Otsikon kysymys jakaa mielipiteitä. Osalle koiranomistajista vastaus on ehdoton ei, toisille taas yhtä ehdoton kyllä.

Paljon on kiinni koiran rodusta. Karvattomien koirien omistajien on helpompi ymmärtää, että vaatetus on tarpeen. Joillakin roduilla takki taas toimii turkin likaantumisen suojana. Sen sijaan monet aluskarvallisten turkkirotujen – kuten pystykorvien – omistajat saattavat nauraa koko ajatukselle, että heidän mustilleen pitäisi vaatteita ostaa.

Täällä blogissa seikkaileva Unto on rodultaan mittelspitz, saksanpystykorva. Jos esität otsikossa olevan kysymyksen joillain netin mittelspitz-palstoilla, on vastaajien joukossa edelleen niitä, jotka kieltävät kaikenlaiset koirien vaatteet. ”Ei mitteli vaatteita tarvitse”, kuulee usein sanottavan.

Silti olet saattanut nähdä täällä kuvia Untosta takkiin puettuna.

Niin. Minä olenkin eri mieltä kuin monet muut mitteliharrastajat. Minun mielestäni ulkoileva mittelspitz tarvitsee vaatteita tai ainakin hyötyy niistä – aivan kuten moni muu koirarotu.

Käyn seuraavaksi läpi, minkälaisia vaatteita koiralle voisi harkita ostavansa ja missä tilanteissa niitä kannattaisi käyttää. Tekstini ei ole pelkästään mittelspitz-rodun edustajille suunnattu, vaan tästä saattaa löytyä vinkkejä myös yleisesti koiran kuin koiran kanssa ulkona liikkuville.

Koiran takki antaa suojaa sateelta ja helpottaa elämää

Sadetakki suojaa sateelta ja lialta. Se säästää ylimääräisiltä pesukerroilta pahimpaan kura-aikaan. Kun koiran turkki on erityisen herkkä likaantumaan, voi käyttöön harkita kokohaalaria, joka suojaa myös jalat.

Itse en koskaan saanut ensimmäistä koiraani tottumaan kokohaalariin, enkä ole sellaista sen jälkeen muillekaan koirilleni tarjonnut. Meillä on aina menty lyhyenmallisilla takeilla ja mantteleilla. Olen siinä mielessä onnekas, että mittelspitzin turkki on likaa hylkivä, joten normaali takki suojaa aivan riittävästi.

Mittelspitzin paksu turkki hylkii lian lisäksi myös vettä. Sitä ei tahdo saada kastumaan edes suihkussa. Miksi sitten meillä on vaatevarastossa sadetakkeja?

Kaksi mittelspitziä sadetakeissa
Vasemmalla nuorukainen Unto pinkissä takissaan – oikealla isoveli Sulo, nyt jo edesmennyt mittelini.

Joskus kaatosadetta pystyy välttämään, kun ei ole aivan pakko lähteä ulos juuri pahimman kuuron aikana. Mutta entäpä ne työaamut, kun sataa kaatamalla ja koira on pakko ulkoiluttaa juuri silloin? Ei kai siinä aamun kiireessä enää ehdi koiraa sentään kuivattaa saati föönata? Sadetakki säästää aikaa ja helpottaa elämää.

Meillä kulkee sadetakki retkirepussa useimpina vuodenaikoina. Kesäsade ei niinkään haittaa – virkistää jopa – mutta kylmempinä vuodenaikoina sade ei tunnu kivalta koirastakaan. Siinä missä itselle vetää luontopolulla sadeviitan päälle, on kiva antaa suojaa myös sille parhaalle kaverille.

Sadetakin valinnassa kannattaa miettiä koiran rotua ja takin käyttötarkoitusta. Meillä on sadetakkina vuoreton takki, joka ei ole liian kuuma. Jos koiralla ei ole aluskarvaa tai muutoin paksua turkkia, kannattaa syksyn ja talven kylmille vesisateille ostaa ennemmin sellainen takki, joka on vedenpitävä mutta tarjoaa myös lämpöä. Lämmin vuori vettä pitävän kerroksen alla pitää koiran lihakset lämpiminä. Pieni koira palelee aina helpommin kuin iso.

Lämmin koiran takki viileille ilmoille ja treeneihin

Pikkupakkaset eivät Untoa haittaa, mutta takki menee meillä päälle aina, jos vain ilmassa tuntuu kylmä viima. Jokainen tietää miten pikkupakkanenkin voi tuntua todella jäätävältä, kun siihen lisätään kylmä puhuri. Tuuli tuntuu erityisen ikävältä sellaisesta koirasta, jolla on nivelvaivoja. Unto on toki terve, mutta ei enää mikään nuorukainen. Vanhemmalla iällä ei ole mitään syytä jättää takkia pukematta.

Olen ostanut tämän kuvassa näkyvän mustan takin meille alun perin agility-treenien lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin. Kangas on samaa materiaalia kuin ihmisten urheiluvaatteissa: se tuntuu kevyeltä, mutta pitää lämmön hyvin sisällä – ja siten koiran lihakset lämpiminä.

Mittelspitz ja kova tuuli
Kovalla tuulella kannattaa harkita takkia, vaikka pakkasta ei olisikaan!

Emme enää harrasta agilityä aktiivisesti, mutta sama takki toimii hyvin varsinaissuomalaisessa talvessa ulkoilu- ja retkivaatteena. Kylmällä viimalla se vedetään päälle heti, mutta paremmallakin säällä viimeistään laavulla tauon aikana.

Retkikoiralla on hyvä olla oma taukotakki. Itsekin lisään yleensä vaatetusta, kun pysähdytään laavulle evästelemään. Samalla lisään vaatetusta koiralle.

Siinä missä ihminen, koirakin kylmettyy helposti tauon aikana, vaikka sillä olisi paksu turkki. Kun sitten kylmettynein lihaksin lähdetään uudelleen liikkeelle – ja vieläpä kovalla vauhdilla, kun koira on kerännyt energiaa tauon aikana – saattaa helposti tapahtua pieniä venähdyksiä. Kun saa pidettyä koiran lihakset lämpiminä, pieniä mutta ikäviä tapaturmia sattuu huomattavasti vähemmän.

Mittelspitz Vehmaan kivilouhoksessa

Purevimmilla pakkasilla koirallekin sopii toppatakki

Kun vierailimme Unton kanssa eläinkaupassa talvitakkiostoksilla, myyjä tarjosi meille ensin ohuempaa vaihtoehtoa. Sanoin että ei: ”Kyllä me ihan oikeasti ollaan ostamassa paksua talvitakkia, vaikka Untolla tuollainen turkki onkin.” Piti oikein selitellä: ei se mikään normaaliolojen lenkkivaate meillä olisi, vaan tarkoitettu ennemminkin erikoistilanteisiin.

Erikoistilanteita voisivat olla esimerkiksi talviretkeily, kun ilma on selvästi pakkasen puolella ja pysähdytään pitämään taukoa laavulla, tai etukäteen lämmittämättömälle mökille meno, kun joutuu odottelemaan ulkosalla, tai jopa yöpyminen talviolosuhteissa. Onhan noita. Myyjä vaan ei tuntunut ymmärtävän, mutta onhan asiakas aina oikeassa ja kai sentään raha kelpaa, joten takki ostettiin.

Kun lämpötila täällä etelässäkin hiljattain laski -24:ään, ei talvitakki ollut enää liikaa lenkkivaatteenakaan. Vaikka paksu takki ei Unton suosikkivaatekappaleisiin kuulunut, oli Untokin tyytyväinen, kun sai lämpimän koltun suojakseen.

Tossuja Unto ei omista. Niille ei ole ollut tarvetta, sillä kovallakaan pakkasella Unton tassut eivät ole palelleet. Tilanne voisi kuitenkin olla toinen, jos pitäisi lähteä lenkille oikein kovassa, Lapin pakkasessa. Eihän sitä hirmupakkasilla ole tarvetta tietenkään pitkää lenkkiä tehdä, mutta tarpeille sentään pitää aina päästä.

Koira joka on palelevaisempaa sorttia, voi tarvita lahkeellisen lämpöhaalarin ja vielä tossut jalkaan. Unto selviää sentään vähemmällä.

Mittelspitz ja talvitakki
Tällä takilla tarkenee!

Koiran vaatteilla koreilu vs. tarpeen mukaan pukeutuminen

Somessa näkee valitettavasti silloin tällöin koiria, joita puetaan sisätiloissa erinäisiin koristeellisiin vaatteisiin. Onneksi ilmiö ei juuri koske suomalaisia koiria, ja toivottavasti näin tulee jatkossakin olemaan. Minä olen sitä mieltä, että jos koiralle haluaa röyhelövaatteita pukea, siihen tarkoitukseen löytyy oikein sopivia yksilöitä kaupan leluosastolta.

Vaatteet joita minä suosittelen koirille käytettäväksi, eivät ole koristeita, vaan omasta mielestäni tuiki tarpeellisia. Suomessa vallitsevat syksystä kevääseen osin haastavatkin olosuhteet, ja jos niihin saa helpotusta koiran laadukkailla ulkoiluvaatteilla, en näe mitään syytä miksi niitä ei käytettäisi.

Vaikka jotkut ovat edelleen koiran vaatteita vastaan, on niistä minun mielestäni monenlaista hyötyä. Milloin ne helpottavat omistajan arkea, milloin taas oikeasti suojaavat koiraa.

Kaksi edellistä koiraani kärsivät selkävaivoista, joten näin aitiopaikalta itse, miten vaatteet lämmittivät ja helpottivat niiden oloa erityisesti kylmillä viimoilla. Unto on moisilta vaivoilta säästynyt, mutta kun ikää on tullut lisää, olen alkanut pukea sillekin vaatteita aina vain useammin. Siinä missä nuori koira toohotti menemään ilman takkia, tarvitsee vanhempi herra jo hieman lämmikettä.

Mittelspitz lumessa

Koirien vaatteet ovat kehittyneet parissakymmenessä vuodessa paljon. Materiaalit ovat parantuneet, ja niihin on tullut käteviä, pieniä yksityiskohtia, joita niissä ei vielä koiraharrastukseni alussa ollut.

Hintaa noilla pienillä kangaspaloilla on, sen myönnän. Toisaalta käsityötaitoinen koiraharrastaja voi ostaa yhden takin ja tehdä siitä katsomallaan mallilla toisen ja kolmannen itse. Kyse ei ole merkkimuodista tai välineurheilusta, vaan siitä, mikä on koiralle parasta.

Miten saada koira tottumaan vaatteisiin?

Mutta mitä mieltä se koira niistä vaatteista sitten on? Miten saada koira tottumaan vaatteisiin, etenkin jos sitä yrittää totuttaa niihin vasta aikuisiällä?

Kaikki kolme koiraani ovat saaneet totutella vaatteisiin vasta pentuiän jälkeen. Silti vaatteisiin on totuttu meillä aina melko hyvin.

Eihän koira mistään takista pidä, kun sen sille ensimmäisen kerran päälle laittaa, se on selvä. Onhan vaatekappale siitä oudontuntuinen.

Nauraminen on ehkä pahinta mitä ihminen voi vaatetta pukiessa tehdä. Minä uskon vakaasti, että koira ymmärtää ja lukee omistajansa reaktiot. Naurun sijaan olisikin parempi kehua reippaalla äänellä ja palkita koira sillä tavalla, mistä se eniten tykkää. Joillekin se voi olla pieni herkkupala, toisille lyhyt leikkihetki.

Aina kun olen koiralle vaatteita pukenut, olen sen jälkeen vienyt koiran heti ulos. Näin koira oppii, että vaate liittyy johonkin todella mukavaan: ulkoiluun.

Ulkona koiraa kiinnostavat eniten hajut, ja kuinka ollakaan, pian takin olemassaolo unohtuu. Meillä on aina ollut näin. Vaikka takki ei naulakosta otettuna saa mitään hurraahuutoja aikaiseksi, ei takki ainakaan haitaksi ole, kun mennään ulos. Samalla vauhdilla koirani ovat aina kulkeneet, oli niillä takki tai ei – kunhan ensin on annettu hieman aikaa tottua tuohon uuteen vaatteeseen.

Ja kun yhteen takkiin on tottunut, ei uusi takki olekaan enää tuottanut vaikeuksia.

Paitsi se haalarimalli. Se vaan ei mennyt meillä läpi, ei sitten millään. Eikä sellaiselle ole meillä ollut tarvettakaan sen jälkeen kun rotu vaihtui mittelspitziin.

Mittelspitz Vehmaan museoilla
Unto kuvattuna sateella Vehmaan museoalueella

Loppumietteitä

Omasta mielestäni vaatteiden pukeminen koiralle ei ole ajan- tai rahanhukkaa tai edes turhaa koreilua silloin, kun puhutaan koiran ulkoiluvaatteista. Rodun mukaan tarpeet ovat hieman erilaisia, mutta jonkinlaisia takkeja tarvitsee melkeinpä mikä koira tahansa jossain elämänsä vaiheessa.

Koira tottuu takkeihin yllättävän helposti. Myös se koira, joka ei ensin suostu takki päällään edes liikkumaan, kulkee todennäköisesti jonkin ajan kuluttua samaisen takin kanssa rennosti ja tottuneesti. Kun koiraa kannustaa ja kun takista tehdään positiivinen asia, ei useimmilla koirilla ole takkien kanssa mitään ongelmia.

Unto-koiran varusteisiin kuuluu sadetakki, hieman lämpimämpi takki (joka kyllä pitää myös vettä) sekä oikein paksu talvitakki. Viimeisin noista on Turun seudun talvissa melko vähällä käytöllä, mutta sekin ajaa asiansa. Jos ei muuten, niin taukotakkina laavuilla.

Eihän noita koiran takkeja ennen muinoin ollut. Jos ajatellaan minun lapsuuttani 70-/80-luvuilla ja meidän silloista koiraamme, niin johan ihmiset olisivat nauruun kuolleet, jos olisimme sille vaatteita pukeneet!

En minä koiran inhimillistämistä kannata. Vaikka Unto on minulle kuinka tärkeä tahansa ja vaikka se on ajatuksissani täysvaltainen perheenjäsen eikä niinkään eläin, on se silti koira. Se haluaa olla koira ja sen pitää saada olla koira. Siinä missä vastustan koiran pukemista sisätiloissa, kannustan kuitenkin harkitsemaan vaatetusta ulkosalla.

Maailma muuttuu, tieto muuttuu ja asenteet muuttuvat. Jos 40 vuotta sitten ei jotain vielä tehty, voi olla, että nykytiedon valossa tehdään. Ja toisinpäin.

Jokainen miettii asioita tietysti oman koiransa kannalta. Omistaja tuntee koiransa parhaiten ja tietää mitä se milläkin säällä tarvitsee. Aina voi kuitenkin pysähtyä miettimään, olisiko sittenkin kyse vain omista pinttyneistä ajatuksista, joita kenties olisi aika tuulettaa.

Unto saa silloin tällöin kulkea takki päällään, eikä sillä tunnu olevan mitään sitä vastaan. Ei edes silloin, kun ostin sille räikeän pinkin sadetakin alelaarista.

Unton miehisyys kun ei ole koskaan ollut takin väristä kiinni. Siitä on kaksi pentuetta todisteena.

Mittelspitz-uros ja pinkki takki