Pyhärannan Reilassa kulkee aivan merenrantaa mukaillen janareitti, josta edestakaisin kuljettuna kertyy matkaa noin 6 kilometriä. Reitti on nimeltään Hierkonpolku.

Joku saattaa kenties muistaa, kun viimeksi Hirvensalon retken jälkeen valittelin sitä, ettei juuri missään enää pääse kävelemään merenrannassa, kun kaikki ranta-alueet ovat mökkiläisten yksityisomistuksessa. Tästä sisuuntuneena päätin etsiä paikan, joka olisi merenrannassa mutta samalla kaikkien ulkoilijoiden yhteisesti käytettävissä.

Onnistuin kuin onnistuinkin löytämään tällaisen kohteen, mutta matkaa pitää taittaa aivan Varsinais-Suomen pohjoisimpaan kolkkaan. Se kuitenkin kannatta, sillä oih, ja voih, mikä paikka se onkaan!

Ja voi-voi, mikä uskomaton sää meitä siellä odottikaan!

Pyhärannan Reila – mitä, missä ja milloin?

Aloitetaanpa tärkeimmästä eli siitä, miten sinä löydät paikan päälle.

Hierkonpolun kartta

Voit syöttää navigaattoriisi osoitteeksi Soukontie 75, Pyhäranta. Se tuo sinut Soukontien opastetaululle ja Täpöntien risteykseen. Jos käännyt Täpöntielle, päädyt Reidun saunan pysäköintialueelle ja virallisesti luontopolun alkupisteelle.

Kuten kartasta näet, reitti kulkee Reidun saunalta pohjoiseen kohti Kyhkärännokkaa. Koska kyseessä on janareitti, sieltä on tultava samaa reittiä takaisin, tai sitten on kierrettävä pitempää reittiä tien kautta. Koska merenrantaa kulkeva polku on kuitenkin niin valtaisan kaunis, en ymmärrä miksi joku valitsisi kulkea tietä pitkin. Vaikka samaa polkua on kuljettava kahdesti, se ei ole mikään suuri ongelma, kun ottaa huomioon, missä uskomattomissa maisemissa kuljetaan.

Jos haluat kävellä lyhyemmän matkan, voit pysäköidä autosi myös Säikän pysäköintialueelle tai jopa Kyhkärännokkaan. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi lapsiperheille, jotka eivät halua kulkea 6 kilometrin matkaa. Hierkonpää–Kyhkärännokka-väli on koko reitin kaunein osuus, joten se ainakin kannattaa katsastaa.

Minä ja Unto-koira kuljimme 6 kilometrin matkan kokonaisuudessaan, mutta hieman väärässä järjestyksessä, mikä meidät tuntien ei ollut suurikaan ihme. Auto jätettiin Säikän pysäköintialueelle ja lähdettiin siitä kohti Hierkonpään laavua. Mutta ihan suunnitellun mukaisesti emme päässeet luontoretkeämme tekemään, sillä luontoäidillä oli sananen sanottavanaan.

Myrskytuuli lyö aaltoja rantaan Pyhärannan Hierkonpolulla

Oli kaunis ja myrskyinen päivä

Retkeämme edeltänyt yö oli ollut synkkä ja myrskyinen, mutta kun sunnuntaipäivä valkeni, marraskuun aurinko oli pitkästä aikaa päättänyt tulla esiin. ”Täydellinen retkisää”, ajattelin, ja Unto oli kovasti samaa mieltä – niin innokkaasti se juoksi ovelle, kun näki että retkireppua pakattiin.

Kotipihalla tuuli puhalsi yön jäljiltä vielä jonkin verran, mutta en uskonut sen olevan suurikaan ongelma, sillä sääennusteessa oli luvattu myrskyn olevan jo Suomen rajojen ulkopuolella.

Tässä kohtaa tullaan kuitenkin siihen, miten kokematon minä näissä merijutuissa olen, vaikka syntyperäinen varsinaissuomalainen olenkin. En ole tottunut kulkemaan merellä tai edes merenrannoilla, enkä ymmärrä sitä, että kun maalla tuulee, merellä myrskyää.

Heti Säikän parkkipaikalla meitä vastassa oli melkoinen puhuri, ja kun päästiin polulle merenrantaan, myrsky oli repiä meidät liitoksistaan. Unto pysyi juuri ja juuri maanpinnalla. Rannan puut heiluivat uhkaavasti, mutta katselin, että ne onneksi olivat suurimmaksi osaksi hyvin tuulenkestäviä mäntyjä.

Hierkonpolku Pyhärannan Reilassa
Polku on helppokulkuinen

Pipo ei ollut yhtään liikaa ja sen kaveriksi oli vielä vedettävä huppu tiukasti päähän. Onneksi olin valinnut tuulenpitävän takin ja toppahousut. Lämpöasteita oli peräti 5, mutta mittarin lukemalla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Koiranomistajana olen kyllä joutunut ulkoilemaan säällä kuin säällä ja viemään koiraa pissalenkille jopa keskellä pahinta myrskyä. Koskaan ennen en kuitenkaan ollut lähtenyt luontoretkelle tuollaisella myräkällä!

Toki uskon, että meteorologi oli ollut oikeassa, kun oli sanonut varsinaisen myrskyn olleen jo ohi. Varmasti todellisella myrskyllä tilanne olisi ollut vielä paljon pahempi. Mutta minulle tämä kokemus oli silti jotain täysin ainutlaatuista.

Kun pienen tunnustelun jälkeen totesin, että vaatteeni pitivät kylmän poissa, ja koska Untollakin oli takki päällä, uskaltauduimme matkaan polulle. Samalla tajusin myös, että tästä reissusta tulisi sellainen, jota en unohtaisi ikinä.

Hierkonpolku Pyhärannan Reilassa

Hierkonpään laavu ja Kyhkärännokka

Polku on merkitty oranssein merkein, mutta sillä ei suuren suurta merkitystä ole. Reitti kulkee aivan merenrannassa, joten meri toimii parempana suunnannäyttäjänä kuin yksikään merkki puunrungossa.

Meidän retkipäivänämme aallot pauhasivat niin, ettei omia ajatuksiaan kuullut. Kulkijoita polulla oli säähän nähden yllättävän paljon, joten yksin siellä ei tarvinnut tallustaa. Yritin vaihtaa muutaman sanasen kanssakulkijoiden kanssa, mutta tuuli esti kaiken keskustelun.  Oli kuitenkin selvää, mitä jokaisella oli sanottavanaan: ”Melkoinen puhuri!” puhistiin yhtenä suuna.

Hierkonpään laavu sijaitsee aivan merenrannassa. Jos yrität etsiä hienompaa laavun paikkaa jostain muualta, voit joutua hakemaan pitkän tovin. Puita on varastossa ja käymälä on siisti. Hommat hoidetaan talkoovoimin. Varastorakennuksen seinässä on rahalipas, jonne voi sujauttaa jokusen kolikon, jos niin tahtoo. Rahat käytetään paikan ylläpitämiseen, jotta sinullakin olisi mukavaa tulla vierailulle.

Jonain lämpimänä ja tuulettomana ajankohtana Hierkonpään laavu voisi olla todella hieno myös yöretkikohteena. Meillä sen sijaan ei ollut mahdollisuutta jäädä istuskelemaan edes pieneksi hetkeksi, vaan oli pakko jatkaa saman tien matkaa eteenpäin. En halunnut kylmän kangistavan.

Hierkonpään laavu Pyhärannassa
Hierkonpään laavulla istuen voi ihailla merimaisemaa.

Jos Hierkonpään luontopolku on kaunis, on se myös helppokulkuinen. Se ei ole esteetön – paikoin on kivikkoistakin kohtaa – mutta pääosin se on mukavan tasainen. Polulla pääsee kävelemään kovempaakin vauhtia, kun ei tarvitse varoa kompastumista. Unto tykkää, kun saa mennä vauhdilla. Tavallisena päivänä olisin Unton kiusaksi hidastellut rannassa ihastelemassa maisemia, mutta puhuri pisti sen verran vipinää kinttuihin, että Unto sai mitä halusi: hihnan päässä roikkuva muijakin tuli vauhdilla perässä. Kerrankin!

Kyhkärännokka on valtaisan kaunis paikka sekin. Siellä ei kuitenkaan ole laavua, vaan ainoastaan pieni tulipaikka. Olin alun perin suunnitellut juovani kahvit siinä – olin koko matkan kantanut termospulloa repussani – mutta ei puhettakaan, että olisi voinut jäädä rantaan istuskelemaan. Maisemat olivat kohdillaan, ja kuvat näyttävät kauniilta. Ne eivät kuitenkaan kerro mitään tuulen voimasta ja kylmyydestä.

Kyhkärännokan tulipaikka Hierkonpolulla Pyhärannassa
Kyhkärännokan tulipaikka

Ensin kahvit, sitten Reidun saunalle

Mutta niin, miten meidän kahveille sitten kävi? Kannoin termospulloa mukana Säikältä Kyhkärännokalle ja takaisin, mutta pysähtyminen kahvia juomaan oli mahdotonta.

Missäpä sitä kauniissa merenrantamaisemissa muualla haluaisikaan kahvinsa nauttia kuin… omassa autossa! Ei ollut muuta vaihtoehtoa! Olisin todennäköisesti saanut jonkun kuolemantaudin, jos olisin jäänyt tuuleen istuskelemaan, joten tämä oli ainut, vaikkakin tylsä, vaihtoehto.

Olin edellisenä päivänä leiponut bravuuriani, vegaanisia korvapuusteja, ja olin keittiössä häärätessäni jo sieluni silmin nähnyt itseni nauttimassa herkkupullan merenrannassa penkillä istuen ja meri-ilmasta nauttien.

Kattia kanssa. Tai rakkia.

Menihän se pulla alas autossakin, mutta ei siitä mitenkään erityisesti nauttinut.

Kahvin jälkeen olisi houkuttanut kääntää virta-avainta ja nostaa kytkintä, mutta päätin kunnostautua ja käydä vielä katsomassa reitin viimeisen pätkän Säikältä Reidun saunalle ja takaisin. Siinä ei itse asiassa ollut mitään kovin ihmeellistä. Tämä osa reitistä kulki muutaman metrin kauempana merestä, joten se oli hieman suojaisampi mutta maisemiltaan vaatimattomampi.

Saunalla meitä odottivatkin sitten koirakieltomerkit, sillä sauna-alueelle ja uimarannalle ei koiran kanssa ollut asiaa. Ymmärränhän minä sen toki, mutta Unto ei. Pikkukoira saattaa moisesta ottaa jopa nokkiinsa.

Mittelspitz Unto Kyhkärännokan tulipakalla
Oli niin kylmää, että Untollakin oli takki päällä

Kokonaisarvosana Hierkonpolulle

Lähtökohtaisesti tälle reitille voisi ajatella antavansa pisteitä 5/5, mutta mietitäänpä vielä. Sää ei ole syy pudottaa arvosanaa, sillä myrskystä tuskin sentään Hierkonpolkua voi syyttää. Sen sijaan miinus viitosen perään on pakko lisätä siitä syystä, ettei reitti ole ympyrä. Kuten edellä sanoin, ei se minua haittaa – näitä maisemia kelpaa kyllä ihailla toisenkin kerran – mutta koiralle on ilmiselvä pettymys, kun on palattava samoja hajujälkiä takaisinpäin. (”Johan nämä viestit tuli jo kerran luettua ja merkattua!”)

Unto antaa vielä toisen miinuksen siitä, ettei ollut tervetullut Reidun saunan alueelle, joten Unton kokonaispisteet Hierkonpolulle ovat 4.5/5.

Ovathan nuo sen verran korkeat pisteet, että jokainen varmasti ymmärtää, että kyseessä on hieno paikka, jonne on syytä lähteä vierailulle kauempaakin. Luvassa on hienot merimaisemat ja ihan oikea meri, toisin kuin tämä tässä Turun saariston suojissa.

Hierkonpolku Pyhärannan Reilassa

Paikka on erittäin siisti ja hyvin hoidettu – siitä iso kiitos talkooväelle. Matka Äijälän tilasta puutarhakouluksi, sittemmin puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja lopulta luontopoluksi on ollut pitkä, mutta lopputulos on nyt varmasti sellainen kuin sen kuuluukin olla. Paikka on ihana ja sopii monenlaisille ulkoilijoille, myös lapsille.

Unto nostaa tassua pystyyn ja huomauttaa hienovaraisesti, että Hierkonpolku sopii hyvin myös koirille ja että koirat pitää ottaa retkelle mukaan. No tottahan toki! Sitähän minä täällä blogissa olen koko ajan yrittänyt mainostaa, että koirat mukaan retkelle! Reilassa liikkui paljon ihmisiä tuulisellakin säällä, mutta yhtään koiraa ei tullut vastaan.

Sekalaisia faktoja

Hierkonpolun osoite: Soukontie 75, Pyhäranta

Matkaa Turusta tulee 95 km. Ajoaika noin 1 h 20 min (kasitiellä on jonkin verran hidastavia tietöitä syksyyn 2021 asti).

Päivitys, kesä 2021: Kävimme yöpymässä kauniissa kesäyössä Hierkonpään laavun läheisyydessä. Oli hieman lämpimämpää kuin marraskuussa! Käypä katsomassa siitä kirjoittamani juttu: Aurinko kultaa kesäyön Pyhärannan Hierkonpolulla

Pyhärannassa on muutakin nähtävää. Katsopa vaikka tämä kirjoittamani juttu: Otajärven kaunis lintuvesistö ja Hirvipuisto Pyhärannassa.

Tutustu myös Pyhämaan Pamprinniemen luontopolusta kirjoittamaani juttuun. Sinne on Turun suunnasta yhtä pitkä matka kuin Hierkonpolulle. Jutussa on myös taulukkovertailu Pamprinniemen ja Hierkonpolun välillä.

Henkeäsalpaavalla Pamprinniemen luontopolulla Pyhämaassa

Pyhärannassa olet jo melko lähellä Eurajokea, mistä löytyy iki-ihana Pinkjärven luontopolku. Se on hieno kesäretkikohde, voit vaikka lukea juttuni Pinkjärven yössä vain nainen, koira ja kuikka

(Tunnustan. Tuli päästettyä pieni valkoinen valhe. En minä oikeasti Hierkonpolkua nyt löytänyt sen Hirvensalon reissun jälkeen. Kunhan lämpimikseni höpötin. Olen tiennyt tästä polusta jo parisen vuotta, mutta tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun kävin paikan päällä.)