Kerrataanpa ensiksi, mistä tässä tekstissä oikein on kyse.

Vajosuon vaellus on 30 kilometrin vaellusreitti, joka kiertää koko Kurjenrahkan kansallispuiston alueen. Vaikka joku hurjapää saattaa kiertää sen päivässä, suositellaan, että vaellukselle lähtijät viettäisivät reitin varrella vähintään yhden yön.

Vajosuon kierros taas on aivan eri asia. Se on vaivainen 3 kilometrin ympyräreitti aivan puiston eteläpäässä, ja tämä blogikirjoitus koskee nimenomaan tätä pienenpientä luontopolkua. Jos toivoit saavasi lukea tuosta pitemmästä vaelluksesta, olet väärässä paikassa, ainakin toistaiseksi. Ehkä tuon pitemmänkin vaelluksen reittikuvaus tulee joskus täältä blogista löytymään, mutta vielä ei ole sen aika.

Jos kuitenkin olet kiinnostunut lyhyemmästä luontopolusta, lue eteenpäin, niin kerron sinulle mitä kaikkea tämä reitti tarjoaa. Samalla kerron muutaman muunkin mielenkiintoisen jutun.

Mittelspitz Unto Vajosuon pitkospuilla

Mitä kaikkea Vajosuon kierrokselta löytyy?

Vajosuon kierrokselle lähdetään aivan kansallispuiston etelälaidalta. Osoitteeksi ei ole antaa muuta kuin Vajosuontie, mutta perille on helppo löytää. Parkkipaikka on aivan Lavamäentien vieressä.

Reitti on ympyränmuotoinen, mutta niin, että ensimmäiset ja viimeiset 500 metriä ovat samat. Toisin sanoen samaa polkua joutuu talsimaan kahdesti yhteensä noin kilometrin verran.  

Vajosuon kierroksen nimi hämää hieman, sillä siinä ei mitenkään erityisemmin kierretä Vajosuota, vaan ainoastaan kävellään metsää pitkin Vajosuon laitaan ja sitten taas metsää pitkin takaisin. Suomaisemaa saa ihailla lähinnä laavun läheisyydestä, ja suurin osa reitistä on suon sijaan metsää. Jos haluaa nimenomaan ihailla suomaisemaa, saattaa Savojärven kierros olla parempi valinta. (Voit lukea siitä kirjoittamani jutun tästä linkistä.)

Toisaalta ei siinä metsässä mitään vikaa ole. Se on hienoa, tiheää metsää sammalmättäineen. Maasto on tasaista, eli ylä- ja alamäkiä ei juuri ole. Polku on kuitenkin täynnä puunjuuria, eli se vaatii vähän jalkojen nostelua, vaikka melko helppo reitti noin muutoin onkin.

Vajosuon kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa

Metsässä on hieno tunnelma. Ympärillä on vain hiljaisuutta. Vaikka minä ja Unto-koira kävimme kiertämässä polun sunnuntaina, jolloin retkeilijöitä on yleensä liikkeellä paljon, olimme me ainoat löntystelijät koko reitillä. Kukaan muu ei ollut saanut ideaa lähteä Vajosuon kierrokselle samaan aikaan.

Vajosuon aluehan on sitä kuuluisaa susialuetta, mutta ei meillä sentään niin kova tuuri käynyt, että olisimme susiin törmänneet. Sen sijaan yhdessä kohtaa kuului jostain sivultamme kovaa rytinää, mikä selvästi oli jonkin ison eläimen aiheuttamaa. Äänistä päätellen siellä rymisteli hirvi, mutta tiheän pöpelikön läpi en nähnyt mitään.

Vajosuo ja pitkospuut

Tuli mieleen lapsuudesta se tapaus, kun ehkä noin kymmenvuotiaana pyöräilin yksin mökkitiellä, ja yhtäkkiä näin metsässä hirven juoksevan samaan suuntaan kuin itse olin pyöräilemässä. Ennen kuin ehdin edes tajuta, oli hirvi jo suoraan edessäni ja ylitti tien. Välimatkaa minulla ja hirvellä oli alle kymmenen metriä. Ei hirvi minuun kiinnittänyt mitään huomiota, mutta minä muistan sen hetken koko elämäni. Tuskin tämä Vajosuonkaan hirvi jäi pitkäksi aikaa muistelemaan kohtaamistamme, jos se nyt edes hirvi oli.

Vajosuon kierroksen puolivälistä löytyy laavu, lintutorni, tulikatos, tulipaikka, huussi ja puuvarasto. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikki samassa paikassa, vaan niiden välillä on muutama sata metriä. Lintutornilta avautuu näköala kauniille suolle. Laavu on suojaisassa paikassa lähellä suon laitaa. Muut mukavuudet ovat enemmän metsän keskellä.

Vajosuon grillikatos

Laavulla olemisesta, klapihommista, puiden kaadosta ja muusta

Vajosuon laavu on hienolla paikalla. Se on sopivasti tuulensuojassa, mutta kaunis suomaisema pilkistelee puiden takaa. Kun kävelee suon laitaan, pääsee ihailemaan Vajosuon avaraa maisemaa.

Jos tarkoituksesi on tehdä laavulle tulet etkä ole tuonut omia puita mukanasi, kannattaa kurvata ensimmäiseksi puuvaraston suuntaan. Se on eri paikassa kuin laavu, mutta tulet saa aikaan pienelläkin puumäärällä, joten suurta vaivaa puiden kantamisesta ei synny.

Vajosuon laavu

Monille laavupaikoille on ilmestynyt linkkukirveitä, tai mitä ne nyt ovat, ne sellaiset, joilla puita saa pilkottua vaikka tulisi laavulle suoraan olkapääleikkauksesta. Sellainen näkyi olevan myös Vajosuon laavulla. Se on turvallinen ja helppo väline, ja voimaa sen käytössä ei tarvita lainkaan.

Joskus ihmisillä on tapana muistella vanhoja aikoja, jolloin moottorisahoja tai muita metsäkoneita ei ollut ja jolloin puut kaadettiin ja pilkottiin vain ”kirvestä ja sahaa apuna käyttäen”. Tässä keskustelun vaiheessa alan aina kiristellä hampaitani, sillä monikaan ei tunnu tietävän, että myös saha on verrattain uusi työkalu, kun katselee ihmiskunnan historiaa kokonaisuutena. Suomessa on perinteisesti kaadettu puut pelkällä kirveellä vielä koko 1800-luvun.

Kahden miehen justeeri-sahat alkoivat yleistyä vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja metallisella kaarella varustetut kaarisahat olivat laajemmin käytössä vasta 1950-luvulla. Samalla vuosikymmenellä nähtiin ensimmäiset moottorisahat, jotka olivat kooltaan niin isoja ja painavia, että niitä voitiin käyttää ainoastaan puiden kaatamiseen, ei karsimiseen. Lisäksi moottorisahat olivat aluksi arvatenkin vain rikkaimpien etuoikeus. (Lähde: oman isäni kertomukset).

Tätä tietoa vastaan kannattaa miettiä entisaikojen metsätyömiehiä ja sitä, miten esimerkiksi talot ja mökit on historian saatossa rakennettu. Moneltako meistä se vielä onnistuisi samoja tekniikoita käyttäen? Mietipä vaikka sitä, kun seuraavan kerran istuskelet Vajosuon laavulla.

Nykyään toki niin metsien kaataminen kuin puiden polttaminen on tulikuuma puheenaihe. Avohakkuita en ymmärrä enkä hyväksy, mutta puiden polttamista pidän niin syvästi metsä- ja retkikulttuuriimme juurtuneena, että en pysty näkemään siinä mitään pahaa.

Vajosuo Kurjenrahkan kansallispuistossa
Vajosuo Kurjenrahkan kansallispuistossa

Unto arvostaa Vajosuolla tehtyä ennallistamistyötä

Suomessa on soita kuivatettu ojittamalla vuosisatojen ajan, mutta vasta viime vuosina on alettu todella ymmärtää siinä tehdyn virheen laajuus. Kun suo kuivaa, ilmastonmuutosta vauhdittamaan karkaa päästöjä sekä ilmaan että vesistöön. Aina eivät puut ole tällaisella alueella edes kasvaneet kunnon metsäksi, vaan on käynyt kuten Vajosuolla. Kun se ojitettiin, eivät puut siellä lähteneetkään kasvuun.

Kurjenrahkan alueesta tuli kansallispuisto vuonna 1998, ja sen jälkeen siellä on tehty soiden ennallistamista täyttämällä vanhat ojat umpeen. Vajosuo on alueen viimeinen ennallistamiskohde, ja vähitellen se palautuu kosteudeltaan sellaiseksi kuin se on joskus ollut. Toki ennallistamistoimissakin on omat ongelmansa: myös niistä vapautuu kasvihuonekaasuja.

Unto-koira kuitenkin arvostaa Vajosuolla tehtyä työtä, ja niin arvostavat monet muutkin eläimet, etenkin linnut. Vajosuon pysäköintipaikan reunalta löytyi tällainen asiaa hyvin kuvaava taulu, josta nappasin kuvan:

Kokonaisuutena Unto antaa Vajosuon kierrokselle pisteitä 3,5/5. Palvelut ovat erinomaiset, metsässä on virkistävää kävellä, ja suolle avautuva näköala hivelee silmiä. Ei tämä kierros kuitenkaan pärjää parhaille näkemillemme poluille, ainakaan marraskuussa.

Kesäaikaan Vajosuon kierroksen saattaa pystyä kulkemaan ihan lenkkareillakin, mutta nyt kun me kuljimme reitillä syksyn märkyydessä, olivat kumisaappaat paras valinta. Polku oli todella märkä, mutta saappaat jalassa se ei haitannut yhtään, vaan saattoi painella huoletta menemään. (Ja minullahan onkin ihan parhaat saappaat. Jos et tiedä minkälaiset, katsopa tästä linkistä!)

Vajosuon maisemaa Kurjenrahkan kansallispuistossa

Erityisesti pidimme Vajosuon kierroksen rauhallisuudesta. Kansallispuiston pohjoisosassa on usein todella ruuhkaista, mutta etelämpää saattaa löytää huomattavasti mukavampia ja hiljaisempia reittejä. Tämä on tietysti ihan makuasia, mistä kukin itse pitää, mutta laitapa vinkkini korvan taakse. Joskus voi kaivata juuri Vajosuon kaltaista täydellistä hiljaisuutta.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Vajosuontie, Rusko

Matkaa Turun keskustasta tulee 32 km, ajoaika 35 minuuttia

Vajosuon läheisyydessä on myös varaustupa eli vuokrakämppä. Se näkyi korkealla kallion päällä, kun polku kulki alempaa. Tuvassa on lemmikit sallittu.