Sumuinen Riisitunturi: Riisin Rääpäsyn luontopolulla

Riisitunturin kansallispuisto sijaitsee Lapin eteisessä Posion kunnan alueella. Vuonna 1982 perustettu kansallispuisto tunnetaan hyvin talviajan postikorttimaisista tykkylumimaisemistaan, mutta se on suosittu retkikohde myös lumettomaan aikaan.

Riisitunturin kansallispuistoon voi tulla patikoimaan ja yöpymään, mutta se toimii myös erinomaisena päiväretkikohteena. Riisitunturin autiotuvalle on lähtöpisteeltä matkaa 1,5 km / suunta, mikä lienee sopivin reitti kaikkein pienimille luontoretkeläisille. Seuraavat vaihtoehdot ovat 4,3 kilometrin rengasreitti Riisin Rääpäsy sekä 10,7 kilometrin Riisin Rietas, jotka molemmat ovat erinomaisia päiväretkireittejä.

Minä, Unto-koira sekä mukana ollut pudasjärveläinen sukulaiseni kiersimme Riisin Rääpäsyn 23.9.2021. Sään haltija ei ollut meille suosiollinen, sillä Riisitunturilla puhalsi kova tuuli, ja tunturin rinteet olivat peittyneet sankkaan sumupilveen, ja tästä syystä päätimme kiertää lyhyemmän reitin. Harmittihan se, etenkin kun matkalla Pudasjärveltä Posiolle aurinko oli paistanut kirkkaasti valaisten kauniisti ruskan värittämiä puita.

Riisitunturi ei siis antanut meille tällä kertaa mahdollisuutta ihailla Koillismaan maisemia kaukaisuuteen. Maaruska oli kuitenkin kaunista ja tunturin puut erikoisia katsella. Paljon jäi kuitenkin maisemasta kokematta, mutta se säästyi seuraavaan käyntikertaan.

Riisin Rääpäsy sopii kaikille luonnossa liikkujille

Mikäli olet peruskunnon omaava ja etsit helppoa luontoreittiä, on Riisin Rääpäsy sinulle sopiva. Reitti vie Riisitunturin huipulle, joten ylöspäin kipuaminen saattaa aiheuttaa pientä hengästymisen tunnetta, mutta kun mukaan ottaa kävelysauvat, pääsee huonompikuntoinenkin varmasti perille.

Polku on helppokulkuinen, sillä se on suurimmaksi osaksi leveää väylää. Märimmissä kohdissa on pitkospuut. Suunnistustaitoakaan ei tarvita, sillä reitti on erinomaisesti opastettu. Riittää kun muistaa kulkemansa reitin nimen ja osaa kääntyä sille osoitettuun suuntaan. Koska kulkemista ei tarvitse jännittää edes ensikertalaisena, voi rauhassa ihailla kauniita Riisitunturin maisemia.

Reitin lähtöpisteellä on käymälä, ja toinen löytyy puolivälin paikkeilta, missä on myös autiotupa, puuvaja, tulipaikka ja tilava grillikatos. Palvelut ovat kansallispuistotasoisen hyvät, mutta koska kyseessä on todella suosittu retkikohde, verottaa suuri ihmismäärä palveluiden laatua. Käymälöitä on mahdoton pitää puhtaana, ja suosituimpina aikoina voi taukopaikalta olla vaikea löytää istumapaikkaa.

Käyntimme osui samaan aikaan muiden ruskaretkeläisten kanssa, joten väkeä oli todella paljon. Myös koiria oli liikkeellä isoista pieniin, ja välillä oli vaikeuksia antaa tarvittavaa tilaa niille karvakuonoille, jotka sitä tarvitsivat. Unto tottuneena retkikoirana ei tietenkään korvaansa lotkauttanut moisesta, mutta runsas hajumaailma sai Untonkin kirsun väpättämään. ”Maisemista viis, kunhan hajuja riittää”, totesi Unto retkestään, ja mietti sitten seuraavana päivänä, oliko edes käynyt Riisitunturilla, kun ei ollut koko asiaa tullut huomanneeksi.

Riisin Rääpäsy tarjoaa Riisitunturin parhaat palat

Riisin Rääpäsy on mukava reitti paitsi heikompikuntoisille, myös kiireisille kulkijoille, sillä lyhyellä 4 kilometrin matkalla pääsee nauttimaan Riisitunturin parhaista makupaloista. Polku vie kulkijansa Riisitunturin huipulle yli 400 metrin korkeuteen, ja hyvällä säällä polun varrelta aukeavat upeat näkymät muun muassa Kitkajärvelle.

Erikoisuuksina ovat ylhäältä tunturin rinteiltä löytyvät rinnesuoalueet, jotka tuntuvat ensi näkemältä kuin väärään paikkaan eksyneiltä. Lisäksi huomion vievät hieman kitukasvuiset, lumen katkomat latvattomat puut, jotka usein ovat vieläpä kauttaaltaan naavan peitossa. Niitä jää katselemaan ihastellen ja elämän kulkua miettien.

Minulle tuli yllätyksenä myös sellainen tieto, että katajat eivät kasva korkeiksi puiksi Posion tai edes Pudasjärven korkeudella, vaan toisin kuin etelämpänä, ne jäävät siellä maata laahaaviksi pensaiksi. En tiedä miten tällainen yksityiskohta oli jäänyt minulta aiemmin huomaamatta, vaikka Koillismaa tuttua aluetta onkin.

Yksi Riisin Rääpäsyn hienoimmista nähtävyyksistä on niin kutsuttu ikkunalampi. Infinity-uima-altaan tavoin se tuntuu jatkuvan ikuisuuteen, mutta toisin kuin ihmisten rakentamat uima-altaat, on ikkunalampi täysin luonnon omaa tuotosta. Lammen edessä on penkki, jolle voi pysähtyä vaikka nauttimaan eväitä, jos retki osuu rauhalliseen ajankohtaan.  Meidän retkipäivällemme osunut ruuhka ei kuitenkaan suonut tähän mahdollisuutta, sillä tilaa piti antaa muille kulkijoille.

Olen täällä blogissa joskus kirjoittanut siitä, mitä on sielunmaisema, ja miten se useimmille Turun seudun ihmisille tuntuu olevan yhtä kuin meri. Samalla olen usein maininnut, miten minä, vaikka varsinaissuomalainen olenkin, en pysty jakamaan tätä niin yleistä rakkautta merta kohtaan. Siinä missä meri on minulle hyvin vieras, kaikista suomalaisista maisemista nimenomaan Koillismaa on se, joka on kaikkein lähimpänä sydäntäni.

Maantieteellinen Koillismaa, johon katsotaan yleisimmin kuuluviksi Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo ja Posio, on minun sielunmaisemaani. Tämän alueen suot, joet, järvet, vaarat ja tunturit tuovat tuttuuden tunteen mukanaan, ja se lämmittää oudolla tavalla mieltä. Onko tunne oikeasti esi-isiltä perittyä, vaiko elämän aikana opittua, sitä en kuitenkaan pysty varmasti sanomaan.

Vaikka retkemme osui syksyiseen ruskaan, toivon, että kuuntelisit tähän väliin Pudasjärvellä syntyneen isäni säveltämän valssin, Koillismaan kevät, sillä siinä kiteytyvät myös omat tuntemukseni. Siinä lauletaan minun sielunmaisemastani. Ja koska tiedän, että en ole ainoa sydämensä Koillismaalle menettänyt kulkija, voi joku muukin löytää tämän laulun sanoista jotain itselleen sopivaa. Laulu on Päivi Honkasen sanoittama ja harmonikkataiteilija Seppo Leinon sovittama. Laulajana on Jari Vähäkoski.

Riisin Rääpäsyllä et ole yksin

Suurin ihmettelyn aiheeni Riisitunturille saapuessamme oli ihmispaljous. En voinut uskoa sitä, että olimme ajaneet kymmeniä kilometrejä näkemättä välillä yhtäkään taloa päätyäksemme lopulta suurelle parkkipaikalle, joka oli täynnä autoja. Siihenkään en ollut osannut varautua, että sain yhtäkkiä tunturipolulla puhua ranskaa Suomen luontoa rakastavien ranskalaisturistien kanssa. Eikä vierailu Riisitunturilla ollut heille edes se ensimmäinen.

Mikäli retkeilijä haluaa kokea aitoa Lapin luonnon rauhaa ilman muita ihmisiä, kannattaa hänen kenties suunnata laajoille erämaille Vätsäriin, Muotkatunturiin tai vaikka Lemmenjoelle ennemmin kuin Riisitunturin ruuhkiin. Mutta koska tosiasia on se, että suurimmasta osasta luonnossa liikkujista ei ole lähtijäksi näihin vaativiin maastoihin, nousee Riisin Rääpäsy tällöin arvoon arvaamattomaan. Se kun tarjoaa kokemuksia pohjoisen uljaissa maisemissa, mutta turvalliseen pakettiin käärittynä.

Riisin Rääpäsyn taukopaikalla oli jos jonkinlaista retkeilijää, joista nuorimmainen taisi olla vain 4 kuukauden ikäinen. En voinut kuin ihailla ja ihmetellä lapsiperheiden intoa. Eräskin nainen oli liikkeellä yksin kahden pienen lapsensa kanssa; toinen oli aivan vauva, toinen sen verran iäkäs, että juuri ja juuri käveli omin avuin. Vaikka en lähtisi suosittelemaan tällaista retkikokoonpanoa kenellekään, osoittaa naisen sisukkuus ainakin sen, että Riisitunturin kansallispuisto sopii melkein kenelle tahansa.

Unto-koiralle reissu oli erityisen antoisa huumaavien tuoksujen ansiosta. Aivan kaikilla rauhallisemmilla reiteillä ei tällaista hajumaailmaa ole, ja siitä syystä Unto nostaakin Riisin Rääpäsyn pisteet arvosanaan 4/5. Miinusta tulee suoranaisesta ruuhkasta sekä huonosta säästä – mutta kumpikaan näistä ei tietenkään ole Riisitunturin kansallispuiston vika, vaan silkkaa sattumaa ja huonoa tuuria.

Olen siitä onnekas ihminen, että olen saanut kiertää läpi Suomen Utsjokea ja Kilpisjärveä myöten. Mutta vaikka etenkin Saanan kupeeseen toivon joskus voivani palata, vie eteläisempi Koillismaa sydämessäni voiton puuttomalta Lapilta. Jo pelkästään ajomatka Pudasjärveltä Posiolle oli näkemisen arvoinen, kun lukuisten kirkasvetisten järvien takaa kohosivat vaarat toinen toisensa perään. Ruskan värjäämät puut olivat se punainen kirsikka muutenkin herkullisen kakun päällä.

Tietysti minä ja Unto suosittelemme sinulle Riisin Rääpäsyä, etenkin jos varsinainen erämaa vielä pelottaa. Kyseessä on helppo reitti, joka soveltuu myös kaupunkilaiskoirille ja niiden kaupunkilaistaluttajille. Perushyvät kävelykengät riittävät varustukseksi, mutta lämmintä vaatetta kannattaa varata mukaan. Etelä-Suomesta tulevan voi olla vaikea ymmärtää, että lämmin syksy tuskin yltää Lapin maakuntaan ja tunturin rinteille saakka. Talvi tulee noilla korkeuksilla nopeasti.

Sen kummempia taitoja tai seikkailumieltä ei sen sijaan tarvita. Reppuun kannattaa varata kunnon eväät ja vessapaperia, mutta niillä pärjääkin maastossa hyvin koko päivän. Saapuessasi takaisin majapaikkaasi uni maistuu sekä retki-ihmiselle että -koiralle. Todennäköisesti tunnet koillisen tuulet poskillasi vielä senkin jälkeen, kun olet ummistanut silmäsi – ja Koillismaa on tällöin saanut sinut lumoonsa.

Sekalaisia faktoja

Riisin Rääpäsylle lähdetään Riisitunturin lähtöpisteeltä. Lähin osoite on Patoniementie 180, Posio, mutta oma puhelimeni tunsi paikan Riisitunturin lähtöpisteen nimellä. Tien päästä löytyy iso parkkipaikka, joka tosin sekin saattaa ruuhkaisina aikoina olla täynnä. Talvella tie lähtöpisteelle aurataan.

Etäisyydet: Posion keskustasta 30 km, Iso-Syötteeltä 110 km ja Kuusamosta 57 km

Riisitunturin nimi on vanhoissa kartoissa ”Riistunturi”, jonka uskotaan liittyvän saamelaista alkuperää oleviin tykkyä, risua tai heinää tarkoittaviin sanoihin. Toinen teoria Riisitunturin nimen alkuperästä viittaa rinteillä kasvaviin liekokasveihin, joiden itiöpölyä on käytetty riisitaudin hoidossa.

Tilaa uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi