Hiunjärven luontopolku Ugissa – toinen kerta toden sanoo

Hiunjärven luontopolku sijaitsee aivan Uudenkaupungin keskustan tuntumassa, joten se tarjoaa turvallisen kaupunkiretkikohteen, mutta samalla se antaa kulkijalleen mukavaa luonnonrauhaa. Polun varrella näkee paikoin asutusta, mutta itse Hiunjärvi on rauhallinen, erämainenkin lintujärvi, jolla pääsee unohtamaan oman sijaintinsa. Lintuja ihaillessa voi kuvitella itsensä jonnekin paljon kauemmaksikin.

Polun voi kiertää useammalla eri tavalla, jolloin pituutta tulee vaihdellen hieman alle 3 kilometristä pisimmillään vajaaseen 4 kilometriin. Hiunjärven rannalla on laavu ja lintutorni.

Polulle pääsee piipahtamaan useammasta kohdasta: Otavakujalta Palomettästä, Juolukkatien päästä ja Saarniston koululta.

Olen kerran aiemmin saapunut polulle Juolukkatieltä, ja tien päähän mahtui tuolloin auto tai pari. Tällä toisella kerralla tulin Saarniston koulun suunnasta, mistä löytynee pysäköintitilaa etenkin kouluajan ulkopuolella. Koululta pääsee polun alkuun, kun lähtee Pajusuontien risteyksestä pyörätielle. Santtiontien ali kulkee siitä kohtaa tunneli, ja polun opastekyltti näkyy kyseisen alikulkutunnelin vieressä.

Uudistettu Hiun luontopolku saa Unto-koiran innostumaan

Vierailin Unton kanssa Hiunjärven luontopolulla ensimmäisen kerran tammi-helmikuussa 2020. Ensivaikutelmamme ei ollut järin hohdokas. Kaikkialla oli märkää. Polku, jos sellaista edes oli, oli metsäkoneiden jäljiltä liejuinen, ja yritimme kiertää pahimpia paikkoja metsän puolelta. Unto-parka oli aivan kurassa, samoin kuin omat housunlahkeeni.

Polkumerkintöjä ei ollut lainkaan. Tiesin että polulla olisi laavu, mutta en tiennyt tarkalleen missä se olisi. Vastaan tuli onneksi ystävällinen rouva, joka polun huonokuntoisuuden päivittelyltään ehti neuvoa minut ja Unton laavun suuntaan. Pääsimme siis myös tuolloin laavulle kahville, mutta mitään muuta hienoa ei siinä reissussa sitten ollutkaan. Päätin, että koskaan emme palaisi tälle polulle eikä Hiunjärvi koskaan pääsisi osaksi blogiani.

Vaan toisin kävi.

Pakko antaa tunnustus sinne minne se kuuluu. Turun Sanomien Luonto Plus -ohjelma kävi tutustumassa Hiun luontopolkuun kesän 2021 alkupäivinä, ja polku näytti täysin muuttaneen muotoaan sen jälkeen, kun minä ja Unto olimme siellä käyneet. Polku oli saanut hyvät pohjat ja erinomaiset opasteet, ja videota katsellessamme tulimme Unton kanssa siihen tulokseen, että Hiunjärvelle olisi aika antaa toinen mahdollisuus. Erityisesti Unto innostui ajatuksesta.

Polulla on metsää, suota, kalliota ja kivikkoa – melko kattavasti siis kaikkea Suomen luontoon kuuluvaa lyhyellä matkalla. Se kaikki sijaitsee kuitenkin hyvin lähellä kaupungin keskustaa, joten luontoretkikohteena Hiun polku on helppo ja etenkin lapsiperheille sopiva.

Itse hieman karsastan liian helppoja kohteita, sillä niille eksyy aina muitakin retkeilijöitä kuin minä ja Unto. Toisaalta tiedän, että moni nimenomaan etsii tällaisia kohteita, jotka eivät vaadi luonnossa liikkumiselta mitään erityisiä taitoja. Puissa tiuhaan näkyviä oransseja merkkejä on helppo seurata, ja luonnosta pääsee nauttimaan ilman turhan suurta seikkailun tuntua.

Saarniston koululta lähdettäessä kuului hetken aikaa asutuksen ääniä, mutta pian nekin hiljenivät. Liikenteen melu lakkasi, ja tuntui kuin olisi ollut kauempanakin ihmisten ilimoilta. Sunnuntaipäivänä vastaan tuli kuitenkin melko paljon ihmisiä, ja myös useampi koira oli päässyt päiväkävelylle.  Mikä ihana kohde Hiun luontopolku onkaan lähistöllä asuville koirakavereille!

Hiunjärvi ja sen rannalla pieni laavu

Laavua lähestyessämme alkoi kuulua lasten iloista kiljahtelua, ja laavulla olikin useampi lapsiperhe jo paistamassa makkaraa ja keräämässä luontomuistoja omaan muistipankkiinsa. Laavu on mukavasti järven rannalla, mutta laavulla istuessa jää selkä järvelle päin. Tässä on ilmeisesti otettu lintujen hyvinvointi huomioon. Hiunjärvi kun on merkittävä lintujärvi ja lintujen pesimäpaikka. Suotakoon pesimärauha heille.

Kooltaan järvi on noin 12 hehtaaria, mutta koska se on suurimmaksi osaksi rehevää, umpeen kasvanutta rantaluhtaa, ei silmä tällä järvellä mitenkään erityisesti lepää. Jos retkesi tarkoituksena olisi päästä upeisiin rantamaisemiin kävelemään, kannattaa kohteeksi valittava jokin muu kuin Hiunjärvi.

Mutta jos tarkoituksena on nimenomaan tarkkailla lintuja, on tämä järvi juuri oikea paikka. Linnusto on järven kokoon nähden monipuolista, ja siellä voi tavata monenlaista lentäjää ja uijaa lyhyen hetken sisällä. Tarkkailu onnistuu laavun takana olevalta kalliolta – hyvä ratkaisu koiran kanssa retkeilijälle – tai jos haluaa, voi kiivetä laavun vieressä olevalle lintutornille.

Ensimmäisellä vierailulla Hiunjärven rannassa käydessämme laavun vieressä oli ollut myös puuvaja, mutta nyt siitä olivat jäljellä vain hiiltyneet puiden rungot. Ilmeisesti sen vajan loppu ei ollut ollut kaunis.

Laavulla näkyi olevan jonkin verran puita, mutta koska vajaa ei enää ole, siellä tuskin pystytään säilyttämään suurta puuvarastoa. Jos haluaa ottaa varman päälle, suosittelen tuomaan omat puut, mikäli tulen tekeminen on se ainoa keino päästä retkeilyn tunnelmaan.

Mitä muistoja Hiun luontopolku toi mieleemme ja palaammeko vielä?

Kun kysyn Untolta, haluaako se palata Hiunjärvelle, se sanoo, että miksikäs ei. Vastaan tuli muutamia tavallista hemaisevampia tyttökoiria, jotka saivat Unton kaltaisen vanhemmankin herrasmiehen intoutumaan. Hajumaailma oli sangen valloittava.

Itsekin olin retkeen tyytyväinen. Hiunjärven luontopolku ei ole tietenkään mikään henkeäsalpaava kokemus (kuten esimerkiksi Pamprinniemen luontopolku, joka tulisi jokaisen varsinaissuomalaisen retkeilijän kokea ainakin kerran) mutta kannattaahan Hiunjärvelle poiketa. Erityisesti kehotan lintuharrastajia tutustumaan tähän retkikohteeseen.

Vaikka jotkut retkeilijät saattavat kokea Hiunjärven helppouden huonona asia, suurimmalle osalle näin ei varmaankaan ole. Lapsen kanssa pääsee oikaisemaan laavulle suorinta reittiä eikä koko kierrosta ole pakko edes kiertää. Mutta jos kiertää, ehtii matkan varrella nähdä monenmoista luonnonihmettä.

Lapset kokevat retken ehkä eri tavalla kuin aikuiset. He saattavat kiinnittää huomiota aikuisen mielestä merkityksettömiinkin seikkoihin. Mutta se on varmaa, että lasten muistoissa nämä pienet retket säilyvät ikuisesti. Omaankin mieleeni tulvi yhtäkkiä muistoja 40 vuoden takaa, kun näin Hiunjärven luontopolulla kasvavan suopursuja.

Kauan kauan sitten, kun olin kävelyllä isoäitini kanssa, hän sattui ohimennen mainitsemaan, että suopursu oli hänen lempikukkansa. Jostain syystä tämä pieni yksityiskohta jäi pysyvästi mieleeni. Siinä missä kuka tahansa hänen lapsistaan, lapsenlapsistaan tai lapsenlapsenlapsistaan tänä päivänä kertoisi isoäidin lempikukan olleen keltainen ruusu, minä tiedän – siis varmasti tiedän – että näin ei ollut. Siksipä, kun tunnen suopursun tuoksun ympärilläni, tunnen myös isoäitini läsnäolon.

Mitähän nämä Hiunjärvellä retkellä olleet lapset tallettivat mieleensä, ja mitä he kaivavat muistoistaan esille 40 vuoden kuluttua?

Toivottavasti ainakin kunnioituksen luontoa kohtaan, miettii Unto-koira.

Sekalaisia faktoja

Saarniston koulun osoite: Santtiontie 17, Uusikaupunki

Matkaa Turun keskustasta tulee 80 km, ajoaika runsas tunti (tietyöt alkaa olla saatu valtatie 8:lla päätökseen; on hyvä ajaa körötellä).

Hiunjärven pesimälinnustoon kuuluvat ainakin härkälintu, kurki, laulujoutsen ja ruskosuohaukka.

Tilaa uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi