Naantalin toistaiseksi uusin luontopolku sijaitsee hyvien ja helppojen kulkuyhteyksien päässä.  Helpoiten luontopolulle pääsee omalla autolla, kun pysäköi Hakapellon hautausmaan parkkipaikalle ja kävelee sieltä muutamat metrit Soinistentiellä olevalle polun lähtöpisteelle.

Vaarjoen luontopolku on vajaat 2,5 kilometriä pitkä, helppokulkuinen reitti, joka soveltuu jokaiselle omin jaloin luonnossa liikkuvalle. Polulta löytyy myös oikopolku, jos kesken matkan alkaa väsyttää. Lisäksi laavulle pääsee huoltoreittiä pitkin, mikä mahdollistaa esteettömän käynnin laavulla (luontopolku ei ole esteetön).

Suurimmaksi osaksi polku kulkee tasaisella maaperällä pellonreunaa pitkin. Maisemat eivät päätä huimaa, mutta helppokulkuisuutensa vuoksi reitti sopii myös perheen pienimmille. Vierailumme osui märkään syksyyn, jolloin kumisaappaat ovat ehdoton valinta reitille. Polku kulkee osin Vaarjoen rantaa pitkin, ja tulvavedet nousevat polulle helposti. Jalka saattaa upota kokonaan veden alle.

Vaarjoki oli minulle ennestään tuntematon, vaikka lapsuudenkodistani on joen rantaan vain jokunen hassu kilometri. Suurta menetystä tietämättömyydestäni ei ollut kuitenkaan koitunut, sillä joki on melko mitätön saviojantapainen eikä tarjoa poluntallaajalle kummoistakaan näköalaa.

Kun hiljattain Koillismaalla käydessäni näytin siellä asuville sukulaisilleni kuvaa Mynäjoesta, sai nimitys MynäJOKI aikaan pienoista hihitystä. Vaarjoen valokuvaa en kehtaisi heille edes näyttää, ja toki Vaarjoen vaatimattomuus kirvoitti retken aikana ilmoille jos jonkinlaista vitsiä ulos myös minun suustani. Eihän tätä 2,5 kilometrin joentapaista nyt voi mitenkään verrata Iijokeen tai Livojokeen.  (Voit lukea juttuni Livojoesta tästä linkistä)

Kaikesta huolimatta laavun sijainti Vaarjoen rannassa herätti retkikunnassamme myös suurta ihastusta. Oli sitten kyseessä pieni tai iso joki, on vesistössä aina jotain viehättävää, ja se vetää katseita puoleensa.

Se, että yleensä löysimme laavulle, olikin sitten kokonaan toinen juttunsa.

Vaarjoen luontopolku Naantalissa

Vaarjoen luontopolku kaipaa lisää opasteita

Vaarjoen luontopolku on upouusi. Sen viralliset avajaiset olivat kai lokakuussa 2021. Tällä on hyvät puolensa, sillä sekä laavu että opasteviitat kiiltelevät uutuuttaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole tällä luontopolulla reilassa – ainakaan vielä. En tiedä johtuuko se siitä, että polun viimeistely on kesken, vai siitä, että polun suunnittelijat eivät ole osanneet ottaa tiettyjä asioita huomioon.

Luontopolun opastus on nimittäin edelleen, marraskuun 2021 alussa, puutteellinen. Viittoja on polun alussa, laavulla sekä joissain kohdin polun varrella, mutta muut reittimerkinnät puuttuvat kokonaan. Onhan pellonreunaa seuraileva polku suurimmaksi osaksi selkeä, joten ei siinä punaisia pylpyröitä ihan parin metrin välein tarvittaisikaan, mutta parantamisen varaa olisi silti.

Kun polku vie metsäsaarekkeeseen, tarvittaisiin sinne ehdottomasti lisäopasteita, sillä aluetta tuntematon kulkija on todennäköisesti epävarma, mihin suuntaan pitäisi edetä. Reitistä on olemassa kartta (laitan linkin tämän jutun loppuun), mutta veikkaan, ettei monikaan tavallinen kulkijaa osaa reitillä sen avulla suunnistaa.

Eikä mielestäni tarvitsekaan. Kun luontopolku lähtee Naantalista keskeiseltä paikalta hautausmaan kupeesta, ei sen kuulu olla sellainen luotopolku, jolla tarvittaisiin karttaa tai kompassia. Tällaisen polun pitäisi olla pomminvarma myös sellaisille kulkijoille, jotka ovat tällä luontopolulla, tai yleensä millään luontopolulla, ensimmäistä kertaa.

Unto & Eve Vaarjoen rannassa ja erikoinen puu
Eve & Unto-koira Vaarjoen rannassa

Me löysimme tiemme laavulle, ja nyt kun olemme reitin jo kerran kulkeneet, tuntuu se päässäni selkeältä. Seuraavalla kerralla osaisimme suunnistaa vaivatta ja karttaan katsomatta. Ensimmäisellä kerralla polku aiheutti meille kuitenkin pienoista päänvaivaa, ja sitä se saattaa aiheuttaa myös muille kermapeppuretkeilijöille, joille suunnistustaito on tuntematon käsite.

Pöydät ja penkit Vaarjoen laavun vieressä
Laavun lisäksi tarjolla on pöydät ja penkit suojaisassa paikassa

Vaarjoen upouusi laavu ihastuttaa

Vaarjoen uusi luontopolku ei saanut Unto-koiraa innostumaan. Se katseli haikeasti metsän suuntaan ja yritti hypätä jokaiselle näkemälleen polulle, joka olisi vienyt paremmille maisemille. Jos koiraa kyllästytti kävellä sateiden pehmentämää, savista ja kuraista pellonreunaa, niin kyllästytti se myös meitä ihmisiä. Unto ei anna tälle polulle kovin suurta pistemäärää, se on selvä.

Mutta siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsimme raahautumaan kuran läpi laavulle, muuttui mieli ja ilme kirkastui. Laavu ympäristöineen oli kertakaikkisen hieno! Jokirantaa oli tässä kohtaa siistitty, ja laavunranta laitureineen näytti somalta ja söpöltä.

Laavu itsessään on iso päiväretkilaavu, jonka sisältä löytyvät seiniä ympäröivät penkit. Yöpyminen ei tällä laavulla onnistu. Jos Luonnonmaan Silmu-luontopolun uusittu laavu on sinulle jo tuttu, sinua kiinnostanee tieto, että Vaarjoen laavu on samanlainen kuin siellä.  (Voit lukea Silmusta kirjoittamani jutun tästä linkistä: Luonnonmaan maisemia Silmu-luontopolulla ja Nikulanvuorella)

Hieno laavu Vaarjoen rannassa Naantalissa
Tuliterä laavu on hieno!

Muita retkeläisiä ei näkynyt, joten saimme laavun kokonaan omaan käyttöömme. Olihan polulla jo hyvinkin seikkailtu kahvin eestä, joten kuksallinen kahvia ja leipomani omenapiirakka maistuivat todella herkullisilta. Termarista riitti vielä personkupillekin. 

Laavulla istuen voi ihailla joko tulia tai savensameaa jokea. Hätkähdin kuitenkin hämmästyksestä, kun yhtäkkiä eteeni – kuin tyhjästä ilmaantuen – tuli jokea pitkin mies kanootilla. Ja taas väänsin vitsiä; tällä kertaa siitä, miten joki oli sentään niin leveä, että yksi kanootti mahtui sillä kulkemaan.

Tällainen on näkymä, kun istuu Vaarjoen laavulla
Vaarjoki
Laituri jokirannassa

Laavun ympäristöstä löytyy myös pari pöytää ja penkit, täynnä valmiita halkoja oleva puuvarasto sekä siisti käymälä. Itse asiassa tuliterä huussi oli niin siisti ja hyväntuoksuinen, että sinne olisi voinut jäädä istumaan pitemmäksikin aikaa. Voi kunpa sekä huussi että laavu pysyisivät yhtä siisteinä myös tulevaisuudessa! Toivokaamme heille rauhaa vandaaleista ja rettelöitsijöistä.

Puuvaja ja käymälä Vaarjoen rannassa Naantalissa
Puuvaja ja käymälä

Elämännälkää ja -iloa Vaarjoen luontopolulla

Unto antaa tälle luontopolulle pisteitä 2/5. Pisteet tulevat kokonaan laavusta, joka on yksi parhaista laavuista, joilla olemme pitkään aikaan vierailleet. Polun pisteet jäävät sen sijaan kokonaan nollille.

Osasyynä huonoille pisteille on polun kuraisuus, joka ei nyt sinänsä ole polun vika, vaan johtuu märästä vuodenajasta. Pääsyynä pisteille ovat kuitenkin huonot opasteet. Tämä puute olisi helppo korjata, kunhan vain läiskisi värikkäitä merkkejä polunvarteen. 

Vaikka Vaarjoen luontopolku ei minua tai Unto-koiraa vakuuttanut, oli retkipäivämme erittäin onnistunut. Tämä retki oli meille erityisen merkityksellinen, mutta kokonaan Vaarjokeen liittymättömistä syistä.

Vain vaivaiset kaksi viikkoa retkipäiväämme edeltäen Unto oli ollut niin sairas, että olin pelännyt meidän yhteisten retkien ja kulkemiemme kilometrien tulleen päätökseen. Se sai pari tajuttomuuskohtausta, joille ei löytynyt kunnon syytä, vaikka kaikki mahdollinen tutkittiin. Aivokasvaimen mahdollisuuttakin väläyteltiin.

Sekalainen retkikunta laavulla

Unto sai lääkkeet sappivaivoihin ja ruokavalio vaihdettiin, ja kuin ihmeen kaupalla Unton vointi alkoi parantua. Väsyneestä ja alakuloisesta koirasta kuoriutui pikkuhiljaa taas se vanha tuttu Unto, jolla on pilkettä silmäkulmassa.

Enhän minä tulevaisuutta osaa ennustaa enkä tiedä miten meidän elämämme tästä eteenpäin sujuu, mutta sitä ei tiedä meistä kukaan – onneksi.  Jos en minä pysty vannomaan, minne tai milloin menemme seuraavaksi retkelle vai menemmekö ollenkaan, ei siihen pysty kukaan muukaan.

Unton seurana retkellä oli täällä blogissakin monesti esiintynyt kääpiösnautseri Ilpo, jolla on ikää jo kunnioitettavat 13,5 vuotta. Ilpo on pirteä ja hyväkuntoinen pappa, mutta jokainen ymmärtää, ettei retkelle lähtö tuossa iässä ole enää itsestään selvää. Elämme kuitenkin Unton ja Ilpon kanssa tätä hetkeä. Yritämme parhaamme mukaan nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, joka meille suodaan. Ja siinä mielessä retkemme Naantaliin oli aivan täydellinen, vaikka polku ei korkeita pisteitä saanutkaan.

Mittelspitz Unto ja kääpiösnautseri Ilpo Naantalin luontopolulla
Ilpo (vas.) ja Unto pellonreunaa tallustamassa

Lähde siis sinäkin Naantaliin. Tai jos et Naantaliin halua lähteä niin lähde ihan minne vaan. Ota koirakaverisi mukaan, anna sille suukko kirsunpäähän ja nauti parhaan kaverisi seurasta. Ei sillä ympäristöllä niin väliä ole tai edes säällä tai sillä, jos housunlahkeet ovat kurassa. Tärkeintä on viettää aikaa juuri sen parhaimman seuralaisen kanssa, sillä koskaan ei tiedä, milloin rajallinen aika tulee päätökseen.   

Sekalaisia faktoja

Katso tältä sivulta Vaarjoen ulkoilureitin kartta.

Osoite Hakapellon hautausmaalle ja polun Soinistentien pään alkuun: Soinistentie 260, Naantali

Turun keskustasta tulee matkaa 16 km, ajoaika 20 minuuttia.

Hakapellon kappeli on valmistunut vuonna 1984, ja samassa yhteydessä on otettu käyttöön sitä ympäröivä hautausmaa. Alue oli tuolloin vielä aivan maaseutua eikä asutusta ollut kuin muutama hassu talo.