Harjureitti – helmi Säkylänharjulla ja Virttaankankaalla

Haluaisitko lähteä Lappiin? Jos Lappiin matkustaminen ei kuitenkaan onnistu, voit valita toiseksi parhaimman vaihtoehdon ja ottaa suunnaksi alueen, joka tunnetaan Pikku-Lappina. Sinne ei ole pitkä matka: se löytyy aivan Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalta.

Kyseessä on Harjureitti. Se on 28 kilometriä pitkä ulkoilureitti, joka kulkee Säkylänharjun ja Virttaankankaan harjualueella. Reitin kunnossapidosta vastaa neljä kuntaa: Säkylä, Oripää, Loimaa ja Huittinen.

Vaikka reitti on pitkä, sinun ei tarvitse lähteä lähes kolmenkymmenen kilometrin patikkaretkelle, jos et välttämättä halua, vaan lyhempikin matka riittää. Alueella kiertää lyhyempiä reittejä, jotka sopivat hyvin päiväretkelle. Palvelut ovat erinomaiset. Laavuja ja levähdyspaikkoja on paljon, puita löytyy kaikista, ja käymälät ovat siistejä.

Reitit eivät ole kapeita metsäpolkuja, vaan leveitä ratoja, jotka talvisin ovat hiihtokäytössä. Hiekkaharjun maasto on pehmeää kävellä, metsät ovat kauniita ja avoimia ja ilma on raikasta. Maisema on hyvin samanlaista kuin täällä aiemmin esittelemälläni Hevonlinnan ulkoilualueella. Jos pidät siitä, pidät varmasti myös Harjureitistä.

Lue juttuni Hevonlinnan ulkoilualueesta klikkaamalla tästä linkistä.

Ulkoilemaan voi Harjureitille lähteä yksin, kaksin tai ryhmässä, koiran kanssa tai ilman. Voit juosta, kävellä tai ajaa pyörällä. Myös frisbeegolf löytyy. Ulkoilu on aina ihanaa, mutta sitä se on erityisesti tällaisissa maisemissa.

Säkylänharju, Virttaankangas ja Harjureitti

Säkylänharju ja Virttaankangas syntyivät, kun jääkauden jälkeen koettiin ensimmäisiä lämpimämpiä jaksoja. Lämpiäminen ei ollut kuitenkaan yksiviivaista. Välillä ilmasto kylmeni uudelleen ja lämpeni taas, mikä muovasi maaperää muodostaen esimerkiksi Salpausselän.  Noin 11 000 vuotta sitten jääkauden lopullisesti päättyessä muokkaantui tämä harjualue pikkuhiljaa sellaiseksi minä me sen tunnemme (tässä historiaa hyvin yksinkertaistetusti).  

Kyseessä on harjujen kokonaisuus, joka kuuluu 150 kilometriä pitkään harjulaaksoon. Säkylänharju-Virttaankangas on suuri harjualue Suomessa, mutta se on iso ihan maailmanlaajuisestikin katsoen. On helppo ymmärtää, miksi aluetta kutustaan Pikku-Lapiksi. Jos se on mainoskikka, on sillä totuuspohjaakin. Olisin siellä kävellessä voinut hyvin kuvitella olevani jossain paljon pohjoisempana. Kotipihaltani tuli kuitenkin ajomatkaa vain tunnin verran.

Reittivaihtoehtoja Harjureitillä on monta, mutta tunnetuimmat kolme ovat Isosuon reitti, Sivuharjun ja lähdeluonnon reitti sekä Pääharjun kierros. Unto kierteli noita kahta viimeksi mainittua niin, että kävelymatkaa kertyi meille yhteensä kymmenisen kilometriä.

Viitat ovat hyvät, ja isoimmissa risteyskohdissa on viittojen lisäksi alueen kartta. Näitä edellä mainittuja reittejä ei kuitenkaan sellaisenaan ole merkitty viittoihin, vaan ainoastaan merkittävimmät kohteet, kuten Kantolaavu, Näköalalaavu, ulkoilumajat, Myllylähde jne. Kannattaa tutkia karttaa ja lähteä sitä kautta miettimään, mitä kohteita haluaa nähdä. Näin voi alkaa suunnitella omaa reittiään. Eksymään ei pääse, joten alueella voi huoletta liikkua ja nauttia luonnosta muutenkin kuin tiettyä reittiä kiertäen.

Isosuon pitkospuiden reitti on pituudeltaan 7 kilometriä. Se on pääosin helppokulkuinen, mutta osan matkaa on korkeuseroja, kuten harjualueella muutoinkin, ja pitkospuut saattavat olla paikoin huonossa kunnossa. Jos matka tuntuu liian lyhyeltä, voi tähän reittiin yhdistää 8 kilometrin mittaisen Pääharjun kierroksen. Sivuharjun ja lähdeluonnon reitillä on mittaa 4 kilometriä.

Hieno Näköalalaavu ilman näköalaa

Pysäköintipaikkoja Harjureitin varrella on monta. Kannattaa katsoa kartasta mille reitille haluaa mennä ja valita pysäköintialue sen mukaan. Laitan tämän jutun loppuun linkin karttaan ja reittien lähtöpaikkoihin. Unto-koira valitsi tätä retkeä varten Kantolaavun pysäköintipaikan, joka on osoitteessa Säkyläntie 717, Oripää.

Heti tuon pysäköintipaikan vieressä on valtavan suuri Kantolaavu, joka näkyy tämän jutun alussa olevassa kuvassa. Kun tultiin parkkipaikalle, laavu oli vielä tyhjä, mutta kun tultiin kierrokselta takaisin, siellä oli iso seurue ilmeisesti juhlimassa jotakuta. Lauloivat onnittelulaulua, mikä sopi minulle: sattumalta oli nimittäin minunkin syntymäpäivänäni.

Lähdimme Unton kanssa suunnistamaan Näköalalaavulle. Se sijaitsee korkeimmassa kohtaa niin kutsutulla Porsaanharjulla, joka kohoaa peräti 143 metriä merenpinnan yläpuolelle (mutta ei toki niin paljoa ympäröivää maastoa ylemmäksi).

Maiseman oli kerrottu olevan Näköalalaavulta hieno, mutta valitettavasti se tuotti pienoisen pettymyksen, vaikka alue itsessään hieno olikin. Näköalalaavu on uusi ja siisti laavu, mutta mitään valtavan hienoa näköalaa se ei valitettavasti tarjoa, sillä puusto estää näkyvyyden. Korkealla ollaan, mutta laavulla istuen ei minnekään näe.

Näköalalaavun alueella varoitetaan, että ollaan sotilasalueella. Tässä kohtaa ei saa poistua retkeilyreitiltä rangaistuksen uhalla. Muualla reitillä se on mahdollista, ja moni sienestäjä niin tekikin.

Saatiin hetki istuskella laavulla rauhassa, mutta koska Harjureitti on suosittu kohde – ja sitä se oli erityisesti kauniina lauantaipäivänä – saimme pian seuraa. Unto herätti ihastusta hyvällä käytöksellään. Eräs ohi kulkenut nainen huikkasi, että ”Kyl siin on sit kaunis koira”. Kiitos, niin on, vaikka hiljattain edesmennyt ulkomuototuomari Rune Fagerström joskus asiasta eri mieltä olikin.

Pari tyttökoiraa kulki ohi, ja Unto tyytyi rauhallisena katselemaan kaunokaisten perään. Tosin sitten kun lähdettiin uudelleen liikkeelle, lähdettiinkin vauhdilla. ”Pian nyt, jos vaikka saadaan tytöt kiinni.” Se, että Unto niin äkkiä unohti hyvän käytöksensä, taisi herättää pienoista hilpeyttä kanssaretkeilijöissämme.

Harjureitin kaunis Myllylähde ja palvelut

Myllylähteen alue on todella kaunis osa Harjureittiä. Lähde on iso: se purkaa joka vuorokausi 2,5 miljoonaa litraa vettä Pyhäjoen kautta Säkylän Pyhäjärveen. Myllylähteellä on oma paikoitusalueensa Säkylä-Loimaa-tien varressa, ja siitä pääsee Myllylähteelle kaikkein helpointa ja lyhyintä reittiä.

Myllylähteelle vievät ensimmäiset pitkospuut oli huonon kuntonsa vuoksi otettu kokonaan pois. Maa oli lokakuussa yllättävän kuivaa, joten siitä pääsi paremmin kulkemaan, kun huonokuntoisia pitkospuita ei ollut. Jos märkää tulee, voivat kumpparit olla kuitenkin hyvä jalkinevaihtoehto. Vähän edempänä lähteen reunassa pitkospuita on, ja niitä pitkin on turvallista kävellä.

Alueella on Myllytupa tulipaikkoineen sekä Turvekammi – rakennelma, jossa voi istuskella tulien ääressä vaikka sateelta suojassa. Myllytuvan vieressä on niin sanottu lirikaivo, jonka putkesta nousee pohjavettä jatkuvasti maan pinnalle.

Turvekammin vieressä on vielä varaustupa, jossa voi yöpyä. Siellä on jääkaappi, keittovälineitä sekä patjat ja peitot. Reiteillä olevilla laavuillakin voi yöpyä, jos niin haluaa. Myös Myllytuvan voi varata yöpymistä varten, ja vaikka käyttää sen vieressä olevaa Metsäsaunaa.

Kantolaavun pysäköintipaikkaa vastapäätä, Säkylä-Loimaa-tien toisella puolella, sijaitsee Toimintaloma, joka on 13 hehtaarin suuruinen vapaa-ajan vieton alue. Siellä on vuokrattavissa mökkejä ja saunoja, ja sieltä käsin voi tilata laavuille vaikkapa nokipannukahvit ja ruuat.

Palveluja alueella siis on; lähes kaikkea mahdollista löytyy. En ole mikään Harjureitti-lähettiläs enkä saa näistä mainoksista mitään taloudellista hyötyä. Haluan vain tuoda esille, että tällaisia palveluja sieltä saa, jos niille on tarvetta.

Mitä mieltä Unto-koira oli Harjureitistä?

Ulkoilijoita Harjureitillä oli paljon, mutta hyvin mahduimme muiden sekaan. Olikin mukava nähdä niin paljon iloisia, punaposkisia ihmisiä nauttimassa ulkoilmasta kukin omalla tavallaan. Koiria emme kuitenkaan nähneet kuin ne kaksi narttua, jotka kulkivat ohitsemme Näköalalaavulla. Se oli sääli.

Tämä paikka on ihanteellinen koirien kanssa kuljettavaksi. Untosta ainakin näki, miten suuresti se nautti. Se kulki koko 10 kilometrin matkan vauhdikkaasti. Missään vaiheessa se ei hiljentänyt tai näyttänyt väsymisen merkkejä, vaan mennä viipotti hyvien hajujen perässä.

Ota siis ihmeessä koirasi mukaan, jos tällaiseen paikkaan joskus menet! Koira nauttii varmasti, ja on innoissaan uudesta lenkkipaikasta. Koirat arvostavat uusia maisemia siinä missä me ihmisetkin. Vaihtelu virkistää. Pehmeässä maastossa on mukava kävellä eivätkä nivelet rasitu – sinulta tai koiralta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että 10 kilometriä on pitkä matka pienelle koiralle, jos se ei ole tottunut liikkumaan säännöllisesti. Tällöin kannattaa aloittaa lyhyemmästä matkasta.

Jos Hevonlinna sai pisteitä 4 ¾/5, on meidän pakko antaa Harjureitille täydet 5/5. Alkaa jo naurattaa se, miten pidämme kaikista kohteista, minne ikinä menemme. Reaktio on aina sama: ”Voi miten täällä on ihanaa!” Harjureitillä on kuitenkin vaikea olla viihtymättä.

Jos etsit kapeaa kinttupolkua, ei tämä tietenkään ole sinun paikkasi. Toisaalta vaikka muuten samoaisit metsässä, on tällainenkin ulkoilu välillä mukavaa vaihtelua. Reittivaihtoehtoja on paljon, ja monipuolisuudessaan ja helppoudessaan tämä on hyvä kohde esimerkiksi lapsiperheille.

Mukavaa on myös se, että paikan päälle on helppo tulla. Ei tarvitse ajella kapeita ja huonokuntoisia sorateitä ja pelätä jäävänsä auton kanssa jonnekin jumiin, vaan pysäköintipaikat ovat aivan päätien varrella.

Jos haluat, katsopa vielä tämä parin minuutin video Harjureitin maisemista. Joko lähdetään Pikku-Lappiin?

Sekalaisia faktoja

Harjureitin lähtöpaikat löydät tästä linkistä: Reitistö ja lähtöpaikat

Turun keskustasta tulee matkaa noin 70 kilometriä, ajoaika tunnin.

Talvisin reiteillä on hiihtoladut.

Harjureitti on perustettu vuonna 1998.