Turun Virnamäen luontopolulla ihmetellään Aurajoen historiaa

Virnamäki on osa muinaismuistojen Turkua, historiallista Aurajokivartta ja vanhaa kulttuurimaisemaa. Jos kiertää kaikki alueen polut, saa kävellä kauniissa ja rauhallisissa maisemissa jopa 5 kilometrin verran, mutta vähemmälläkin selviää, jos niin haluaa. Pitempi kävelyretki taas onnistuu, kun jatkaa rohkeasti jokivartta eteenpäin jompaankumpaan suuntaan. Kulttuuria ja luontoa Aurajokivarressa riittää.  

Vaikka alueen historia vie ajatukset kauas menneisyyteen, ollaan maantieteellisesti lähellä ja helppojen yhteyksien päässä. Virnamäki sijaitsee Halistenkosken padon kupeessa. Autolla matkustavien on helpointa jättää kulkupeli padolla olevalle parkkipaikalle. Luontopolku löytyy, kun jatkaa Valkkimyllynkujaa jalkaisin eteenpäin.

Viitta ohjaa alussa oikeaan suuntaan, mutta mitään sen kummempia reittimerkkejä alueella ei ole. Nyt ei kuitenkaan liikuta metsän siimeksessä, joten eksymisestä ei ole pelkoa. Kannattaa varata reippaasti aikaa, jotta ehtii rauhassa tutustua historiallisiin nähtävyyksiin ja maisemiin, ja antaa jalkojen viedä sinne minne ne haluavat sinut viedä. Polut ovat leveitä ja mukavia kävellä, vaikka lastenvaunujen kera.  

Virnamäen historialliset nähtävyydet

Minun on tunnustettava, että olen edellisen kerran käynyt Virnamäen maisemissa kymmenisen vuotta sitten, siis aikana jolloin koirakaverinani ei ollut Unto vaan ihan toinen karvaturri. En tiedä, minne aika on tässä välissä mennyt, mutta puolustuksekseni on toki sanottava, että viimeiset 9 vuotta olen asunut ihan jossain muualla kuin Turussa. Metsäinen luonto on ollut minulle tärkeämpää kuin nämä tällaiset kaupunkiretkikohteet.

En edes tiennyt, että jokivarressa mutkittelevat tätä nykyä näin leveät ja tasaiset kävelytiet! Viimeksi kun kävin Virnamäessä, tallustelimme koiriemme kanssa pellonreunoilla ja metsissä. Untosta aina vitsailen, miten sen maalaistolloutta kaupunkilaiskoirat naureskelevat, mutta sama vika taitaa olla myös hihnan toisessa päässä. Ennen muinoin peilistä katsoi kulturelli nuori nainen, mutta nykyään sieltä näkyy keski-ikäinen mettäläinen, joka viihtyy paremmin laavupaikoilla kuin kulttuurinkehdoissa ja joka ei tiedä mitään siitä, mitä Turussa tapahtuu.

Olen kuitenkin saanut historioitsijan koulutuksen, ja tämä puoli itsestäni herää aina, kun päästään tällaiseen kohteeseen. Aurajokivarressa jos missä voi tuntea menneiden aikojen tuulahduksen. Jokiuoma huokuu vanhan asutuksen jälkeensä jättämää henkeä.  Asutusta alueella on ollut jo 4000 vuotta sitten.

Reitin varrelta löytyvät muun muassa kuppikivet. Ne ovat pieniä, halkaisijaltaan 5–10 cm, kallioon tai kiveen hakattuja kuoppia. Todennäköisimmin ne liittyvät sen ajan uskontoihin. Lisäksi reitin varrella on Virnamäen kalmisto ja Komosten kummut. Näistä kaikista on polulla lisätietoa tarjoavat kyltit.

Ensimmäiset arkeologiset tutkimukset Virnamäen alueella tehtiin vuonna 1961. Kaivauksissa on löytynyt muun muassa pronssinen vyön heloituksen välirengas sekä saviastioiden ja luiden palasia, jotka ovat osoitus rautakautisesta asutuksesta. Tietoa on saatu arkeologian lisäksi myös biologiasta, sillä monet alueen ketokasvit kertovat edelleen tarinaa varhaisesta asutuksesta.

Aurajokivarren hienoja ulkoilupaikkoja

Jos olet Virnamäen tutkittuasi sitä mieltä, että jaksaisit jatkaa matkaa vielä eteenpäin, ei hätä ole tämännäköinen. Jokivartta riittää ja sen mukana kauniita maisemia ja historiallisia kohteita. Matka ei tule loppumaan kesken, jos vain kävelyintoa riittää.

Virnamäen puolelta pääsee kävelysiltaa pitkin Kuralan kylämäkeen, joka on hieno käyntikohde talvellakin. Museoalueelle voi mennä kävelemään silloinkin, kun paikka ei muutoin ole auki, ja koirat ovat tervetulleita. Olen kirjoittanut aikanaan oman esittelyjutun Kuralan kylämäestä, jonka voit katsoa tästä: Kuralan Kylämäki Turussa: erilainen ulkoilupaikka

Kovin kaukana ei ole Liedon Vanhalinnakaan. Jos ei ihan mahdottomia tahdo patikoida, voi sinne siirtyä autolla. Myös tästä muinaisesta linnavuoresta olen kirjoittanut blogiini jutun. Katsopa se tästä linkistä: Liedon Vanhalinna: kulttuuria ja luontoa samassa paketissa

Jos sinua taas kiinnostaisi enemmän Turun puolen Aurajokivarsi, suosittelen lähtemään Halistenkosken padolta vastakkaiseen suuntaan. Näistäkin reiteistä olen kirjoittanut jutun. Jokivartta mukaillen siellä kiertää pyhiinvaelluspolku, joka vie useammalle kirkolle ja Koroisten vanhalle piispankirkolle. Pääset lukemaan jutun tästä: Nomadi | Kännykkäsovelluksella Aurajokivarren ulkoilureitillä

Ikivanhan asutuksen Aurajoki

Aurajoki on pituudeltaan noin 70 kilometriä. Alkunsa se saa Oripään harjualueelta, ja se laskee mereen Turussa. Puhun usein Aurajokilaaksosta kulttuuri- ja jopa kansallismaisemana, mutta ajatus ei suinkaan ole minun keksimäni. Aurajokilaakso on ihan virallisesti valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Ihan yhtäkkiä se ei kuitenkaan ole sellaiseksi muovautunut, vaan maisema on pitkän ajanjakson ja ihmisen historian ja vaikutuksen tulosta. Jääkauden jälkeen alueella ei suinkaan ollut jokea, vaan meri. Vielä 7500 vuotta sitten manneralue oli Aurassa saakka. Vähitellen maa kohosi, ja merenpinnan alta nousivat ensin korkeimmat paikat, kuten edellä mainittu Liedon linnavuori.

Joen ympäristön viljelykelpoinen maa houkutti asumaan jokirantaan. Laidunnus ja niitto muovasivat jokirannan kasvillisuutta ketokasveille sopivaksi. Joki tarjosi myös kalastusmahdollisuuksia ja käyttökelpoisen kulkuväylän. Ensimmäisten myllyjen tiedetään pyörineen Aurajoen koskissa jo 1300-luvulla. (Lähde)

Aurajokiranta on kaupunkiretkeilijän paratiisi. Onhan Turussa Ruissalo ja Katariinanlaakso, mutta omanlaisenaan kohteena Aurajoen rannat ovat vertaansa vailla. Niillä kun yhdistyvät sekä luonto että kulttuuri. Kaupunkialueella kulttuuria on suhteessa enemmän. Kauempana Turusta taas luonto ottaa valta-aseman.

Unto-koiralle Aurajoen rannat ovat aina elämys. Koska alueella liikkuu paljon ihmisiä, liikkuu siellä myös paljon koiria. Sen huomaa välittömästi Unton kuonon liikkeistä. Erityisesti tyttötuoksut hurmaavat koirapoikaa.

Kokonaisuutena Aurajokilaakso erilaisine luontokohteineen on niin arvokas ja Turun parhaimmistoa, ettei Unto uskalla edes antaa sille pisteitä. Virnamäen osuudelle koiraherra täräyttää sen sijaan pisteitä 3+/5. Kaupunkiretkikohteena Virnamäki on erinomainen. Jos etsinnässä on ennemmin metsäinen laavupaikka, niin silloin ollaan toki aivan väärässä paikassa.

Kolmosen perässä oleva plussa tulee siitä, miten Virnamäen ulkoilumahdollisuuksia on edistetty sitten viime käyntini. Siinä missä vielä 10 vuotta sitten jouduttiin käyskentelemään pellonreunaa pitkin, nyt kuljetaan siististi leveillä kävelyteillä. Näin tämä kaunis kulttuuri- ja luontokohde on saatu yhä useamman ulkoilijan käyttötarpeisiin ja kykyihin sopivaksi.

Sekalaisia faktoja

Halistenkosken padon P-paikan osoite: Valkkimyllynkuja 2, Turku

Virnamäellä on paljon roskiksia, joten kakkapussin saa nopeasti ja kätevästi heitettyä pois. Lisäplussaa siitä!