Otajärvi on Suomen parhaimpia lintujärviämme. Se sijaitsee Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalla, ja järvi on jaettu Laitilan, Pyhärannan ja Rauman kuntien kesken. Se on matala järvi, jonka keskisyvyys on vain noin metrin. Eteläosistaan se on karu kalliorantainen järvi, kun taas pohjoisosistaan se on rehevää lintukosteikkoa, jota uhkaa umpeen kasvaminen.

Unto retkeili Pyhärannassa 21.9.2020. Kävimme katsomassa Otajärven luontotupaa, ja poikkesimme myös toiseen Pyhärannan ihmeellisistä nähtävyyksistä, aivan kasitien vieressä olevaan Hirvipuistoon. Tämä ei ollut kuntoiluretki. Sen sijaan nautimme kauniista syyssäästä, hyvästä seurasta, hienoista maisemista ja yleisesti ihanasta retkipäivästä.

Unto-koiralla oli mukanaan retkikaveri, jolle ikää oli kertynyt jo lähes 86 vuotta. Tällä kertaa ei siis viiletetä menemään pää viidentenä jalkana, vaan muistutetaan, että luonto kuuluu meille kaikille. Jos tällainen ulkoilutapa kiinnostaa, tule kanssamme mukaan leppoisalle Pyhärannan retkelle.

Otajärven rantamaisemaa

Otajärven luontotupa ja lintutorni

Otajärven pohjoispäässä on kaksi pysäköintipaikkaa, joilta pääsee katsomaan alueen runsasta linnustoa. Toinen sijaitsee osoitteessa Luhtakanantie, Rauma. Siellä on ollut lintutorni, mutta tällä hetkellä se on valitettavasti pois käytöstä huonon kuntonsa vuoksi. Jäämme tämän osalta odottelemaan parempia aikoja. 

Toinen paikka ja se, minne Unto retkellään suuntasi, sijaitsee osoitteessa Kodisjoentie 423, Pyhäranta. Kasitieltä Kodisjoen risteyksestä tulee matkaa noin kuusi kilometriä. Kun seuraat viittaa, jossa lukee ”Luontotupa”, löydät perille järvenrantaan. Siellä on pysäköintipaikka ja reilusti tilaa kääntää auto takaisin tulosuuntaan, pari pöytää ja penkit, lintulava, käymälät sekä tietenkin se luvattu luontotupa.

Kuten paikan muutkin mukavuudet, myös luontotuvan rakennus on parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten. Rakennus näytti niin huonokuntoiselta ulkoapäin, että ajattelin, ettei sinne uskalla mennä sisälle ollenkaan.

Mutta olin väärässä! Kun kurkistin sisälle, rakennus oli sisäpuolelta oletettua siistimpi. Sisältä löytyi pieni näyttely ja tietoisku Otajärven luonnosta ja linnustosta. Se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Otarjärven luontotupa
Otajärven luontotupa

Myös luontotuvan lintulava on kaukana parhaista päivistään, mutta se on ehjä, edelleen kestävä ja mikä parasta, esteetön. Parkkipaikalta on suora kulku lintulavalle, joten tänne pääsee lintuja tarkkailemaan sellainenkin, joka ei perinteiseen lintutorniin pystyisi kiipeämään. Lavalta aukeaa kaunis näkymä järven matalikolle.

Toisin kuin varsinaisiin torneihin, tähän lintulavalle myös Unto tuli mielellään.

Otajärven esteetön lintulava
Lintulavalle on esteetön kulku.

Ei lintuja, mutta kaunista luontoa ja kahvit ulkona

Lintujen suhteen olimme ehkä viikon, pari myöhässä. Muutamaa taivaalla lentänyttä yksilöä lukuun ottamatta ranta oli autio ja syksyisen hiljainen. Ensi keväänä tilanne tulee kuitenkin taas olemaan toinen, joten jos olet kiinnostunut lintujen tarkkailusta, tämä paikka saattaisi olla sinulle sopiva.

Runsaaseen Otajärven lintulajistoon kuuluvat muun muassa telkkä, tavi, härkälintu, laulujoutsen, merihanhi, kuikka (eteläpäässä), ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti, kaulushaikara, kurki ja viiksitimali. Rantametsistä löytyvät lisäksi pikkutikka, pyrstötiainen, nuolihaukka, hiirihaukka ja kalasääski. (Lähde)

Alueella ei ole polkuja, joten kävelemään ei varsinaisesti pääse. Lisäksi luontotuvan alue sekä monet muut Otajärven ranta-alueet kuuluvat Natura 2000 -alueeseen, jolla teiden ja polkujen ulkopuolella liikkuminen on kiellettyä 1.5. – 20.6. Koirat on pidettävä kytkettyinä.

Onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittuja (kalastamiseen tarkista luvat!). Laskin, että rannassa oli 24 soutuvenettä, ja jäimme ihmettelemään kenen ne olivat. Ilmeisesti eivät kenenkään yksityisen, koska oli tällaisesta paikasta kyse. Parkkipaikalla oli pari autoa, jotka olivat tulleet ennen meitä, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Tulimme siihen tulokseen, että todennäköisimmin nämä ihmiset olivat lähteneet veneellä järvelle.

Otajärvi
Otajärven rantaa

Laitapa siis tämä korvan taakse, jos alueen tutkiminen järveltä käsin kiinnostaa. Muuna kuin yllä mainittuna aikana voisi olla mukavaa lähteä järvelle ja pakata vaikka eväät mukaan. Vesistö on matalaa, mutta koiralle kannattaa silti kenties pukea pelastusliivit, niin ei tule äkillisiä vaaratilanteita.

Meillä oli tällä kertaa koossa sellainen poppoo, ettei meistä ollut järvelle soutelemaan. Siispä jäimme ihailemaan rantamaisemaa ja joimme kahvit pöydän ääressä. Kahvin tuoksu tuntui huumaavana pienessä tuulessa, ja kahvi lämmitti mukavasti syksyisessä aamupäivässä. Unto sai herkkutikun ja tyytyi järsimään sitä jalkojemme juuressa, aina välillä kuitenkin järvelle tähyillen.

Ainutlaatuinen Hirvipuisto Pyhärannan Polttilassa

Pyhärannassa on toinenkin erikoinen nähtävyys, ja vaikka se ei varsinainen luontokohde olekaan, on se kuitenkin ulkona ja käsittelee eläimiä. Koska paikalle voi poiketa koirankin kanssa, pääsee se Koira Retkellä -esittelyyn mukaan.

Kyseessä on niin kutsuttu Hirvipuisto, joka sijaitsee aivan kasitien varressa. Jos siis ajelee Rauman ja Turun väliä, on siihen helppo poiketa, eikä sivuteitä tarvitse ajaa ollenkaan. Paikka itse asiassa näkyy valtatie 8:lle, mutta harvapa sitä ehtii katsella, kun auto kiitää nopeasti ohi.

Hirvipuistosta löytyy nimensä mukaisesti hirvipatsaita, mutta siellä on myös hevosia sekä koko joukko pienempiä eläimiä. Patsaat on tehnyt pyhärantalainen taiteilija ja monipuolinen käsityötaituri Arja Alhoranta. Hän aloitti eläimien työstämisen alun perin jo 70/80-lukujen taitteessa. Ensimmäiset työt olivat pieniä eläimiä, kuten kaloja, metsoja, kurkia ja pingviinejä, mutta sen jälkeen hän siirtyi isompiin eläimiin. Suurikokoiset hirvipatsaat ovatkin hänen tunnetuimpia teoksiaan.

Ferrobetonista työstetyt eläimet ovat mykistävä näky. Patsaat sijaitsevat talon pihapiirissä, mutta niitä saa vapaasti mennä katsomaan ja vieläpä ilman maksua. Unto-koira oli mukana, mutta pidin sitä tiukassa vahdissa, ettei se päässyt nostamaan jalkaa mihinkään. Halusimme olla kohteliaita vieraita.

Pyhärannan Hirvipuiston hevosia.
Hirvipuistossa on myös hevosia.

Itse asiassa Unto antoi täyden hyväksyntänsä ainakin yhdelle patsaalle. Kyseessä oli koirapatsas, joka vieläpä näytti pystykorvalta kippurahäntineen. Unto ei sitä heti huomannut, mutta kun tulimme aivan koirapatsaan viereen, Unto yhtäkkiä äkkäsi patsaan, hätkähti ja siirtyi nopeasti muutaman sentin taaksepäin. Sitten se kiersi koirapatsaan taakse ja haistoi patsaan peppua, kuin oikeaa koiraa konsanaan!

Nauroimme ääneen, niin hassulta Unto käytös näytti. Voi, kunpa sen olisi saanut videolle! Täytyy kuitenkin antaa täydet kehut rouva Alhorannalle onnistuneesta teoksesta. Unto-koiran mielestä patsas näytti niin aidolta koiralta, ettei sitä voinut erottaa oikeasta ennen kuin oli asian kunnolla tarkistanut.

Hirvipatsaista tai muistakaan eläimistä Unto sen sijaan ei innostunut eikä se kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Mikäli olet kiinnostunut lukemaan Hirvipuistosta enemmän, laitan tähän linkin Raumalainen-lehden artikkeliin.

Mittelspitz Unto ja koirapatsas Pyhärannan Hirvipuistossa.
Unto löysi Hirvipuistosta kaverin.

Lopuksi

Luontopolut ovat minun ja Unton suosikkikohteita, koska kävely ja raikkaan ilman haistelu ovat niitä meille tärkeitä juttuja. Joskus on kuitenkin mukava käydä katsomassa myös muunlaisia kohteita.

Tämänkertainen retki määräytyi seuralaisemme mukaan. Vaikka Unto ei ehkä muutoin olisi tällaisesta rauhallisesta retkestä ollut kovin innoissaan, se nautti suuresti siitä, että se sai rakkaan ihmisen retkelle mukaansa. Päivä oli kokonaisuudessaan myös Unton mielestä erittäin onnistunut.

Otajärvi on kaunis, matala järvi, ja uskon, että sitä voisi olla mukava lähteä tutkimaan veneellä. Siitä voisi saada aikaiseksi oikein mukavan retken vielä syksylläkin, kunhan säät sen sallivat. Ota rennosti, nauti eväitä ja nauti ihanasta syksyn tuoksusta. Syksy on suosikkivuodenaikani, ja se tuo luontoon kesän jälkeen kokonaan uudenlaiset värit ja tunnelman.

Kun me ajelimme Otajärveltä ja Hirvipuistosta takaisin kotia kohti, poikkesimme vielä Untamalan kylänraitille. Jos et ole siellä käynyt, niin luehan siitä kirjoittamani juttu: Laitilan Untamalassa wanhan ajan kulttuuripolulla. Sekin sijaitsee aivan 8-tien vieressä, joten sinne on helppo poiketa.

Sekalaisia faktoja:

Otajärven luontotuvan osoite: Kodisjoentie 423, Pyhäranta

Hirvipuiston osoite: Karjas(s)ilta 4, Pyhäranta (Polttila)

Otajärvelle on Turusta matkaa noin 80 km ja Raumalta 20 km.

Julkisilla kulkuvälineillä ei pääse perille.

Pyhäranta on Varsinais-Suomen pohjoisin kunta.

Siellä asuu noin parituhatta ihmistä.