietää lämpöä eri tavoin, ja Unto paksuturkkisena tummana koirana sietää sitä tavallista heikommin.

Jos yksinkertaisesti on liian kuuma, puuhaile jotain muuta koirasi kanssa. Katso vaikka tämä:

9 kivaa temppua ja aktivointivinkkiä koiralle (mukana ohjeet, videot ja bonus!)

Lopuksi

Jos olet lukenut tänne asti, ymmärtänet miksi mielestäni on parempi jättää koira kuumalla ilmalla kotiin. Vaikka kaveria ei haluaisi jättää lomapäivänä yksin, se on helteellä yleensä se paras vaihtoehto. Koiraa on aivan turha yrittää raahata mukana, jos se ei siitä nauti. Pahimmassa tapauksessa liikkuminen helteellä voi asettaa sen hengenvaaraan.

Tällä jutulla pyydän, että olet ennemmin liian varovainen kuin otat turhia riskejä. Hellepäivät Suomessa ovat rajalliset. Enemmän on niitä kylmiä päiviä, jolloin retkelle voi lähteä ilman huolia. Ei ole mitään tarvetta lenkkeillä, treenata tai nyt ainakaan kisata agilityssä tai koiranäyttelyissä, jos lämpömittari nousee lähes 30 asteeseen. 

Huolehditaan karvaisista kavereistamme entistä paremmin. Minäkin lupaan tehdä niin. Olen läksyni oppinut.