Savojärven eri vuodenajat hurmaavat Kurjenrahkalla

Tuskin erehdyn, jos väitän Savojärven kierroksen olevan Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti.  Vaikka itse kehottaisin tutustumaan myös alueen muihin osiin, on minunkin pakko myöntää, että Savojärven ympäristö on hienoa maisemaa. Jos minun pitäisi suositella Kurjenrahkasta yhtä ainoaa reittiä muualla Suomessa asuvalle, päätyisin minäkin todennäköisesti tähän vaihtoehtoon.

Savojärven kierros on pituudeltaan noin 6 kilometriä, joten se sopii päiväretkeksi monenkuntoisille ulkoilijoille. Keväästä syksyyn sinne pääsee Fölin busseilla viikonloppuisin ja kesäaikaan ihan joka päivä. Kierrokseen on helppo yhdistää käynti Lakjärvellä ja Pukkipalossa, jolloin patikointia tulee jo mukavasti enemmän.

Autolla on hyvät pysäköintipaikat niin Säkyläntien puolella Kurjenpesällä kuin Nousiaisten puolella Rantapihalla. Laitan näiden osoitteet tämän jutun loppuun. Taukopaikat käymälöineen löytyvät pysäköintialueiden liepeiltä, ja lisäksi kierroksen varrella on muutamia penkkejä ja pöytiä, joita voi käyttää eväiden syömiseen.  Koska kyseessä on kansallispuisto, ovat myös palvelut erinomaista luokkaa.

Olen käynyt Savojärvellä eri vuodenaikoina, ja näkymät ovat aina olleet mukavasti erilaiset – kuitenkin aina yhtä hurmaavan kauniit. Tällä kertaa Unto-koira ja minä näimme, miten kierros mukautui lumiseen talvimaisemaan. Retkipäivänämme 7.2.2021 lunta oli paljon, mutta kävelypolku oli tampattu hyvään kuntoon. Se oli helppokulkuinen eikä jäätä ollut polulla lainkaan. Oli vain lunta ja paljon lunta.

Esteetön Karpalopolku, Kuhankuonon rajakivi ja Ahti Jalosen hauta

Kun Kuhankuonon pysäköintipaikalta lähtee kiertämään Savojärveä myötäpäivään, on alkumatkasta ensimmäiset 300 metriä esteetöntä. Tätä palvelua ollaan Kurjenrahkalla kuitenkin kovaa vauhtia lisäämässä.  

Karpalopolku on lyhyt 2 kilometrin luontopolku varsinaisen Savojärven kierroksen kupeessa. Jos haluaa hieman lisäpituutta 6 kilometrin kierrokseen, voi siihen ottaa mukaan tämän mukavan luontopolun. Tulevaisuudessa kansallispuiston esteettömyyttä tullaan lisäämään nimenomaan tämän Karpalopolun osalta, sillä tarkoituksena on, että se olisi tulevaisuudessa kokonaan esteetön. (Päivitys syksy 2021: esteetön Karpalopolku on valmis!)

Vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä pysäköintipaikalta ja Kurjenpesän luontotuvalta tulee vastaan Savojärven kierroksen mielenkiintoisin nähtävyys: Kuhankuonon rajakivi. Se on nykyään 7 kunnan rajojen risteyskohdassa, mutta rajakivenä tämä kummallisennäköinen kivi on toiminut ainakin 1300-luvulta saakka. Kivi on eittämättä samanlainen nykyään kuin ammoisinakin aikoina, mutta sille on muurattu jalusta, ja se on julistettu muinaisjäännökseksi.

Kiertämällä kiven pääsee nopeasti hyppäämään kunnasta toiseen. Nykyään kuntia taitaa siis olla kuntaliitoksista johtuen vain seitsemän, mutta kivessä on laattoja enemmän:  Pöytyä, Aura, Turku, Vahto, Masku, Nousiainen, Mynämäki ja Yläne.

Kun jatkaa matkaa rajakiveltä Rantapihalle päin, vastaan tulee Savojärven kierroksen toinen varsinainen nähtävyys: renkipoika Ahti Jalosen hauta. Nuori poika koki kovan kohtalon Kurjenrahkan metsässä vuonna 1918. Poika oli ollut mukana punakaartissa, ja hänen uskotaankin kuolleen valkoisen terrorin uhrina. Murhaajaa ei koskaan saatu selville (oma huomautukseni: tai ei ehkä haluttu saada selville).

Kurjenrahkan harrastusmahdollisuuksia ja talven iloja

Savojärven ympäristö ja koko Kurjenrahkan kansallispuisto on kaunista patikointialuetta, mutta voi siellä harrastaa muutakin.

Rantapihan alueella on uimaranta, ja saunaa voi lämmittää kesäaikaan vapaasti. Rantapiha kuuluu Nousiaisiin, joten sauna on noustelaisille ilmainen, mutta muutkin voivat sitä käyttää pientä maksua vastaan. Savojärvessä voi onkia tai pilkkiä. Kansallispuiston alueella saa myös vapaasti marjastaa. Syksyllä karpalonpoimijoita näkyykin paljon.

Jos lunta tulee, tehdään Kurjenrahkalle monipuoliset hiihtoladut. Hiihtäjiä olikin melkoisesti liikkeellä, kun Unto ja minä siellä viimeksi kävimme. Pysäköintipaikat olivat täynnä autoja, mutta kävelypolut olivat silti hiljaiset. Suurin osa ihmisistä lähti matkaan suksien tai lumikenkien kanssa.

Hieman jäi harmittamaan se, että alkumatkasta kävelypolku ja hiihtolatu kulkivat lyhyen matkaa aivan vierekkäin. Koira ei ymmärrä, ettei ladulle saa mennä, joten siinä kävellessä joutui pitämään tarkkaa vahtia, ettei vahinkoa sattunut. Mieluummin sitä kulkisi rentona maisemista nauttien kuin peläten yhteentörmäystä kovaa vauhtia tulevan hiihtäjän kanssa. Eikö Kurjenrahkalla olisi tilaa tehdä latua ja kävelypolkua hieman kauemmas toisistaan? Kovin vaatimattomasti täällä kyselen; enhän minä moukka moisesta mitään tiedä.

Savojärven Lammenrahkan puoleiselle pohjoisreunalle tultaessa hiihtäjät jäivät onneksi kauas taakse. Koska kävelijöitäkään ei montaa ollut, saimme suurimman osan loppumatkasta taivaltaa aivan kaksin, Unto ja minä.

Ei näkynyt edes metsän eläimiä, eikä Untonkaan vaisto sanonut, että ketään tai mitään olisi lähistöllä ollut.

Kurjenrahkan eläinten bongausta – ja oma kokemukseni karhusta

Kurjenrahkan kansallispuisto on jo ihan erämaista aluetta, missä eläimet viihtyvät. Jos oikein hyvä tuuri käy, saattaa Kurjenrahkan kansallispuistossa bongatakin jonkin harvinaisen eläimen. Hiljattain Kurjenrahkan Facebook-sivuilla varoiteltiin puiston eteläosissa majailevasta ärhäkkäästä metsosta. Lakjärvellä nähtiin vähän aikaa sitten ilveksen jälkiä, ja susiakin saattaa joskus hyvällä tuurilla nähdä – tai ainakin niiden jälkiä lumessa.

Viime syksynä alueen retkeilijöitä kohahdutti puistossa tehty karhuhavainto. Mikäli tulkitsin kohtaamisesta otettua videota ja siitä tehtyä Turun Sanomien juttua oikein, havaintopaikkana oli Kuhankuonon rajakiveltä katsoen ensimmäinen suoaukea. Naiset olivat olleet kiven puoleisella reunalla, karhu vastakkaisella. Karhu oli noussut takajaloilleen – kuulemma nähdäkseen tulijat paremmin eikä niinkään hyökätäkseen – ja siinä tilanteessa retkeilijät olivat katsoneet parhaakseen kääntyä takaisin tulosuuntaan.

Tuon karhun uskottiin olleen nuori, juuri emonsa vieroittama, ja siksi se oli ensinnäkin ollut vielä hereillä niin myöhään syksystä, ja siksi se oli myös kokemattomuuttaan ajautunut niin lähelle ihmisten suosimaa reittiä.

Minun ja Unton talvisen Savojärven kierroksen aikaan ei ollut pelkoa karhuista, sillä karhut heräilevät talviuniltaan vasta maalis-toukokuussa. Heikin päivänä tammikuun 19. päivänä ne vasta kääntävät tyytyväisenä kylkeään, sillä talvi on silloin puolessa.

Eipä silti, ainoasta tekemästäni karhuhavainnosta on vähintään 35 vuotta, joten turvallisen välimatkan päästä sellaisen aika voisi taas jo ollakin.

1980-luvulla Varsinais-Suomessa puhuttivat monet karhuhavainnot. Karhujen oli nähty liikkuvan nykyisen Kurjenrahkan kansallispuiston alueella, ja koska karhujen tiedetään liikkuvan pitkiäkin matkoja, olisi niitä tämän teorian mukaan voitu tavata myös muualla. Samat metsät ulottuvat laajalle alueelle.

Samoissa metsissä, Mynämäen kunnan alueella, olin minä pikkutyttönä perheeni kanssa puolukoita poimimassa. Siihen aikaan ei ollut hirvikärpäsiä kiusana, joten puolukka-aika oli parasta metsässä liikkumisen aikaa. Meillä oli usein eväät repussa, mikä tietysti oli pienestä tytöstä se kaikkein kiehtovin osuus koko retkellä.

Olin kuitenkin ahkera marjastaja ja poimin mieluusti marjoja omaan pikkukuppiini. Olin hyvin keskittynyt työhöni ja poimin pitkään mitään puhumatta tai mitään näkemättä – kunnes sitten nostin katseeni maasta ja näin edessäni muutamien kymmenien metrien päässä ruskean karvaisen hahmon. Sen pyöreä selkä oli kaartuneena mättäiden ylle. Muistin aikuisten puheet karhuista, ja tajusin sillä sekunnilla, että edessäni oleva hahmo oli todellakin itse metsän kuningas, karhu.

Nousin seisomaan ja tuijotin edessäni olevaa eläintä. Avasin suuni huutaakseni ”KARHU!”, mutta sana ei tullut ulos, sillä olin jähmettynyt paikoilleni.

Mutta silloin hahmo suoristautui. Ja samalla huomasin, että karhulla oli marjaämpäri mukanaan.

Vielä vuosikausia tapahtuman jälkeen tarina on jostain syystä ollut vanhempieni mielestä äärettömän hauska. He ovat nauraneet lähinnä sille, miten kyseinen marjastajamies olisi reagoinut siihen, jos olisinkin ehtinyt huutaa varoitushuudon karhusta. Missä vaiheessa hän olisi tajunnut minun luulleen häntä karhuksi?

Muistan elävästi edelleen, miten polveni menivät kohtaamisen seurauksena löysäksi. Samanlainen tunne tulisi todennäköisesti oikeastakin kohtaamisesta karhun kanssa. Hyvähän sitä on kehuskella, ettei itse varmasti pelkäisi karhua, mutta tilanne saattaisi tuntua täysin toiselta silloin, kun se sattuisi omalle kohdalle. Aivan turha siis niitä Savojärven kierroksella olleita naisiakaan on moittia (kuten moni anonyymi kasvo netin kommenteissa teki). Todennäköisesti minäkin olisin siinä tilanteessa kääntynyt takaisin.

Pikkutyttö-Even puolustukseksi on sanottava, että karhuista oli silloin puhuttu hyvin paljon, joten ei ihme, että lapsen mielikuvitus laukkasi ensimmäiseksi siihen suuntaan. Lisäksi tällä miehellä oli päällään ruskea villapaita, mitä ihmettelee aikuinen Eve vielä tänäkin päivänä.

Unton arvio Savojärven kierroksesta

Unto jätti tarkoituksella pisteet antamatta edellisestä Pomponrahkan retkestä. Se oli liian tuttu paikka, että sille olisi pisteitä voinut edes antaa.

Savojärven kanssa on vähän sama ongelma. Se on liian tuttu paikka, joten tuntuu, etteivät pisteemme tekisi sille oikeutta. Hienohan se on, mutta ei suurin suosikkini kaikista mahdollisista luontopoluista. Olisikohan siis 4.5/5 lähellä totuutta? Kansallispuistossa on hyvät palvelut, ja ovathan sekä järvi että eritoten sitä ympäröivät suot silmiähivelevän kauniita.

Unto antaa erikoispisteitä siitä, että hyviä koiranhajuja ja merkkausjälkiä riitti ja että lumessa oli erityisen mukavaa piehtaroida. Tuntui että Unto vietti enemmän aikaa selällään lumessa kuin neljän tassunsa päällä kävellen.

Savojärven kierros on varmasti tuttu suurimmalle osalle Turun seudun ulkoilijoista, mutta tuskin sentään kaikille suomalaisille. Ehkä tämä kirjoitus kiinnostaakin enemmän muita kuin varsinaissuomalaisia? Tai ehkä tästä saa myös joku turkulainen vinkin, että Savojärvelle voi tosiaan mennä kävelemään talvellakin. Kierros on helmikuussa 2021 erinomaisessa kävelykunnossa. Polku on hyväksi tallattu, jäätä ei ole, ja siellä pärjää mainiosti ihan tavallisilla talvikengillä.

En tiedä, mikä vuodenaika olisi parasta aikaa Savojärvellä. Jos talviretkellemme olisi osunut aurinkoinen päivä, olisi talvi saattanut viedä voiton, mutta pilvinen päivä koki kyllä tappion ainakin kesälle ja syksylle.

Se, mikä vuodenaika on oma suosikkisi, on sinun päätettävä ihan itse. Oletko kokenut jo ne kaikki?

Sekalaisia faktoja

Kurjenpesän luontotuvan osoite: Kuhankuonontie 67, Pöytyä  

Rantapiha: Savojärventie, Nousiainen

Kurjenrahkan kansallispuisto on perustettu vuonna 1998.

Vuonna 2020 Kurjenrahkan kansallispuistossa kävi 95 000 retkeilijää.

Koska Savojärven kierros on niin suosittu, voi siellä parhaina päivinä olla todella paljon ihmisiä. Jos etsit rauhallisempaa reittiä, tutustupa Vajosuohon ja katso siitä kirjoittamani juttu tästä linkistä.

Tilaa uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi