Vaikka pohjoispohjanmaalainen Pudasjärvi on asukasluvultaan pieni vajaan 8000 asukkaan kaupunki, tuntee Etelä-Suomenkin ihminen sen sijainnin ainakin jonkinlaisella tarkkuudella. Onhan Pudasjärvellä valttikortti, joka tunnetaan etelän suuria kaupunkeja myöten: Iso-syöte, Suomen eteläisin tunturi, sijaitsee nimenomaan Pudasjärvellä.

Kun minä ja Unto-koira lähdemme Turun seudulta lomailemaan Pudasjärvelle, osuu kohdallemme aina joku tuttava, joka kaikkitietävänä ehdottaa meille, että meidän tulisi retkellämme poiketa nimenomaan Syötteelle. Naurahdan, sillä olenhan minä Syötteen maisemissa ollut, lukuisia kertoja, ja onpa Untokin siellä ehtinyt lyhyen elämänsä aikana käydä muutaman kerran. Minulla ei ole tapana avautua elämästäni, joten edes kaikki omat tuttavani eivät tiedä, että isän puolen sukujuureni ovat tiukasti, useiden vuosisatojen ajalta, nimenomaan Pudasjärven mailla ja mannuilla.

Siksipä sen tulisikin olla toisinpäin. Minun tulisi avittaa omia tuttaviani suunnistamaan tässä Koillismaan kauniissa pitäjässä. Pudasjärvellä kun on niin paljon muutakin nähtävää kuin Syötteen tarjoamat vaaramaisemat. Pudasjärvi on pinta-alaltaan laaja, ja sen Oulun rajalta Taivalkoskelle ja Posion rajalta Puolangalle ulottuville alueille mahtuu monenlaista maisemaa.

Minun ja Unto-koiran toiveena olisi, että kun seuraavan kerran matkaat Pudasjärvelle, mahduttaisit retkiohjelmaasi muutakin kuin ne kaikkein perinteisimmät kierrokset Syötteen huipulla. Kokeilepa vaikka kierrosta kuvankauniin Livojoen maisemissa!  

Livojoki syksyn väreissä Timosenkosken kohdalta
Timosenkoski Ala-Livolla syksyn väreissä

Livojoki on Iijoen sivujoki, jolla on mittaa noin 130 kilometriä. Joen varrella on varsin vähän asutusta, mutta sen luontoarvo on mittaamaton. Joki laskee Iijokeen Pudasjärven kirkon tietämillä, ja alkunsa se saa Posion Livojärveltä.

Kirkasvetisen Livojärven hiekkarannat Posiolla

Jos ajelet joskus Taivalkoskelta Posiolle, vaikka Riisitunturin kansallispuistoa kohti, ohitat väistämättä Livojärven rannat. Huomaamattasi et pääse paikkaa ohittamaan, sillä kyseessä on ehkäpä koko Suomen upein maisema. Tie jota pitkin ajat, kulkee kapealla kannaksella, ja sen molemmille puolille avautuu laaja kirkasvetinen järvimaisema, jota rajaavat Koillismaan vaarat.

Ennen kuin kerron yhtään enempää, kehotan sinua katsomaan alla olevan lyhyen videopätkän, niin ymmärrät itsekin, etten puhu aivan palturia. Paikka todellakin on vierailemisen arvoinen.

Livojärveltä löytyy myös luontopolkuja ja majoituspalveluja, mutta koska keskitymme tässä jutussa Pudasjärven puoleiseen Livojokeen, en kerro niistä tällä erää sen enempää. Toivon tietysti, että pääsisimme Unton kanssa tutustumaan Livojärven luontokohteisiin joskus tulevilla retkillämme ja voisimme kertoa niistä täällä blogissa. Mutta tällä erää Livojärvi on meille merkittävä ainoastaan siinä mielessä, että näistä kauniista maisemista lähtee virtaamaan meille niin rakas Livojoki.

Lähtökohdat ovat joellamme mitä parhaat, kun se virtaa kirkasvetiseltä Livojärveltä kohti Pudasjärveä. Alkumatkallaan se ei liiemmälti kohtaa asutusta, mutta kauniita Koillismaan maisemia sitäkin enemmän.  Pudasjärven Livolla se kuitenkin saapuu keskelle pientä kyläyhteisöä, jossa on eletty vaatimatonta elämää ylä- ja alamäkineen joen toimiessa, jos ei keskipisteenä, niin ainakin merkittävänä taustavoimana kaikessa tekemisessä.

Livon luontopolku vie Vitikon laavulle

Pudasjärven keskustasta, Kurenalta, noin 35 kilometrin päästä löytyy Livon kylältä lyhyt mutta eteläsuomalaisen näkökulmasta kovin eksoottinen luontopolku. Se vie kulkijansa upean suomaiseman läpi Vitikkosaareen Vitikon laavulle.

Luontopolku sijaitsee Kirsiojantien varrella. Löydät sinne ajamalla rohkeasti tietä eteenpäin Livon koululta Livojoen yli ja jatkamalla noin kuusi kilometriä, siihen saakka, kunnes vasemmalla tien vieressä näkyy kyltti ”Vitikon laavu”. Paikkaa voi olla vaikea huomata nopeasti liikkuvan auton ikkunasta, mutta hiljentämällä ja paikallisilta kysymällä onnistut. Auto mahtuu todennäköisesti parkkiin tien sivuun.

Polku on lyhyt, yhteen suuntaansa vain noin kilometrin mittainen, mutta se on käyntisi arvoinen. Aava suomaisema hämmästyttää pientä etelän kulkijaa. Jossain määrin vastaavaa voi nähdä Kurjenrahkan ja Torronsuon kansallispuistoissa, mutta maisemana tällainen suo on meille melko harvinainen. Onhan meilläkin viime vuosina tehty paljon soiden ennallistamista, mutta tunnelma on harvoin sama kuin pohjoisen soilla.

Luontopolku Vitikon laavulle Pudasjärven Livolla

Lähes viivasuorien pitkospuiden päässä odottavat laavu ja lintutorni. Omat puut kannattaa kantaa varmuuden vuoksi mukana, mikäli tulet aikoo tehdä, ja jalkaan kannattaa vetää kumisaappaat, vaikka pitkospuut ihan hyvässä kunnossa ovatkin.

Suomaisemassa on jotain maagista. Sen allekirjoittavat useimmat suomalaiset luonnon ystävät, mutta suot tuntuvat hivelevän erityisesti omien silmieni kauneusihanteita. Pudasjärvellä soita onneksi vielä riittää.

Suomea ympäriinsä ajellessa vastaan tulee valitettavasti surullisen näköisiä turvetuotantosoita. Vaikka moni teilaa minut mielellään (ja ehkä turhaankin) etelän viherpiipertäjäksi, en minä ole ainoa, jonka mielestä kyseinen teollisuudenmuoto on aikansaelänyt ja vastenmielinen. Jopa 1930-luvulla syntynyt mies kuvaili turvetuotantosoita minulle hiljattain lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Hullun hommaa”. Vitikon laavulle tallustellessa kannattaa miettiä tätäkin puolta suomaisemasta.

Mittelspitz ihailemassa suomaisemaa Pudasjärven Vitikkosaaren luontopolulla
Untokin nautti aurinkoisesta suomaisemasta

Suo on huikaisevan kaunis, ja se muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan. Paikallinen oppaamme kertoi, että hän oli talvella hankikannon aikaan käynyt Vitikon laavulla suksilla. Aurinko oli paistanut, ja tuuli oli puhaltanut selän takaa niin, että matka oli taittunut kuin itsestään.

Ai-jai. Kunpa niitä hankikantoja olisi vielä meilläkin.

Pudasjärveläistä suomaisemaa Livon luontopolulla

Livon koulun laavulta aukeaa suora näkymä Livojoelle

Vitikon laavu ei tarjoa jokinäkymää, mutta jos siitä haluaa nauttia, löytyy Livolta jokinäkymänkin tarjoava laavuvaihtoehto. Tämä laavu sijaitsee myös helpommin saavutettavassa paikassa.

Livon koululla, aivan Livojoen rannassa, on mukava Livon laavu, jonka viereen pääsee halutessaan autolla. Puut ja makkarat voi nostaa suoraan peräkontista laavulle, joten tämä laavu soveltuu aivan kaikille ikään ja kuntoon katsomatta.  Laavulla istuessa voi ihailla edessä aukeavaa Livojokea. Laavulla ollaan Livon kylän keskipisteessä, Keski-Livolla. Livojoen ylittävä maantiesilta on edessä oikealla, ja joki virtaa sillä kohtaa nopeasti; ollaan Illikaisenkoskella.

Illikaisenkoski Livojoessa Livon koulun kohdalla
Näkymä Livon laavun rannasta. Maantiesilta näkyy oikealla.
Makkaraa paistamassa Livon laavulla

Saavuttuamme laavulle makkaraa paistamaan huomasimme pian, että laavulla ei ollut makkaratikkuja lainkaan. Emme halunneet mennä omin päin sellaisia vuolemaan, mutta toisaalta makkaranhimo oli sen verran kova, että ilmankaan emme halunneet jäädä. Käynti vieressä olevalla Livon koululla ratkaisi asian, sillä sieltä tuli nopeasti mies valmistamaan meille tikut mittatilaustyönä. Jos tätä joku ihmettelee, kannattaa muistaa sellainen asia, että Suomen mukavimmat ihmiset asuvat nimenomaan Pudasjärvellä.

Jos tulet joskus paistamaan makkaraa tai jotain muuta Livon laavulle, kannattaa käydä myös sisällä Livon koululla (koirat eivät valitettavasti ole sisälle tervetulleita). Rakennus on entinen koulu ja kulkee siitä syystä koulun nimellä, mutta nykyään se on monimuotoisen kylätoiminnan keskipiste. Rakennuksessa on muun muassa kirpputori, josta voi tehdä hyviä tai ainakin edullisia löytöjä. Kirjastohuoneen seinällä komeilee Livon kylän sankarivainajien muistotaulu.

Livon kylän sankarivainajat
Livonkylän sankarivainajat. Yksi heistä on oma isoisäni.

Jos etsit majoituspaikkaa Pudasjärveltä, samassa pihapiirissä toimii kesäisin mukava, maatilamajoitusta tarjoava Kesäkievari. Toinen varteenotettava majoitusvaihtoehto on Ala-Livon suuntaan, noin 15 kilometriä Pudasjärven keskustasta sijaitseva Camping Livojoki -leirintäalue. Mahtavampaa paikkaa leirintäalueelle saa hakea, sillä kuvankaunis Livojoki virtaa aivan alueen editse tarjoten mitä parhaimmat näköalat alueella majoittuville.

Mittelspitz Unto Livon laavulla Pudasjärvellä
Unto odottaa makkaraa Livon laavulla.

Livojoen historiaa ja nykypäivää – mitä tarjoaa Livojoki nyt?

Entisinä aikoina asutus keskittyi nimenomaan jokivarteen, koska joki tarjosi paremmat elämän edellytykset kalastusmahdollisuuksineen ja laidunmaineen. Kunnollisia teitä näillä main ei ollut, mutta Livojoki toimi tärkeänä kulkureittinä. Omaa sukunimeäni kantavasta jokivarren talosta on kirjoissa maininta jo 1500-luvun lopulta, mutta maantie sinnekin saatiin vasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Isoisäni isä oli yksi anomuksen kuvernöörille jättäneistä miehistä.

Kuitenkin vain puolen vuosisataa myöhemmin alkoi prosessi, joka pikkuhiljaa johti kylien talojen autioitumiseen. Töitä löytyi paremmin muualta kuin syrjäkyliltä, ja piti mennä sinne missä työtä oli. Yksi poismuuttajista oli isäni, ja siitä syystä minäkin olen syntyperäinen varsinaissuomalainen ja puhun äidinkielenäni Turun murretta. Kun isäni lähti Pudasjärveltä, siellä oli asukkaita 16 000. Nyt jäljellä on enää puolet. Nykyään asutus on keskittynyt keskustaan. Livojokivarren talot ovat pikkuhiljaa jääneet tyhjilleen ja toimivat pääasiassa kesämökkeinä. Vakituiset asukkaat ovat harvassa.

Jos kuitenkin ajatellaan positiivisesti, ihmisten vähyys tuo mukanaan ainakin sen, että Livojoen luonnonkauneudesta voi satunnainen kulkija nauttia suhteellisen helposti. Olen blogissani monesti valitellut sitä, ettei Varsinais-Suomessa pääse aina kävelemään meille niin tärkeissä merimaisemissa, koska rannat on ahdettu täyteen mökkejä.  Pohjoisen rauhallisessa ympäristössä on toisin.

Livojoki aukeaa kulkijan eteen kauniina ja ison veden aikaan todella komeana vesistönä. Etelän pieniin purojokiin tottunut saattaa vilkaista valokuviani ja luulla ensi näkemältä, että kyseessä on järvi. Joki on parhaimmillaan todella leveä. Keväällä vettä on paljon, mutta vesi nousee reippaasti myös runsaiden sateiden jälkeen.

Livojoki Kynkään kohdalta
Livojoki Kynkäältä kuvattuna.

Onhan Livojokikin kokenut kovia. Vanhempi kansa, isäni mukaan lukien, kertoo tarinaa siitä, miten uitot aikoinaan vahingoittivat jokimaisemaa, ja niitä jälkiä kunnostetaan edelleen. Toinen hänen kertomansa tarina koskee sodanjälkeistä aikaa, jolloin kylän lapset, isäni muiden mukana, juoksivat polkuja pitkin miinoja vältellen. Heille oli kuulemma kerrottu, minkälaisia maassa olleita jälkiä piti varoa, mutta ilman henkilöuhreja ei miinoista selvitty Livollakaan.

Jokitörmätkään eivät ole enää entisensä. Ennen vanhaan tulvavesien lannoittamilta jokivarsilta kerättiin heinää ja rannoilla laidunsi karja, mikä piti rannat siisteinä, mutta nykyään jokivarret kasvavat pöheikköä. Liikkumisesta jokivarressa on tullut vaikeampaa.

Mikäli olet kiinnostunut kalastamisesta, voit napata Livojoesta harjuksia, taimenia, siikaa, haukia ja runsain määrin ahvenia. Lohien kanssa tilanne onkin sitten toinen. Lohien nousun esti aikanaan Yli-Iihin rakennettu ensimmäinen Iijoen voimalaitos, Pahkakosken voimalaitos, jota isänikin oli rakentamassa vuonna 1960. Toivoa lohen uudelleennoususta kuitenkin on, vaikka sitä ei olisi menneinä vuosikymmeninä kukaan uskonut. On olemassa ihmisiä, jotka taistelevat lohen puolesta Iijoen vesistössä, ja Livojoenkin tulevaisuus saattaa vielä muuttua.

Unto-koiralla on tapana pisteyttää käymämme luontokohteet. Joskus Unto on tiukka arvosteluissaan eikä pisteitä heru. Vaan Livojoelle ei Untokaan voi antaa muuta kuin täydet pisteet 5/5. Eteläsuomalaisen silmään leveä joki ja sitä ympäröivät kauniit maat ovat uskomattoman hienoja. Kun kysyn paikallisilta, osaavatko he arvostaa kaunista ympäristöään, he vastaavat kyllä, mutta epäilen, osaavatko sittenkään aivan täysin. Maisemaan turtuu, kun sitä katselee päivästä toiseen. Kun paikan päälle tulee vieras, jolle maisema on uusi, hän näkee kaiken aivan toisin.

Kynkäänkoski Livojoessa
Livojoen alin koski, Kynkäänkoski

Toivomme Unton kanssa, että pääset joskus tutustumaan Livojoen silmiähivelevään kauneuteen. Kannattaa sinun Syötteelläkin käydä, mutta toivon, että lähdet rohkeasti etsimään myös uusia polkuja Syötteen koluttujen reittien lisäksi.

Hengitä raikasta ilmaa ja nauti. Metsot ja teeret pyrähtelevät lentoon edeltäsi, kun kävelet joen rantaa. Vesi kimmeltää, ja jostain kauempaa kuuluu veden kohinaa joen monista koskista. Aurinko paistaa ja etelän kiireet unohtuvat. Livojoella on hyvä olla.

Sekalaisia faktoja

Vitikkosaaren laavu: Kirsiojantie (Livon koululta noin 6 km), ylität Livojoen ja Kirsiojan, viitta laavulle on tien vasemmalla puolella.

Livon koulun osoite: Kirsiojantie 31, Pudasjärvi. Kyläkeskuksessa on muun muassa Livokas ry:n kyläkauppa, kirjasto, kirpputori ja asuntovaunualue. Koululta saa myös vuokrata veneitä ja kanootteja. Muista kuitenkin tutustua Livojoen lukuisiin koskiin ennen kuin lähdet kokemattomana joelle!

Parasta leirintäaluemajoitusta Livojokivarressa tarjoaa Camping Livojoki, osoite on Ranuantie 1405, Pudasjärvi.

Tekstini historiaosioissa lähteenä ovat lähes yksinomaan isäni kertomukset. Pari pientä yksityiskohtaa on tarkistettu kirjasta ”Elettiinhän sitä ennenni – Livonkylän neljä vuosisataa”.