Retkellä Mynämäessä: kolmen kirkon kunta

Mynämäki on pieni 8000 asukkaan kunta, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päästä Turusta ja 60 kilometrin päässä Raumalta. Vaikka Mynämäki nykypäivän Varsinais-Suomessa on pieni paikkakunta, on sillä pitkä historia. Mynämäki tunnetaan kirjallisissa lähteissä 1500-luvulta lähtien, ja ruotsinkielinen nimi Virmo/Wirmo löytyy asiakirjoista jo vuodelta 1309. Ruotsin vallan aikana postiliikenne Turusta kulki Mynämäen kautta Kustaviin ja sieltä edelleen meriteitse Tukholmaan.

Nykyinen Mynämäen kunta on pinta-alaltaan Varsinais-Suomen mittakaavassa laaja. Karjala, joka oli ollut Mynämäestä erossa vuodesta 1868, liitettiin takaisin Mynämäkeen vuonna 1977. Mietoinen ja Mynämäki yhdistyivät vuonna 2007, ja uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki.

Mynämäki on maalaiskunta, jossa asutus on harvaa ja ympärillä on puhdasta luontoa. Sieltä löytyykin mukavia luontokohteita, joista parista olen tehnyt tänne esittelyn. Mietoistenlahti on kaunis paikka ja erityisesti lintujen kevät- ja syysmuuttojen aikaan hieno lintujentarkkailukohde. Asemanseudun luontopolku on mukava kierros asutuksen liepeillä. Jos haluaa tutustua koskemattomampaan luontoon, voi suunnata Kuhankuonon reiteille tai Kurjenrahkan kansallispuistoon.

Tällä kertaa koira lähti kuitenkin retkelle Mynämäen historiallisiin kohteisiin. Mynämäkihän on edellä mainittujen kuntaliitosten vuoksi siitä erikoinen paikkakunta, että siellä on kolme kirkkoa. Kiersimme Unto-koiran kanssa katsomassa nämä kaikki.

Toki emme koiran kanssa käyneet varsinaisilla kirkkomailla emmekä kirkoissa sisällä, mutta vähän kauempaa näitä historiallisia rakennuksia saa ihailla koirankin kanssa.

Karjalan kaunis puukirkko

Mietoisten ja vanhan Mynämäen alue on pääasiassa vanhaa merenpohjaa, mutta Karjala on maaperältään täysin erilaista: on metsiä ja korpea, korkeita mäkiäkin. Asutusta alueella on ilmeisesti ollut jo kivikaudella levittyen Mynä- ja Laajoen rannoille.  Karjalan kylän alueelle asutus levisi pääasiassa 1200-luvulla.

Karjala-nimen alkuperä on hieman epäselvä. Helpoimman ratkaisun mukaan nimi viittaisi karjaan ja karjankasvatukseen, mutta joidenkin tutkimusten mukaan sanan alkuperä voisi olla aivan toinen. ”Karja” saattaisi olla kekri-jumaluuden sanamuunnos, ja kun siihen olisi lisätty paikkaa ilmaiseva ”la”, olisi saatu muodostettua kyseinen paikannimi.

Kirkkoa vanhoilla Karjalan asukkailla ei ollut ollenkaan, vaan he kävivät kirkossa Mynämäessä. He myös hautasivat vainajansa Mynämäkeen.  Rukoushuone rakennettiin Karjalaan 1600-luvulla, jolloin myös vainajien hautaus aloitettiin rukoushuoneen läheisyyteen. Ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin 1800-luvun alussa.

Vuonna 1860 Karjalan ja Vehmalaisten kappelit yhdistettiin Karjalan kappeliseurakunnaksi, ja näiden vanhat kirkkorakennukset purettiin. Kelvolliset osat käytettiin uuden kirkkorakennuksen rakentamiseen, ja se valmistui vuonna 1869. Uusi kirkko edustaa uusgoottilaista rakennustyyliä, ja sen on suunnitellut arkkitehti G. Th. Chiewitz.

Karjalan kirkko on omasta mielestäni Mynämäen kunnan kirkoista kaunein. Olen käynyt sisällä muistaakseni kerran, ja se on kaunis myös sisäpuolelta. Ulkokuoren tapaan sisustus on uusgoottilaista tyyliä. K.G. Wikströmin rakentamat urut ovat peräisin vuodelta 1894. Kirkkoon mahtuu 300 henkilöä.

Myös Unto piti Karjalan kirkosta eniten, sillä maalaiskylän keskellä oleva kirkko tarjoaa ympärillään luontoa, jolla myös koira saa kävellä. Kirkon vieressä on hirsinen pitäjänmakasiini, joka toimii kotiseutumuseona.

Mietoisten harmaakivikirkko ja uusklassinen kellotorni

Koska Mietoisten alue oli pitkään merenpohjaa ja myöhemmin saaristoa, tuli ensimmäinen asutus sinne myöhemmin kuin Karjalaan. Varhaisimman asutuksen uskotaan ajoittuvan 800-luvulle. Ensimmäinen asiakirjamaininta on vuodelta 1295 Saaren kartanosta, joka nimensä mukaisesti sijaitsi silloin vielä saaressa.

Mietoisten ensimmäinen kirkko oli Hietamäen kylässä. Tämä kappelikirkko mainitaan Turun tuomiokirkon Mustassakirjassa ensimmäisen kerran vuonna 1366. Kyseisellä paikalla ei enää kirkkoa ole, vaan alue on entistä soranottoaluetta. Mietoisten kotiseutuyhdistys pystytti vuonna 1954 Kappelinmäen ohi kulkevan Raveantien varteen vanhalle kirkolle muistomerkin.

Nykyinen Mietoisten harmaakivikirkko on rakennettu vuosina 1641–1643, ja sen on rakennuttanut Henrik Klaunpoika Fleming. Kirkko rakennettiin keskiaikaiseen malliin, mutta sitä ei enää protestanttisena aikana nimetty pyhimyksen mukaan, mikä oli ollut tapana katolisena aikakautena.

Kirkkoa on sen jälkeen moneen kertaan laajennettu ja paranneltu. Uusklassinen kellotorni, joka tuntuu olevan kokonaan eriparia vanhan kirkkorakennuksen kanssa, on vuodelta 1819, ja se on tehty A.V. Edelcrantzin piirustusten mukaan. Tätä ennen kelloja oli soitettu erillisestä puurakennuksesta.

Kirkkoon mahtuu 400 henkilöä. Kirkon esillä oleva irtaimisto on saatu kokonaan lahjoituksina, ja sisustus edustaa jugend-tyyliä. En muista, että itse olisin kuitenkaan koskaan käynyt tässä kirkossa sisällä.

Käsittääkseni järjestyslaki ei kiellä viemästä koiria hautausmaille. Käytännössä hautausmaille ei koiria kuitenkaan hyväksytä – hyvästä syystä – enkä ole koskaan vienyt koiria kirkkomaille kävelemään. Ajatus ei ole hyvä, kaikki eivät osaisi käyttäytyä, ja moni pahoittaisi moisesta mielensä.

Mietoisten kirkon ympäristössä oli innostuttu kuitenkin koirakieltomerkkien kanssa jo hieman liikaakin, sillä niitä oli silmiinpistävän paljon. Ymmärrän kyllä syyt, mutta tuli mieleen, että saisinko edes seistä viereisellä kadulla kuvaamassa kirkkoa. Tarkoitukseni ei ollut tehdä pahaa tai aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään.

Mynämäen Pyhän Laurin kirkko

Mynämäen kirkon tarkkaa rakennusajankohtaa ei tiedetä. Sitä ennen samalla paikalla on ilmeisesti kuitenkin ollut puukirkko, joka olisi korvattu noin 1430-luvulla nykyisellä harmaakivikirkolla. Tällöin Suomen piispana toimi Maunu II Tavast, joka oli kotoisin Mietoisten Tavastilasta.

Yllätyin kun sain tietää, että Mynämäen kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko, suurimman ollessa Turun tuomiokirkko. Tämä on eittämättä todistus Mynämäellä vaikuttaneiden mahtisukujen toiminnasta.

Olen ollut joskus sisällä Mynämäen kirkossa, mutta siitä on niin pitkä aika, että en enää muista paljoakaan.  Siellä on kuitenkin paljon vanhaa esineistöä, joten siellä kannattaisi vierailla ihan jo historiallisista syistä. Krusifiksi on 1500-luvulta, alttarikaappi 1400-luvulta, alttariveistokset pyhä Laurentius ja pyhä Eerik 1400-luvun alusta. Kirkkoon mahtuu 650 henkilöä.

Kirkon takana joen rannassa kulkee mukava, lyhyt kävelytie. Joenrannassa on mukava kävellä, ja onpa siellä penkitkin. Kirkko näyttäytyy sieltä suunnasta hieman erinäköisenä. Pettymyksekseni huomasin kuitenkin, että kesäaikaan kasvillisuus peittää kirkon niin, ettei sitä näy oikeastaan ollenkaan.  Tein täyden ympyrän teitä pitkin kirkon ympäri, mutta en onnistunut ottamaan yhtäkään järkevää valokuvaa.

Voitaisiinko Mynämäessä kenties miettiä, miten kylän päänähtävyys, kirkko, saataisiin paremmin esille? Talviaikaan tilanne on toki toinen, mutta kesällä ei hienosta, Suomen kolmanneksi suurimmasta keskiaikaisesta kirkosta näy kuin katto.

Kuuluisia mynämäkeläisiä

Mynämäki kuuluu Varsinais-Suomen vanhoihin pitäjiin, joiden historia on täynnä jänniä tapahtumia ja merkkihenkilöitä – vaikka sitä ei tämän päivän pikkupaikkakunnasta uskoisi! Edellä mainittu Maunu II Tavast, Suomen piispa, on yksi esimerkki Mynämäen historiasta. Historialliset kuuluisuudet eivät kuitenkaan lopu tähän.  Sieltä käsin vaikuttivat myös fennofiili ja Turun akatemian professori Daniel Juslenius sekä kemisti, fyysikko ja mineralogi Johan Gadolin.

Johan Gadolin (1760 – 1852) löysi Ytterbyn louhoksesta tutkimastaan näytteestä uuden mineraalin, josta myöhemmin tuli nimeltään gadoliniitti. Myöhemmin alkuaine gadolinium nimettiin hänen mukaansa.  Mynämäen kirkon kupeessa on Gadolinin kunniaksi pystytetty muistomerkki, jossa on Ytterbyn louhoksesta tuotu kivi.  

Kävelyretkille Mynämäkeen

Ensimmäisessä kappaleessa kerroin Mynämäen parhaista luontokohteista, mutta toki pienessä maalaiskunnassa voi kävellä koiran kanssa vaikka aivan keskustassa. Hiukan keskuskadun ulkopuolelta löytyy heti rauhallisempia kävelyteitä moneen suuntaan.

Urheilukeskuksessa on mukava parin kilometrin pururata, jota hiihtokauden ulkopuolella voi käyttää kävelyyn. Sen takaa jatkuu metsäinen maastoalue, jolta löytyy mukavia polkuja ja metsäautoteitä.  Samoissa metsissä tullaan juoksemaan Jukolan viesti kesällä 2022, ja kilpailukeskuksena toimii Mynämäen urheilukeskus.  

Paljon on siis nähtävää Mynämäessäkin. Toki retki koiran kanssa on aina vähän erilainen, eikä kaikkiin kohteisiin pääse tutustumaan kunnolla, mutta paljon voi kokea kaikenlaista myös tämän vähän karvaisemman ystävän kanssa. Kun muistaa mennä koiran ehdoilla, mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin itsellä on mielikuvitusta.

Sekalaisia faktoja:

Karjalan kirkon osoite: Karjalankyläntie 58, Mynämäki

Mietoisten kirkon osoite: Kirkkotie 104, Mynämäki (Mietoinen)

Mynämäen Pyhän Laurin kirkon osoite: Kirkkokatu 3, Mynämäki

Mynämäen urheilukeskuksen osoite:  Urheilutie 6, Mynämäki

Mynämäen seurakunnan kirkot ja tilat