Syksyinen Koskeljärvi: Uhratusta Pyhäniemen laavulle

Kaunis Koskeljärvi on yksi Unto-koiran suosikkikohteista. Se on siitä erikoinen lounaisen Suomen järvi, että sen rannoilla ei ole yhtään mökkiä. Se tarjoaa täydellistä luonnonrauhaa ja hienoja luontokokemuksia, mutta ei sitä pelätäkään tarvitse. Järven lähistöllä on asutusta, jos joku kaupunkilaisretkeilijä tätä tietoa kaipaa.

Tämä oli jo toinen käyntimme Eurassa ja Laitilassa sijaitsevalla Koskeljärvellä vuoden 2021 aikana, mutta vasta nyt kirjoitamme tästä hienosta ulkoilukohteesta ensimmäisen juttumme. Aiemmin tänä vuonna kävimme järven eteläisemmässä päässä Latosaaren laavulla, ja tarkoituksenamme oli viettää siellä yö teltassa. Vaan mitenkäs sillä reissulla kävikään? Siitäkin kerron tuonnempana.

Varsinaisesti tämä juttu käsittelee kuitenkin viimeisintä retkeämme, joka suuntautui järven pohjoisosaan. Lähdimme Unton kanssa liikkeelle Uhratusta, ja kävelimme sieltä Pyhäniemen laavulle. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 4,3 kilometriä. Ja koska sieltä piti vielä takaisinkin tulla samaa reittiä, kertyi matkaa päiväretkelle ihan mukavat 2 x 4,3 km.

Kuvankauniit Koskeljärven rannat

Kun saavut Uhratun P-paikalle, kävele tietä eteenpäin noin sata metriä, niin saavut Koskeljärven rantaan. ’Uhrattu’ on itse asiassa muutakin kuin pysäköintipaikka. Se on saari, joka näkyy edessä heti ensimmäisenä, kun saavut järvelle. 

Vasemmalla noin sadan metrin etäisyydellä on ensimmäinen tulipaikka. Varsinainen reitti lähtee kuitenkin oikealle kaunista rantaa pitkin. Kyltit opastavat eteenpäin. Mitään muita reittimerkkejä ei ensimmäisten parin kilometrin matkalla ole, mutta erehtymisen vaaraa ei ole. Kyseessä on enemmänkin tie kuin polku, joka kulkee aivan järven rannassa ihmisen muovaamaa pengertä pitkin.

Ranta on erinomainen lintujentarkkailupaikka, ja oli siellä tälläkin kertaa mies kiikarin ja kameran kanssa vahdissa. Toki ranta on kaunis ihan sellaisenaan ilman lintujakin, jos lintuharrastus ei ole sinulle se tärkein juttu. Maisema järvelle on kertakaikkisen upea, ja rantareitistä saa nauttia peräti 2 kilometrin ajan. Katse voi olla tiukasti suunnattuna järven suuntaan, sillä tie on helppokulkuinen eikä vaadi sen kummempaa keskittymistä.

Pyhäniemen laavulle matkataan metsän keskellä

Rantaosuus loppuu ensimmäisten kahden kilometrin jälkeen. Järvi jää hieman kauemmas, ja polku siirtyy metsäisempään maastoon. Tästä eteenpäin reitti ei ole enää esteetön eikä se sovellu edes lastenvaunuille.

Pitkät pätkät kuljetaan pitkospuita pitkin. Kengät säilyivät kuivina, mutta syyssateiden jäljiltä pitkospuut olivat liukkaita ja vaativat varovaisuutta. Yhdessä paikassa reitillä oli märkä kohta, mutta vettä pitävät kävelykenkäni säilyttivät jalkani kuivina. Saappaat eivät välttämättä olisi huono kenkävalinta.

Muutaman kerran ylitettiin pahimpia kohtia lankun varassa, joten tasapainoakin pääsi harjoittamaan.

Lue myös juttu retkestämme Koskeljärven Härkluomaan. Se sijaitsee järven vastakkaisella puolella:

Koskeljärven Härkluoman luontoelämys on sinunkin syytä kokea

Pyhäniemen laavu on mukava paikka järvenrannassa. Laavu on siisti, ja lisäksi paikalta löytyy puuvaja ja käymälä. Laavun edustalla on paljon tasaista, hyvää leiriytymismaastoa, jolle mielellään pystyttäisi teltan. Vaikka Koskeljärvi on arvokas lintuvesistö ja kuuluu osittain Natura 2000 -alueeseen, on telttailu siellä sallittua laavujen välittömässä läheisyydessä.  

Kun istahdimme Unton kanssa laavulle, ympärillä oli pelkkää hiljaisuutta. Mistään ei kuulunut mitään muuta kuin kevyttä tuulen huminaa. Aurinko pilkotti puiden lomasta, ja syksyinen päivä oli vielä mukavan lämmin.

Mukana minulla oli kaasukeitin, jolla keitin veden retkievästäni varten.

En ole valmisruokien ystävä, en kotona enkä retkellä, vaan kaikkein mieluiten valmistan omat ruokani itse. Toisaalta olen sitä mieltä, että joskus voi ihan hyvin tehdä poikkeuksen, vaikka Aihisen Kape siitä saisikin aiheen kaappaukseen. Valmis eväsruokapussi kaapissa on oiva vaihtoehto niille päiville, kun päättääkin yhtäkkiä lähteä retkelle, vaikka kaikkein järkevintä olisi suunnata ruokakauppaan.

Tämäntyyppiset retkiruuat ovat sotkuisesta ulkonäöstään huolimatta yllättävän maukkaita, ja parasta on, että valikoimista löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja. Kiehuva vesi kaadetaan pussiin, sekoitetaan ja odotetaan 15 minuuttia, ja ta-daa: ruoka on valmis. Ei se mitään jälkipolville asti kehuttavaa settiä ole, mutta sellaista, että nälkä lähtee. (Huom. Tämä ei ole maksettu mainos. En tienaa blogillani mitään eikä minulla ole kaupallista yhteistyötä.)

Palasimme Unton kanssa Pyhäniemen laavulta takaisin Uhrattuun samaa reittiä kuin olimme sinne tulleet. Menomatkalla järven yllä oli ollut sumua, mutta takaisin tallustellessamme saimme nauttia järvimaisemasta auringonsäteiden kera.

Pyhänimestä voi jatkaa patikointireittiä myös eteenpäin aina Latosaaren laavulle asti, mikäli haluaa patikoida oikein kunnolla. Tai sitten voi ajaa autolla Latosaareen ja kävellä sieltäpäin Pyhäniemeen (7,2 km) – vaihtoehtoja riittää.

Ehkä sinua kiinnostaa myös tämä Euran luontopolku:

Hiittenkarin silmiähivelevä luontopolku Euran Kauttualla + wanha ruukinpuisto

Latosaaren kesä oli liikaa kermapeppuretkeilijälle

Mutta palataanpa vielä siihen viimekesäiseen reissuumme, joka suuntautui Latosaaren laavulle. Mukana meillä oli Unton kanssa koko varustus rinkkoineen ja telttoineen, ja olimme varautuneet viettämään järvenrannassa mukavan telttayön.

Vaan miten siinä sitten kävikään? Kermapeppuretkeilijämme Eve päättikin pakata kimpsut ja kampsut takaisin autoon, ja ajaa hurautti kotiin nukkumaan. Miksi ihmeessä?

Eivät hyttyset minua normaalisti haittaa. En ole niiden puremille allerginen, ja siedän niitä ihan kohtuullisen hyvin. Olen tottunut siihenkin, ettei niitä kuulu huitoa, sillä eivät ne huitomalla lopu.

Koskeljärvellä toukokuun lopussa hyttysiä oli kuitenkin niin paljon, etten rehellisesti sanoen ollut koskaan nähnyt niitä niin paljon Etelä-Suomen alueella. Ilma oli hyttysistä mustanaan. Jos avasi suun, niitä lensi sinne (mikä oli ikävää etenkin näin kasvisruokavaliota noudattavalle, heh).

Yksin olisin vielä ehkä voinut kestää ja kärsiä, mutta en voinut kiusata parasta ystävääni Untoa. Inisijät eivät päässeet iskemään Unton paksun turkin sekaan, joten ne iskivät Unton pään alueelle. Koiraparan silmänaluset turposivat lukuisten hyttysten iskiessä sen heikoimpaan kohtaan.

Tajusin myös, että emme pääsisi mitenkään kömpimään sisälle telttaan niin, ettei mukanamme tulisi ainakin miljoonakuusisataatuhatta hyttystä. Silloin päätin, että Koskeljärven seikkailumme sai luvan loppua siihen. Koirankiusaajaksi en ainakaan ryhtyisi.

Unto ja hyttyset

En katunut päätöstäni edes seuraavana päivänä, kun satuin vilkaisemaan käsiäni. Olin ollut suojautuneena pitkillä housuilla ja pitkähihaisella puserolla, mutta paljaana olleet kämmenselkäni olivat saaneet iskuja. Ne olivat aivan täynnä punaisia pisteitä! Onneksi hyökkäysten jäljet eivät sentään kutisseet.

Jonain muuna aikana Latosaareen kannattaa kuitenkin mennä käymään. Laavu on heti parkkipaikan läheisyydessä, ja sinne pääsee tietä pitkin esteettömästi (avustaja voi olla tarpeen). Laavun läheisyydessä on käymälä sekä näköalalava. Muutaman sadan metrin päässä itse Latosaaressa on lintutorni, ja sinne kuljetaan kaunista siltaa pitkin.

Kesäiseen aikaan järvi oli täynnä elämää. Hyttysten lisäksi kohtasimme miljoonittain kekomuurahaisia ja tietenkin paljon alueella pesiviä lintuja.

Koskeljärven ulkoilumahdollisuudet ovat lähes loputtomat

Unto on viime aikoina ollut pisteidensä kanssa melko hövelillä päällä, ja myös Koskeljärvelle Unto antaa täydet pisteet 5/5. Mutta minkäs teet, kun kyseessä on kertakaikkisen hieno luontokohde! Omissa arvosteluissani Koskeljärvi päihittää kirkkaasti monet kansallispuistot, ja Unto on kernaasti kanssani samaa mieltä.

Kokonaisuudessaan 11 km:n vaellusreitti on hieno. Tarjolla on koskematonta luonnonsuojelualueen metsää ja upea järvimaisema. Laavut ja niiden ympärille kerätyt palvelut ovat ensiluokkaiset. Plussaa on myös se, että kun muut ihmiset tungeksivat kansallispuistoihin, saa Koskeljärvellä tallustaa huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä.

Kävelyn lisäksi Koskeljärvi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet liikkua järvellä veneellä ja kanootilla. Isoluodon saaressa on laavu, jonne pääsee vain vesiteitse (tai talvella jäitä pitkin, mutta sen varaan en näillä main laskisi).

Koska Koskeljärvellä ei ole yhtä ainutta mökkiä, on alue rauhallinen, eikä ylimääräisiä valojakaan pilkahtele mistään. Luontokokemus on autenttinen, ja lintujen lisäksi saattaa kuulla muidenkin eläinten yöllisiä liikahteluja. Pimeässä teltassa voi kuvitella yhtä sun toista, vaikka ei mitään sen kummempaa ympärillä olisikaan.

Koska kyseessä on yksi Unton ja minun lempikohteistamme, palaamme Koskeljärvelle vielä. Ehkä tapaamme Sinut polulla tai laavulla nuotion ääressä.

Tilaa uusimmat päivitykset suoraan sähköpostiisi:

Sekalaisia faktoja

Uhratun P-paikka: Uhratuntie, Eura (tarkempaa osoitetta ei ole, mutta aja tietä niin pitkälle, että vastaan tulee pysäköintipaikka)

Latosaaren P-paikka: Rantamaantie 107, Eura (Kaupunginpääntieltä on opastus)

Etäisyydet: Laitilasta on Uhrattuun matkaa 32 km, Turusta Uhrattuun on 75 km

Koskeljärvi sijaitsee Säkylän Pyhäjärven länsipuolella. Koskeljärven erottaa Pyhäjärvestä 5 km leveä kannas.

Suurin osa järvestä on Satakunnan puolella, Euran kunnan alueella. Etelässä pieni osa jää Laitilan Katinhännän puolelle.

Samalta suunnalta löytyy Pyhäjärven rannalta helppokulkuinen Sieravuoren ulkoilureitti. Tutustu seuraavaksi vaikkapa siitä kirjoittamaani juttuun:

Sieravuoren ulkoilureitti Euran Honkilahdella: mukavaa ja helppoa kulkemista