Taivassalon Hakkeenpäästä löytyy 5,5 kilometrin hieno luontopolku, joka kantaa yksinkertaista ja ytimekästä nimeä Laavupolku.

Luontopolku on Hakkenpään ahkeran kyläyhdistyksen aikaansaannosta kesältä 2020. Koska itsekin asun maantieteellisesti Vakka-Suomen alueella, kulkeutui huhu kyseisen polun valmistumisesta minulle melkeinpä saman tien. Jostain syystä en kuitenkaan saanut raahauduttua paikalle ennen kuin vasta tammikuun 2021 alussa.

Talvisydän ei ehkä ollut paras mahdollinen ajankohta retkelle, koska kesäisen luonnon keskellä polku tarjoaisi varmasti paljon hienompia elämyksiä. Mutta upea tämä polku oli myös talvipuvussaan.

Esittelen tässä Laavupolun, ja kerron minun ja Unto-koiran kokemuksista. Jos kuitenkin haluat vilkaista, miltä polku näyttää kesä-asussaan, laitan tämän tekstin loppuun linkin Luonto Plus -ohjelman jaksoon, joka on kuvattu polulla elokuun lopussa/syyskuun alussa. Minun on sitä katsoessani vaikea hahmottaa, että kulkemamme, vähäisen lumen peittämä polku oli edes se sama, joka videolla näkyy. Niin erilaiselta maisema näyttää talvella.

Pitkospuut Taivassalon Hakkenpään luontopolulla

Hakkenpään rannasta Laavupolulle

Laavupolku lähtee Hakkenpään rannasta, jonka osoite on Hakkenpääntie 806. Matkaa Kustavintien risteyksestä rantaan on noin 8 kilometriä. Tie on helppo; sen kun huristelee menemään suoraan.

Vaikka saaristossa ollaan, polku ei ole kovin merellinen. Pysäköintipaikalta voi merimaisemaa ihailla, ja hienonhienolta laavulta meri siintää kaukaa, mutta muutoin liikutaan metsässä ja kallioilla, ei merenrannassa. Siksipä tämä polku menee blogissani luontopolkujen kategoriaan eikä merikohteisiin.

Polun alkuosan jälkeen tulee vastaan kyltti, jolta voi itse valita miten päin polkua lähtee kiertämään. Tämä on vasta siis se varsinainen Laavupolku. Sen voi kiertää miten päin vain, ja laavu tulee vastaan polun puolivälissä. Kierroksen jälkeen palataan takaisin parkkipaikalle samaa reittiä kuin tultiinkin, eli alku-/loppuosa polusta kuljetaan kahteen kertaan.

Taivassalon Hakkenpään Laavupolku

Ilmeisesti tätä kahteen kertaan kuljettavaa polun alku-/loppupätkää on muutettu jonkin verran siitä, minkälainen se on alkujaan ollut. Tieosuutta on lyhennetty ja uusia sopimuksia maanomistajien kanssa kaiketikin tehty. Vaikka se osa polusta ei mitään järisyttäviä luontoelämyksiä tarjoa, on se kuitenkin ihan suhteellisen mukavaa talsittavaa.

Näin ennen Nuutinpäivää polun alkupätkällä näkyi ihania joulukoristeita ja muita pieniä kivoja yllätyksiä. Niitä löytyi harvakseltaan myös myöhemmin matkan varrelta. Ei voi kuin ihailla kyläyhdistyksen voimavaroja. En henkilökohtaisesti tunne ketään Hakkenpäästä tai sen kyläyhdistyksen jäsenistä, mutta kumarran ja nostan heille olematonta hattuani. Yhdistys tekee hyvää työtä. Me retkeilijät olemme onnekkaita saadessamme vierailla tällaisessa paikassa, josta paikalliset välittävät ja ovat ylpeitä.

Helppokulkuisen Laavupolun nähtävyys: kalankuivauskalliot

Jos Laavupolkua lähtee kiertämään myötäpäivään – kuten minä ja Unto teimme – tulevat ensimmäiseksi vastaan kalakalliot. Ne ovat laajat, sileäpintaiset kalliot, joilla ei vielä tänäkään päivänä kasva jäkälää tai sammalta.

Aikanaan miehet kantoivat silakkasaaliit paareilla rannasta, ja naiset levittelivät kalat kallioille kuivumaan. Kaloja piti aluksi käännellä tiuhaan, jotta ne eivät mätänisi. Oma porukkansa tarvittiin myös lokkien ja varisten häätämiseen.

Kalliot ovat kerrassaan hieno nähtävyys, jota ei voi kuin ihmetellä. Jotenkin koko konsepti kalojen kuivaamisesta kallioilla on nykypäivän retkeilijälle täysin käsittämätön. Vanhan ajan saaristolaisuus ei voisi olla kauempana omasta turvallisesta elämästäni.

Taivassalon kalankuivauskalliot
Kalankuivauskalliot jatkuvat laajalle alueelle – tässä näkyy aivan pieni osa.

Kalakallioiden jälkeen polku kulkee vuoroin metsäisemmässä maastossa ja vuoroin taas kallioilla. Silloin tällöin tulee vastaan muutamat pitkospuut.

Maasto on kuitenkin koko ajan erittäin tasaista ja helppokulkuista. Toki talvikelillä kalliot saattavat olla liukkaita, mutta muutoin sen suurempia vaaranpaikkoja ei ole. Matka taittuu sujuvasti eivätkä edes puunjuuret ole liiemmälti hidasteena.

Helppoudessaan Laavupolku sopii hyvin esimerkiksi lapsiperheille. Onhan polulla pituutta se 5,5 kilometriä, mutta vanhemmat osaavat varmasti itse arvioida, onko se matkana liian pitkä. Polku sinänsä ei vaadi kummoista kuntoa, kunhan yleensä jaksaa tuollaisen matkan patikoida.

Ja laavullahan voi sitten levähtää tovin jos toisenkin!

Mittelspitz pitkospuilla Taivassalon Hakkenpäässä

Hakkenpään Laavupolun iki-ihanalla laavulla

Minä ja Unto olemme aamuvirkkuja, joten ehdimme lauantaiaamuna laavulle ennen muita. Saimme istuskella rauhassa ja ihailla laavulta aukeavaa maisemaa ihan kahdestaan. Laavu on korkealla kalliolla, ja meri siintää hienosti kauempana alhaalla. Koska polku on melko uusi, niin ovat myös laavu ja sen lähistöllä oleva käymälä.

Olin ollut lähteissä sen verran laiskalla päällä, että olin pakannut kahvit termospulloon. Siitä alkaa valitettavasti tulla jo tapa, vaikka tiedän, ettei mikään voita nokipannukahveja. Jo lapsuudesta muistan nokipannukahvin huumaavan tuoksun, vaikka en silloin vielä kahvia juonutkaan.

Hakkeenpään Klasun laavulla on jonkin verran puita, mutta jos niitä käyttää, olisi kohteliasta käydä possulla sujauttamassa rahaa kyläyhdistykselle korvaukseksi, kukin omantuntonsa mukaan – tili- ja viitenumero löytyvät laavun seinästä.

Klasun laavu Taivassalon Hakkenpään laavupolulla

Yleensä tällaisille laavuille kannattaa tuoda omat puut mukanaan, mikäli tulet aikoo tehdä. Yksin liikkuessa se ei vain aina ole mahdollista, kun ei ole toista kantajaa auttamassa. Unto on laiska hoitamaan omaa osuuttaan. Sen sijaan se vilkuilee polulla taaksepäin selvästikin ihmetellen, miksi pannuja ja kattiloita kantava emäntä ei pysty tuon nopeammin koipiaan nostelemaan. Helppohan se on Unton siinä tyhjänä retostella, kun hihnan toisessa päässä emäntä puhkuu reppu selässään!

Olimme jo kahvimme juoneet ja purutikkumme syöneet, kun laavulle saapuivat meidän seuraksemme varsinaiset eränaiset, jotka näyttivät esimerkkiä siitä, mitä todellinen retkeilijä tekee. He kaivoivat repuistaan puut, kirveet ja puukot ja ryhtyivät sytyttämään tulia samalla iloisesti jutustellen.

Pian kauempaa kuului kuitenkin jo seuraavan porukan ääntä, joten toivotin eränaisille hyvät retkipäivät, ja lähdimme Unton kanssa vaeltamaan polkua eteenpäin ennen isomman joukon saapumista paikalle.

Näkymä Hakkenpään Klasun laavulta
Kun istuskelee Klasun laavulla, on näkymä tämännäköinen
Mittelspitz Unto Klasun laavulla Hakkenpäässä
Untokin ihailee maisemaa laavulla.

Unton arvio Hakkenpään Laavupolusta

Kävellessämme reitin loppuosalla aloin miettiä, kenelle erityisesti voisin tätä luontopolkua suositella. Mieleeni tuli se, miten itse aloitin kaupunkiretkikohteista ja siirryin pikkuhiljaa liikkumaan aina vain enemmän syrjäseuduilla.

Laavupolku voisi olla oikein sopiva reitti sellaisille – vaikka turkulaisille – jotka kokevat kovin vieraaksi lähteä liikkumaan kauas kaupungista. Eksoottiselta kuulostava Taivassalo on tietysti Turusta katsoen pitkän matkan takana, mutta laavupolku on kuitenkin turvallinen ja erittäin helppo valinta tuttujen kaupunkiretkikohteiden jälkeen. Reitti on helppokulkuinen ja hyvin merkitty, mutta tarjoaa kuitenkin jonkinlaisen kokemuksen erämaisemmasta luonnonrauhasta.

Unto oli polusta superinnoissaan. Edes 5,5 kilometriä eivät saaneet sen vauhtia hidastumaan, vaan se mennä toohotti samalla energialla loppuun saakka. Unto antaakin Laavupolulle pisteitä kokonaisuudessaan 4,5/5, ja jos ajatellaan pelkästään laavupolun ympyräosuutta, nousevat pisteet ihan täysiin 5/5. Ei ole mitään syytä miksi näin ei olisi.

Pisteet ovat tietysti vain Unton (ja minun) totuus asiasta. Sain taannoin palautetta siitä, miten valtavan negatiivisesti olin kirjoittanut Hirvensalon Toijaisten luontopolusta. Omasta mielestäni en ollut mitenkään liian kriittinen; vesisateen jälkeen hengenvaarallisen liukkailla kallioilla liukastellessani en olisi voinut mitään muuta mieltä olla. Lukijoitteni joukossa on sellaisia, joilla liikkuminen saattaa olla vaikeutunutta ja/tai jotka kulkevat koiran kanssa. Minun on oltava arvosteluissani rehellinen, enkä muuta mieltäni vain siksi, että jonkun toisen mielestä ehkä pitäisi.

Kuitenkin minun mielipiteeni on todellakin vain sitä: mielipide. Sinun mielipiteesi ja kokemuksesi voi olla täysin toinen.

Kehuessani en mielistele ketään. Jos taas en jostain pidä, en aristele sanoa sitäkään. Niin teen ihan oikeassakin elämässäni, ja täällä blogissa olen pelkästään aito itseni – koska mitään muuta en valitettavasti osaa olla. Joskus toivon, että osaisin, mutta olen siinä mielessä kovin avuton olento.

Jos kysyisit minulta nyt, lähtisinkö kanssasi Hirvensalon luontopolulle, olisi vastaukseni todennäköisesti: ”Kiitos, mutta ei kiitos.” Jos sen sijaan kysyisit, lähtisinkö Hakkenpään Laavupolulle, olisin heti valmiina.

Helppokulkuinen polku Taivassalon Hakkenpäässä

Rakastuin Laavupolkuun. Omaan makuuni alkuosa polusta kulki liiaksi asutuksen keskellä, mutta varsinainen ympyräpolku oli sitten sitäkin hienompi. Arvostan todella sitä, että polku on ylipäänsä tehty ja siihen on panostettu. Työtunteja vapaaehtoisvoimin on varmasti kertynyt monta.

Me emme Unton kanssa ole ainoat, jotka ovat tätä mieltä. Laavupolusta on tullut suosittu reitti, jolla etenkin viikonloppuisin riittää kulkijoita. Jollekin se voi olla hyvä asia. Sen sijaan omaa rauhaa hakevan kannattaa retken ajankohdaksi valita viikonlopun sijasta jokin arkipäivä.

Jos päätät ottaa suunnaksi Taivassalon Hakkenpään, toivotan sinulle mukavaa retkipäivää! Unto nyökkäilee innokkaana ja on kanssani samaa mieltä.

Sekalaisia faktoja

Hakkenpään rannan osoite: Hakkenpääntie 806, Taivassalo

Turun keskustasta matkaa on noin 60 km.

Luonto Plus vieraili Hakkenpään Laavupolulla kesäisempänä ajankohtana. Voit katsoa jakson tästä linkistä.

Taivassalon pitäjänruoka on silakkasoppa.

Tekstiini viitaten tuskin Raision kaupunkikaan ilahtui siitä, miten esittelin Raision Timalipolun. Käypä lukemassa!