Pienen matkan päässä Salon keskustasta sijaitsee Halikonlahti, joka on upea ulkoilukohde sekä lintuharrastajalle että tavalliselle koirantaluttajalle. Sijainti on helppo, joten paikan päälle voi poiketa vaikka samalla, kun asioi Salon keskustassa.

Luontopolun osoite on Satamakatu 49. Puhelimeni väitti meidän saapuneen päämääräämme hieman todellista aikaisemmin, mikä sai minut jo hätäilemään, olimmeko kenties kokonaan eksyneet. Satamakadun alkupää on täynnä teollisuusrakennuksia, joten maisema saattaa rähjäisyydessään hämätä. Älä kuitenkaan menetä uskoasi; perillä odottaa kaunis merenlahtimaisema. Satamakatua jatketaan vielä hiukan matkaa sen jälkeen, kun tie muuttuu soratieksi, ja parkkipaikka tulee tällöin vastaan tien oikealla puolella. Jos ensimmäinen pysäköintialue sattuisi olemaan täynnä, löytyy toinen muutama metri Satamakatua eteenpäin.

Halikonlahden luontopolku on kokonaisuudessaan 3,1 kilometriä pitkä, mutta 1,9 kilometrin osuus polusta on esteetöntä. Minä, Unto-koira ja seuralaisemme kiersimme nimenomaan tämän Halikonlahden esteettömän luontopolun. Polun varrella on pari lintutornia, esteetön lintulava, pari piilokojua lintujen tarkkailua varten sekä penkkejä noin parin sadan metrin välein. Polku on leveää väylää, jolla kulku onnistuu niin lastenvaunuilla kuin pyörätuolilla.

Vierailupäivänämme kevätluonto oli juuri puhjennut kukkaan. Vaaleanvihreät lehdet olivat ilmestyneet puihin, ja pitkän talven jälkeen väriloisto näytti upealta. Mietimme kävellessämme, miten sitä oikein onnistuikin talven aikana unohtamaan, kuinka kauniita kevään värit ovat, vaikka saman ilmiön saa todistaa joka vuosi.

Halikonlahti tarjosi meille kaikkein parhaimmat puolensa. Toukokuun aurinko ajoi voimallaan aamun sumun pikkuhiljaa pois, ja meille aukenivat mitä kauneimmat näkymät. 

Halikonlahden esteetön luontopolku
Halikonlahden esteetön luontopolku ja lintutorni

Halikonlahti on lintuparatiisi (ainakin taviksille)

En erityisesti harrasta lintubongausta – se ei mielestäni ole paras mahdollinen koiraretkeilyyn yhdistettävä harrastus – joten en valitettavasti osaa antaa asiantuntijan arviota Halikonlahden lintutarjonnasta. Näin taviksena pitäisin sitä kuitenkin erinomaisena. Määrällisesti lintuja oli valtavasti.

Katsopa lyhyt video ja mielellään äänen kera, niin saat vaikutelman lahden äänimaailmasta. Videolla näkyy lahdelle rakennettu lintusaari, joka on erityisesti naurulokeille erinomainen pesimäpaikka. Naurulokit taas suojaavat alueen muita pesimälintuja munarosvoilta.

Unto ei linnuista liiemmin innostu. Sillä ei ole merkittävää metsästysvaistoa, joten se ei juuri hyökkäile lintuja kohti eikä siten aiheuta ikäviä tilanteita, mutta eipä sitä kiinnosta lintujen katselukaan. Olen joskus jopa miettinyt, näkeekö se tiettyjä lintuja ollenkaan.

Hämmästyt ehkä ajatustani, mutta otetaanpa esimerkiksi västäräkki, joka vähäsen ennen kesää muuttaa kurjen siiven alla meitä ihastuttamaan. Seurailen usein mökin pihapiirissä tuon kujeilevan linnun touhuja, ja joskus se lennähtää nurmikolle hyvin lähelle Untoa. Unto ei kuitenkaan reagoi västäräkkiin millään lailla. Koirat eivät näe kaikkia värejä, joten olen joskus miettinyt, olisiko mahdollista, ettei Unto yksinkertaisesti erota harmaata lintua vihreältä nurmelta. Onko sinulla tästä kokemusta?

Minä sen sijaan nautin linnuista, vaikka en asiantuntija olekaan. Istahdimme Halikonlahdella penkille, ja siinä kahvia juodessamme pääsimme muun muassa satakielen konserttiin. Lintubongarin opastamana ja innostamana joukosta löytyi myös punarinta. Taviksen suosikkilintuääni lienee useimmiten mustarastas, mutta luonnosta löytyy paljon muitakin taitavia laulajia.

Mikä linnunlaulu on oma suosikkisi?

Halikonlahden esteetön luontopolku ja siellä oleva piilokoju
Myös tällaisesta piilokojusta käsin voi tarkkailla lintuja

Monille suomalaisille kesän ykkösääni on käki, vaikka käen pesimätavat eivät kohteliaimmasta päästä olekaan. Se kun munii pikkulinnun pesään ja pudottaa sitten pesässä olleista munista yhden pois, jottei uutta tulokasta havaittaisi. Kun käenpoikanen kuoriutuu, työntää se muut linnunpoikaset ja munat pesästä pois, jolloin käki jää pesään ainoaksi ruokittavaksi suuksi.

Vaan oletko koskaan kokeillut kukkua käelle takaisin? Oletko huomannut mitä sitten tapahtuu? Vanha kansa kertoo, että kun osaa taitavasti vastata käen kukuntaan, siirtyy käki koko ajan lähemmäs aivan kuin kuullakseen paremmin. Se ihmettelee uutta kukkujaa, ja lopulta se vastaa. Sillä on silloin aivan toisenlainen, käheämpi ääni, ja se kysyy ihmiskukkujalta nopeasti ääntäen: ”Kukakäki?”

Unto-koiralla ei ole linnunlaulusuosikkia, mutta inhokki siltä löytyy: huuhkaja. Jos olet lukenut tarinoitamme, tiedät tälle syyn.  

Halikonlahden esteetön luontopolku koiranulkoiluttajan näkökulmasta

Vaikka Halikonlahti on ennen kaikkea lintukohde, on lahtea ympäröivä luontopolku mukava ulkoilupaikka myös koiraretkeläisille. Luonto on ihmissilmälle kaunista katseltavaa, ja koira taas innostuu polun varren monista huumaavista tuoksuista. Polun suunnittelijoina ovat kuitenkin todennäköisesti olleet sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koiran kanssa koskaan liikkuneet.

Koirat on pidettävä taajamassa, lintualueilla ja kiinnipitoaikana kiinni hihnassa, se on selvä. Luontopolun kylteissä muistutetaan kiinnipidosta, mutta myös siitä, että koirien jätökset on korjattava polun varrelta pois. Olen täysin samaa mieltä sekä koirien kiinnipidosta että jätösten korjaamisesta. Kakkapussi taskussa on hyvä asia missä tahansa, mutta erityisesti tällaisissa paikoissa, missä koiria ulkoiluttajineen liikkuu paljon.  

Mittelspitz Unto Halikonlahden lintupolulla

Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Koska koirien jätösten korjaamisesta erityisesti muistutetaan, olisi voinut olettaa, että polun varrelta olisi löytynyt edes roskis tai pari. Mutta kun ei. Itse asiassa koko Halikonlahden ainoa roskis on parkkipaikalla; polulla ei ole yhtä ainutta.

Ei niitä montaa tarvittaisi. Näin lyhyellä luontopolulla pari pientä roskista riittäisi. Niillä pidettäisiin koiranomistajat tyytyväisinä, ja jätösten keruuaste nousisi korkeammaksi. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kakkapusseja minulta löytyy jokaisen takin taskusta, mutta roskista en voi kantaa mukanani. Kakkapussin ulkoiluttaminen luontopolulla ei ole kaikkein mukavin tietämäni aktiviteetti etenkään silloin, kun pysähtyy ottamaan kuvia ja syömään eväitä. Todennäköisesti koira vielä tekee tarpeensa heti alkumatkasta, jolloin pussi ehtii saada mukavasti raitista ilmaa kierroksen aikana.

Toinen miinus tulee esteettömästä lintulavasta. Ajatuksena se on tietysti hieno, ja nostan hellehattuani kaikille, jotka tällaisia rakennelmia suunnittelevat. Lintuharrastus ei saa olla ainoastaan tervejalkaisten yksinoikeus! Koiran kanssa korkeaan lintutorniin kiipeäminen on vaivalloista, ellei jopa vaarallista, joten jo senkin takia otan esteettömät lintulavat ilolla vastaan.

Halikonlahden esteettömän lintulavan ramppi oli kuitenkin metallinen ja koiran tassuille sopimaton, joten sinne ei kannattanut koiran kanssa edes yrittää. Eipä silti, että suunnittelijoiden olisi pitänytkään huomioida koiran kanssa liikkuvia millään muotoa, onhan alue suunnattu lintubongareille eikä koiraretkeläisille. Mutta olisihan se mieltä lämmittänyt, jos näin olisi tehty. Esimerkkinä tulee heti mieleen Mietoistenlahden esteetön lintulava, joka on kerrassaan hienosti suunniteltu myös koiraretkeilijöiden näkökulmasta (oli kyseessä sitten vahinko tai ei).

Halikonlahden lintupolun esteetön lintulava
Tällainen materiaali ei ole koiran tassujen mieleen

Nämä ovat tietysti pieniä juttuja, eivätkä ne millään tavalla laske Halikonlahden luontoarvoa. En halua valittaa. Koska tämä blogi on kuitenkin Koira Retkellä, ovat nämä sellaisia asioita, jotka haluan nostaa esille ja mainita muille koiran kanssa liikkuville. Vaikka luonnon puolesta antaisin tälle retkikohteelle pisteitä 5/5, pudottaa Unto-koira ne omalla arvostelullaan lukemaan 3/5.

Mutta kyllähän me Unton kanssa tästä luontopolusta kovasti nautimme. Maisema oli kaupunkiympäristöksi hieno, merenlahti oli täysin tyyni, ja lintujen äänet kuulostivat kerrassaan hurmaavilta. Vaikka meillä oli Halikkoon jonkin verran matkaa, olivat kilometrit kaiken vaivan arvoisia. Emme me Unton kanssa voi muuta kuin suositella tätä reittiä. Esteettömyyttä hakeville polku on erinomainen, mutta jos jalat liikkuvat ongelmitta, voi kiertää myös pitemmän reitin.

Halikonlahden esteetön luontopolku

Kyllä se vaan on ihanaa, kun voi tällaisessa paikassa piipahtaa. Toivottavasti kohdallemme ei koskaan tule sitä hiljaista kevättä, jolloin linnut eivät enää laulaisi.  

Pysähdy siis ja kuuntele. Jos on Lapin linnunlaulu lyhyt, ei se paljon pitempi ole täällä meilläkään. Keväällä näistä ilmaiskonserteista kannattaa nauttia.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Satamakatu 49, Salo

Pitkämatkalaisille mainittakoon, että alueelta ei löydy minkäänlaista käymälää. Laavua tai mitään ruokailukatostakaan ei ole; penkkejä sen sijaan on runsaasti.

Halikonlahdella on tavattu kaikkiaan 275 eri lintulajia.

Halikko on ollut osa Saloa vuodesta 2009 lähtien.