Koskella eli Tl Kosken kunnassa sijaitsee Hevonlinnan ulkoilukeskus, joka tarjoaa ulkoiluelämyksiä moneen vaatimustasoon. Sieltä löytyy 24-väyläinen frisbeegolfrata, beach volley -kenttä, hevosparkki (kuntoradoilla ei saa ratsastaa), kuntoportaat, grillikatos, laavu ja näkötorni. Lisäksi siellä kiertää useita ulkoiluratoja. Talvisin radat on varattu yksinomaan hiihtäjille, mutta lumettomaan aikaan niitä voi käyttää kävelyharrastukseen.

Koska kuntopolut ovat hiihtolatupohjia – toisin sanoen leveitä väyliä kapean luontopolun sijaan – en asettanut suuria odotuksia Hevonlinnalle. Mutta voi, miten tämä paikka yllättikään! Luonto oli todella kaunista, paikka oli rauhallinen ja tilaa olisi riittänyt, vaikka olisi kävellyt koko päivän sen ulkoiluratoja kiertämässä.

Jälleen kerran löytyi uusi mukava ulkoilupaikka, jonne Unto-koiran kanssa vielä joskus palaamme. Turusta on toki hieman ajomatkaa, mutta jos esimerkiksi mietit viikonlopun retkikohdetta, tässäpä sinulle yksi vaihtoehto.

Metsälenkki ja Hevonlinnan järvi

Hevonlinna sijaitsee arvatenkin entisessä soranottopaikassa. Maasto on sen mukaista: kuivaa kangasta, hiekkapohjaista. Se tekee siitä niin mukavan ja kauniinnäköisen.

Kangasmaasto oli puolukoista punaisenaan, metsäisessä ympäristössä oli helppo hengittää ja aurinko pilkahteli puiden lomasta sopivasti. Olin alun perin valinnut syyskuiseksi retkikohteeksemme Hevonlinnan hieman oudosta syystä: koska kuntoradat ovat leveitä, sellaiselta polulta näkee koiran eteen tulevat kyykäärmeet tarvittaessa ajoissa. Nauratti oikein miten vähin ja oudoinkin odotuksin olin Hevonlinnaan suunnannut, ja miten paljon se lopulta antoikaan.

Tässä minä ja Unto-koirani kiertämässä Metsälenkkiä

Maasto oli sopivan pehmeää mutta tasaista siinä mielessä, ettei tarvinnut väistellä kiviä ja puunjuuria. Esimerkiksi nivelvaivoista kärsivälle tällainen ulkoilupaikka saattaisi sopia hyvin, samoin minulle tällä kertaa, koska akillesjänteeni oli kipeytynyt.

On kuitenkin otettava huomioon se, että mäkiä näillä reiteillä on paljon, ja hetkittäin joutuu kapuamaan oikein tosissaan. Alueen laduille ei aivan aloittelijan kannata mennä, vaan hiihtoharrastus kannattanee aloittaa jossain muualla.

Me valitsimme alkuun 2,1 kilometrin lenkin, joka oli nimeltään ”metsälenkki”. Se ei ollut maastoltaan sen metsäisempi kuin mikään muukaan lenkeistä, mutta nimi tulee ilmeisesti siitä, että tällä ladulla ei ole valaistusta.

Metsälenkki kiertää alueella olevan järven, Hevonlinnan järven, mutta järvi näkyy lenkin aikana vain yhdestä kohtaa puiden takaa, joten mitään varsinaista järvimaisemaa ei ole tarjolla. Hevonlinnan järvi on niin pieni, että ainakin pohjoisessa Suomessa sitä sanottaisiin lammeksi. Järvellä ei ole yleistä uimarantaa.

Hevonlinnan järvi
Hevonlinnan pieni, pyöreä järvi pilkottaa puiden lomasta.

Hevonlinnan laavua etsimässä

Kierrettyämme metsälenkin alkoi kahvihammasta kolottaa sen verran, että päätimme lähteä etsimään alueen laavua, jonka tiesimme sijaitsevan ”jossain korkealla”. Alueella on kyllä karttoja, joihin laavu on merkitty, mutta emme siltikään oikein hahmottaneet, missä tämä laavu tarkalleen ottaen olisi.

Sanottakoon tähän väliin se, että Hevonlinnan hiihtoreitit on hyvin merkitty. Alueella voi huoletta kiertää latureittejä ja ratoja ilman pelkoa eksymisestä. Aina tulee vastaan kylttejä, jotka ohjaavat reiteille tai halutessasi takaisin parkkipaikalle.

Jostain toisesta suunnasta laavulle ja näkötornillekin on olemassa viitat, sen tiedän, mutta koska me tulimme metsälenkkikierrokselta ja lähdimme etsimään laavua siitä suunnasta, emme me nähneet yhtään laavulle osoittavaa kylttiä missään. Tässä kenties parannusvinkki paikasta vastaaville!

Jonkinlainen käsitys meillä oli laavun sijainnista, joten lähdimme etsimään maastosta kohtaa, josta pääsisimme kiipeämään harjun laelle. Löysimmekin sen, ja siellä se laavu sitten oli. Laavupaikka on korkealla, ja harjun reunalta aukeaa hieno näköala. Maastosta päätellen voisi ajatella, että oltaisiin aivan muualla kuin Varsinais-Suomessa. Mieleen tulevat hieman pohjoisemmat alueet.

Hevonlinnan laavu on siisti laavu, jonka edessä on tulipaikka sekä pöytä ja penkit. Vieressä on puuvaja, ja saman rakennuksen takaosassa on bio-wc. Kaikki tarpeellinen siis löytyy. Muita kulkijoita ei laavulla ollut, joten me saimme rauhassa keitellä pannukahvit sämpylän ja munkin kaveriksi.  

Hevonlinnan laavu

Hevonlinnan näkötornilta avautuvat hienot maisemat

Laavun takana sijaitsee Hevonlinnan näkötorni. Sitä ei voi olla huomaamatta, sillä se on todella korkea: mahtoikohan olla peräti 5-kerroksinen? Vaikka torni on korkea, niin ovat ympärillä olevat puutkin, joten aivan joka suuntaan näköala ei ole esteetön.

Ylimmästä kerroksesta näköala on kuitenkin sinne kiipeämisen arvoinen. Tai no, saattaa olla, jos ei ole korkeanpaikankammoinen kuten minä. Koiraa en tuommoisiin torneihin koskaan raahaa. Unto pelkää tai sitten se aistiin oman pelkoni. Tällä kertaa en ollut liikkeellä yksin, joten kiipesimme torniin vuorotellen ja koirat odottivat alhaalla.

Torni on erittäin vankkaa tekoa, joten siinä mielessä sinne uskaltaa kyllä kiivetä. Sateella ja talvella portaat voivat sen sijaan olla hengenvaarallisen liukkaat, joten olethan varovainen. Kannattaa myös muistaa, että torniin saattaa olla muitakin tulijoita kuin sinä. Tästä syystä suosittelen, että maisemia katsellaan hetki ja poistutaan sitten niin, että muutkin halukkaat pääsevät ylös. Me jouduimme odottelemaan vuoroamme mielestäni kohtuuttoman kauan. Koska korona-aikana on suositeltavaa pitää turvavälejä, emme halunneet tunkea torniin yhtä aikaa muiden kanssa.

Näkötornia ei ole mielestäni tarkoitettu eväiden syömiseen, mutta no, jokainen tyylillään.

Hevonlinnan korkea näkötorni
Näkymä Hevonlinnan näkötornista
Näkötornista avautuu hieno näköala

Arvosanamme Hevonlinnan ulkoilukeskukselle

Kävelyä meille tuli loppujen lopuksi aika monta kilometriä, vaikka virallisesti kiersimme vain tuon yhden parin kilometrin metsälenkin. Laavu ei ole pysäköintipaikan vieressä, joten sinne sai kävellä jonkin matkaa, samoin sieltä takaisin. Lisäksi kävelimme aluksi hieman harhaan etsiessämme laavua.

Kaiken kaikkiaan siis saimme mukavasti liikuntaa eväiden syönnin ohella. Koirat tykkäsivät, kun sai mennä viipottaa ja haistella samalla alkusyksyn hajuja.

Myös me ihmiset tykkäsimme. Maisemat olivat upeita. Hiekkaharjut olivat mukavaa vaihtelua savimaille ja siirtolohkareille, joita omilla kotinurkilla on. Palvelut olivat Hevonlinnassa kohdillaan. Laavu ja näkötorni olivat piste iin päällä, mutta ilman niitäkin olisimme olleet tyytyväisiä.

Hevonlinnan harjumaisemaa

Unto antaa arvosanaksi Hevonlinnalle 4 ¾ / 5. Onko se ehkä liikaa? No jaa. Toki Varsinais-Suomesta löytyy monta vielä kauniimpaa retkikohdetta, ja hienot meri- tai järvimaisemat ovat tietysti voittamattomia. Mutta jos ei verratakaan Hevonlinnaa niihin, vaan annetaan sille arvosana omanlaisenaan ulkoilupaikkana, silloin pisteet nousevat korkealle. Jos vaikka verrataan tätä edelliseen retkeemme Parmaharjulle, menee voitto kirkkaasti Hevonlinnalle.

Tämä retkikohde kuuluu jälleen kerran niihin, jotka tarjoavat eri asioita eritasoisille kulkijoille. Jos haluat pelkästään ulkoilla perheen kanssa ja harrastaa vaikka frisbeegolfia, tämä paikka sopii sinulle. Jos haluat juosta pitkät lenkit kuntoradoilla, tämä paikka sopii sinulle. Jos olet niin kuin minä ja Unto, että haluat reippailla kävellen ja pysähtyä sitten nauttimaan kahvit luonnossa, tämä paikka sopii sinulle. Olit sitten huippukunnossa tai vähän heikommassa, tämä paikka sopii sinulle.

Lähde siis ulkoilemaan, koko perheen voimin tai yksin, ja ota koira mukaan. Hengitä syvään raikasta ilmaa ja rentoudu. Elämä tuntuu sen jälkeen paljon paremmalta.

Sekalaisia faktoja

Hevonlinnan osoite: Huovintie 215, Koski Tl

Hevonlinnan ulkoilukeskuksen nettisivut löydät tästä linkistä.

Turusta matkaa tulee noin 60 km ja ajo-aika on noin tunti.

Mikäli harjumaisemat ovat mieleesi, käypä katsomassa myös tämä kirjoittamani juttu: Harjureitti – helmi Säkylänharjulla ja Virttaankankaalla

Koski Tl on säilyttänyt nimessään Turun lääniä tarkoittavan kirjainyhdistelmän.

Kosken naapurikuntia ovat Marttila, Pöytyä, Salo, Loimaa, Somero ja Ypäjä.

Johanna Oraksen ateljee sijaitsee Hevonlinnan ulkoilukeskuksen lähellä.