Kaarinassa Tuorlan luontopolulla – tai ainakin vähän sinnepäin

Olet varmaan kuullut joskus Tuorlasta ja Tuorlan kartanosta. Viime aikoina olet saattanut kuulla myös Livian ammattiopistosta, jonka yksi toimipisteistä sijaitsee nimenomaan Piikkiön eli Kaarinan Tuorlassa.

Vaan tiesitkö, että Tuorlassa on myös useampia luontopolkuja? Tuorlan polut ovat osa Paimion, Kaarinan, Liedon ja Sauvon alueilla kulkevia Tammireittejä.

Minun, Unton ja matkaseuralaiseni oli ollut tarkoitus päästä tutustumaan Tuorlaan kesällä 2020. Olimme jo tuolloin matkalla, kun autossa yhtäkkiä päätimmekin lennossa vaihtaa kohdetta. Nauroimme kuollaksemme, kun Tuorlaan ohjelmoitu puhelimen navigaattori oli hätää kärsimässä ja huusi lakkaamatta, että pitäisi kääntyä takaisin jos mahdollista. Emme kääntyneet, ja Tuorla jäi tuolloin näkemättä.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että ei se meidän tämänkertainenkaan retkemme aivan ennakkosuunnitelmien mukaan mennyt.  

Tuorlan luontopolut kokivat tappion auringolle

Tuorlan pysäköintialueelta on polkujen lähtöpisteelle noin 300 metriä. Parkkipaikalla on kyltti, joka osoittaa kulkijan oikeaan suuntaan.

Polkuja itsessään on kolme. Tuorlan luontopolku sekä Tuorlan esteetön luontopolku ovat molemmat runsaan kilometrin mittaisia, ja lisäksi alueelta löytyy lasten luontopolku. Reitit ovat tietysti lyhyitä, mutta kun kiertää ne kaikki ja kun lisäksi tutustuu Tuorlan kartanon ympäristöön, tulee kävelyä riittämiin aika monenkin kulkijan mielestä.

Myös meidän tarkoituksenamme oli kiertää nuo kaikki polut. Kun saavuimme metsän reunaan, josta polut lähtevät, valitsimme sattumalta ensimmäisen ja lähdimme seuraamaan sitä. Merkitystähän valinnalla ei pitänyt olla, koska olimme suunnitelleet kiertävämme joka tapauksessa kaikki polut. Ensimmäiseksi valinnaksemme osui esteetön luontopolku.

Tuorlan esteettömän polun varrella on polkujen ainoa tulipaikka, jolle voi pysähtyä evästelemään. Tulipaikalle saavuttuamme olimme kävelleet vasta puolisen kilometriä, joten katsastimme paikan nopeasti ja päätimme juoda kahvit vasta myöhemmin.

Retkipäivänämme 1.12.2021 pakkasta oli vajaat kymmenen astetta, mutta aurinko paistoi niin, että sen lämmön saattoi selvästi tuntea poskilla. Kun on joulukuussa tottunut ennemmin harmaaseen vesi- ja räntäsateeseen, osasi tätä luonnonihmettä todella arvostaa.

Kun kiersimme esteettömän luontopolun ja väistelimme reitin varrella olleita metsureita ja päädyimme takaisin kartanon parkkipaikalle, olimme vakuuttuneita, että emme enää haluaisikaan lähteä kiertämään muita luontopolkuja. Koska polut kulkivat metsässä, olivat ne täysin varjossa. Kun muualla paistoi ihana aurinko eikä tuulta tuntunut, eivät luontopolut houkuttaneetkaan enää millään tavalla.

Vaan se tällaisessa vapaassa retkeilyssä onkin ihanaa! Vaikka suunnitelmia on tehty etukäteen, ei niitä kukaan pakota toteuttamaan. Jos yhtäkkiä tuntuu siltä, että haluaa tehdä jotain ihan muuta, se tehdään.  Jos yhtäkkiä haluaa nauttia auringosta sen sijaan, että vaeltaisi pimeässä metsässä, senkin voi tehdä.

Tuorlasta löytyy monta mukavaa laavua

Luontopolkujen sijaan lähdimme tutkimaan Tuorlan kartanon ympäristöä.  

Tuorlan kartano on perimätiedon mukaan ollut alun perin osa Kaarinan Kuusistossa sijainnutta piispanlinnaa, ja uskonpudistuksen jälkeen kartano on siirtynyt kruunun omistukseen.  Kartanon päärakennus on 1600-luvulta.  Erityisesti 1800-luvulla kartanoa on kuitenkin laajennettu tuntuvasti, sillä tuon ajan omistajat olivat erityisen varakkaita.  Nykyään kartano on valtion omistuksessa. (Lähde)

Kartano ympäristöineen on todella kaunis, mutta koirien kanssa ei ole asiaa piha-alueelle. Koiraretkeilijät joutuvat kiertämään hieman kauempaa.

Kartano on rakennettu alueen korkeimmalle kohdalle, ja sieltä katsoen alhaalla siintää kaunis Piikkiönlahti. Lähdimme seuraamaan rantaa kohti vievää tietä toivoen samalla, että pääsisimme nauttimaan kahvit auringossa kimaltavan meren rannassa.

Matkalla rantaan voi ihailla ammattioppilaitoksen oppilaiden työnjälkeä. Alueella on meneillään monenlaisia projekteja, joiden laajuudesta voi saada jonkinlaisen käsityksen myös talvella. Kun lopulta päästään rantaan, kulkijaa odottavat siellä rantasauna, kaksi huussia, puuvaja ja peräti kolme erilaista laavua.

Laavut ja rantasauna muodostavat kodikkaan pihapiirin. Rantasauna on vuokrattavissa hintaan 150 euroa (itse lämmitettynä). Jos joku on varannut saunan tai laavut maksavana asiakkaana, eivät ulkopuoliset ymmärrettävästi saa tulla häiritsemään.

Varsinaisia kieltomerkkejä alueella ei kuitenkaan ole, joten omien eväiden syönti onnistuu laavuilla, kunhan sillä ei aiheuteta sen kummempaa häiriötä. Polttopuut ovat maksaville asiakkaille, joten jos välttämättä haluaa tehdä laavulle tulet, kannattaa pakata omat puut mukaan.  Kameravalvontakin alueella on, mutta se ei meitä haitannut. Emme kuulu siihen joukkoon, joka koskaan tai missään tekisi mitään vahinkoa, joten jos joku sai meidät kuviin, nauttikoon hän saamastaan hyvästä viihteestä!

Porokeskustelua Tuorlan laavulla

Valitettavasti meri ei laavuille näkynytkään ruovikon takaa, mutta se ei meidän iloamme pilannut. Kahvin tuoksu leijaili houkuttelevasti sieraimiin, ja kahvin kera maistuivat sämpylät ja makeat piirakat.  Tuulta ei ollut, joten kirpakka pakkanen ei haitannut.  Auringonsäteet lämmittivät.

Nautin retkeilyssä eniten nimenomaan luonnon kauneudesta: puiden huminasta tuulessa, lehtien rapinasta kengissä, lintujen kilpalaulannasta ja eri vuodenaikojen tuoksuista.  Se minun täytyy kuitenkin myöntää, että yksi retkeilyn parhaista hetkistä on nimenomaan se, kun saa pysähtyä ja juoda (muutaman) kupillisen kuumaa kahvia.

”Miksi sinä kutsut niitä tummanruskeita kahvin ainesosia, jotka jäävät pannun pohjalle?” kysyin yhtäkkiä seuralaiseltani, kun nautimme kahviamme laavulla. Retkiseurani kun sattui olemaan syntyperäinen turkulainen.

”Poroiksi”, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

”Entä sakat? Etkö sano niitä koskaan sakoiksi?” tein jatkokysymyksen.

”No en, kun ne on poroja”, vahvisti ystäväni.

Naureskelin ajatukselle, että turkulainen puhuisi poroista, kun eihän täälläpäin edes ole poroja. Kuka senkin on keksinyt?

Minä tunnen murresanoista niin kahvin porot kuin sakat. Toisaalta vihta on minulle aina vihta eikä koskaan vasta, ja parsinneula on aina parsinneula eikä koskaan toppaneula. Hilla on minulle kuitenkin aina hilla eikä koskaan lakka tai suomuurain.  Murteet ovat kielemme rikkaus, ja ne kaikki ovat yhtä arvokkaita. Myös tämä meidän Turun murteemme, vaikka sitä niin paljon parjataan.

Unto-koiran pisteet Tuorlan luontopoluille?

Loppujen lopuksi kiersimme Tuorlan luontopoluista vain yhden, esteettömän luontopolun.  Se oli helppokulkuinen, kuten odottaa sopi, ja sen varrella oli mukava pysähdyspaikka, mutta ei se muuten kovin kummoinen ollut. Suurin osa reitistä oli itse asiassa autotietä eikä metsäpolkua, ja sen varrella pauhasivat metsäkoneet ja sahat niin kovaäänisesti, että hyvä jos omia ajatuksiaan kuuli.

Muita luontopolkuja emme sitten kiertäneetkään, joten on selvää, ettei Unto niitä pysty pisteyttämään. Meidän osaksemme jää vain kertoa sinulle, että luontopolkuja Tuorlassa on. Vaan minkälaisia, sitä emme nyt valitettavasti osaa sanoa.

Unto-koira pystyy kuitenkin pisteyttämään Tuorlan kartanon ympäristön ja mukavat laavut, ja niistähän pisteitä sitten ropiseekin mukavasti 4/5.  Paikka oli todella kaunis talvipäivän auringossa. Varmasti se on sitä myös kesällä. Rantasauna voisi olla mukava vuokrata; puhuimme laavulla ollessamme siitäkin mahdollisuudesta. Sinne olisi vieraiden helppo tulla iltaa viettämään.

Suosittelemme siis Unton kanssa Tuorlaa retkikohteena. Se on helppo kohde esimerkiksi silloin, kun pakkasta on reippaanlaisesti eikä ehkä halua lähteä patikoimaan valtavan pitkää matkaa. Ainakin meillä oli todella mukava ja hieno retkipäivä. Suunnitelmien mukaan se ei mennyt, mutta lopputulos oli parempi kuin mitkään etukäteissuunnitelmat olisivat voineet olla.

Retkeilyä ei kannata ottaa turhan vakavasti. Pienet suunnanmuutokset matkan varrella voivat joskus pelastaa koko päivän.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Väisäläntie 1, Kaarina

Matkaa Turun keskustasta on 15 km, ajoaika 15 minuuttia

Tästä voit tutustua Tuorlan Majatalon ja sen ravintolan nettisivuihin. Sieltä voi varata myös rannassa olevan hirsisaunan.

Lopuksi Unto haluaa lähettää terveiset naiselle, joka sattui nousemaan autostaan juuri, kun me kävelimme ohi. Unto äkkäsi naisen ja jostain syystä ihastui ikihyviksi. Unto juoksi suukottelemaan naista poskelle ja nojaili sitten säärtä vasten rapsutuksista nauttien. Jokin yhteys siinä oli; kaikesta päätellen kyseessä oli todellinen koiraihminen, ja Unto sen tietysti heti vaistosi.