Site icon Koira Retkellä

Miten huollat retkeilevän koiran kehoa? Eläinfysioterapeutin vinkit vaelluskoiran lihashuoltoon

Monen päivän vaellukset ja vaativat maastot voivat aiheuttaa lihashuollon tarvetta myös retkellä mukana kulkevalle koiralle. Mutta miten retkeilevää koiraa tulisi hoitaa? Tai kuinka usein?

Entä kuinka paljon koira voi vaeltaa yhden päivän aikana, ja miten vaellukselle valmistaudutaan?

Pääsin haastattelemaan aiheesta eläinfysioterapeutti Hanna Nissistä, joka vastaili asiantuntevasti koirien terveydenhuoltoa ja hyvinvointia koskeviin kysymyksiini. Turun Suikkilassa vastaanottoaan pitävä Hanna kertoili myös metsässä liikkumisen hyödyistä sekä siellä mahdollisesti vastaan tulevista vaaranpaikoista.

Retkeilevän koiran lihashuolto alkaa hyvällä valmistautumisella

Metsässä liikkumisen hyödyt ovat kiistattomat. Pehmeällä pohjalla kävely tekee hyvää keholle ja nivelille. Vaihtelevassa maastossa liikkuminen kehittää tasapainoa, asennonhallintaa ja koordinaatiota. Metsässä koira käyttää lihaksiaan monipuolisesti, sillä oksat, kasvit ja vaikkapa maassa olevat kävyt saavat koiran nostelemaan jalkojaan tehokkaammin kuin tasaisella tiellä liikkuessa.

Metsäkävely sopii kaikille koirille pennuista senioreihin. Koiran terveys on toki otettava huomioon, mutta erityisesti nivelrikkoisille pehmeä metsä on paljon parempi kävelyalusta kuin kova asvaltti.

Terve koira voi liikkua maastossa kuin maastossa. Terveysongelmista kärsivälle koiralle taas valitaan helppo reitti, joka ei rasita liikaa.

Koira on luotu liikkumaan, ja voikin sanoa, että terve, pitkiin lenkkeihin tottunut koira selviää kaikenlaisista päiväretkistä siinä missä ihminenkin. Mutta jos ollaan lähdössä pitemmälle vaellukselle vaativiin maastoihin, tällöin hyväkuntoinenkin koira saattaa tarvita etukäteisvalmistautumista. Esimerkiksi tunturissa tapahtuvat nousut ja laskut kuormittavat koiran kehoa täysin eri tavoin kuin helpot kaupunkikävelyt, ja tällaiseen muutokseen on myös koiran kehon valmistauduttava.  

Eläinfysioterapeutti Hanna Nissinen muistuttaa, että erityisen vaativiin maastoihin lähteminen edellyttää koiralta treeniä ja harjoittelua jopa muutamaa kuukautta etukäteen. Lenkkien pituutta ja vaativuutta nostetaan pikkuhiljaa, niin että koiran kunto nousee vähitellen. Samalla ihmisen on hyvä oppia seuraamaan koiran tarvitsemaa palautumisaikaa. Koira kun tarvitsee liikunnan ohella myös lepoa.

Kun kysyn, voiko koiran kanssa tulla lenkkeilleeksi liikaa, on Hannan vastaus lyhyt ja ytimekäs: ”Kyllä voi.”

Ongelmia tulee etenkin sellaisissa tapauksissa, kun pääosa arkiliikunnasta on nopeaa 15 minuutin pissalenkkiä ja sitten esimerkiksi viikonloppuna pyritään ottamaan menetetty aika takaisin tekemällä pitkä parin tunnin lenkki. Terve nuori aikuinen koira saattaa tämän vielä kestää, mutta epäsäännöllinen lenkkeily tuo koiralle ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, kun ikää kertyy enemmän. Koiran kanssa tulisikin lenkkeillä säännöllisesti tai lisätä kuormitusta pikkuhiljaa.

Varsinaisia sääntöjä sille, kuinka paljon minkäkin koiran kanssa voi lenkkeillä, ei ole olemassa. Tärkeimpiä asioita ovat koiran peruskunto ja terveys. Rotu itsessään ei ole este metsässä liikkumiselle, sillä koira kuin koira voi pärjätä helpohkoilla retkillä ja lyhyemmillä vaelluksilla.

Toki rodun alkuperäinen jalostustarkoitus ja ominaisuudet luovat perustan sille, kuinka ominaista vaeltaminen sille on. Metsästyskoirat, porokoirat tai paimenkoirat kestävät jo perusominaisuuksiensa kautta pitempää rasitusta kuin esimerkiksi pieni pomeranian. Mutta jos mukana on se pieni pomeranian, ei ongelmia tule, jos kuljetaan vain sen verran kuin se hyvin jaksaa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirjoittamani juttu:

Luontoretkellä vanhan koiran kanssa: 14-vuotias kääpiösnautseri opastaa

Panta vai valjaat? Entä voiko koira kantaa mukana omaa reppua?

Monen koiranomistajan mielestä mukavinta luonnossa liikkumista olisi se, jos koirakin saisi olla irti ja kulkea omaan tahtiinsa omistajan lähellä. Koiraa koskevat kuitenkin kiinnipitosäännöt, joita jokaisen koiranomistajan tulee noudattaa. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla koira kulkee poikkeuksetta aina hihnassa.

Tällöin tärkeään asemaan nousevat koiran välineet. Moni koiran kanssa retkeilevä miettii, tulisiko valita panta vai valjaat. Fysioterapeutti Hanna Nissisen mukaan ero ei ole kovinkaan merkittävä silloin, jos koira kulkee hihnassa nätisti vetämättä. Mutta jos koira vetää erittäin voimakkaasti, voi panta satuttaa koiraa pitkällä aikavälillä pahastikin. Valjailla vastaavaa harmia ei juurikaan voida saada aikaan.

Valjaiden valinnassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät ne painaisi mihinkään eivätkä estäisi nivelten liikkuvuutta. Jotkut koirat ovat erityisen herkkiä valjaiden aiheuttamille tuntemuksille, ja pienikin vääränlainen kosketus voi saada koiran muuttamaan liikeratojaan.

Hanna antaa vaellusta suunnittelevalle käytännön vinkin: kannattaa lähteä liikenteeseen vanhoilla tutuilla, testatuilla ja hyviksi todetuilla välineillä. Uutta pantaa tai uusia valjaita ei kannata ottaa käyttöön juuri silloin, kun on lähdössä vaellukselle.

Etukäteen totuttelu koskee myös muita koiran reissuvälineitä, kuten koiran selkäreppua. Sellaisen voi koiralle kyllä laittaa, mutta vain, jos koira on siihen totutettu etukäteen pikkuhiljaa. Ensin koiralle laitetaan selkään pelkkä reppu ilman sisältöä. Sen jälkeen voidaan reppuun alkaa laittaa pientä painoa.

Koiran repun kanssa Hanna kehottaa kuitenkin varovaisuuteen. Hän vertaa repun tuomaa lisäpainoa kehon ylipainoon. Jo muutaman sadan gramman ylipaino voi olla koiralle vahingollista rasittaen muun muassa niveliä. Sama niveliä rasittava ilmiö alkaa silloin, kun koiran selkään laitetaan se muutaman sadan gramman reppu.  

Kun kysyn reppuaihetta sivuten, voiko koiran laittaa ihmisen reppuun, Hanna sen sijaan vastaa empimättä, että voi laittaa. Pieni koira kulkee ongelmitta omistajansa selässä silloin, kun matkan rasitukset olisivat sille muutoin liian suuret. Tämäkin tosin edellyttää sitä, että kantolaitteesta on tehty koiralle mukava ja turvallisentuntuinen jo etukäteen. Sitä ei kannata alkaa kokeilla ensimmäistä kertaa vasta siellä tunturissa.

Retkikoiran lihaksia rasittavat pitkät matkat, kylmyys ja liukkaus

Vaikka luonnossa liikkuminen on koiralle hyödyllistä ja mukavaa, löytyy sieltä myös monia vaaranpaikkoja. Kesähelteet voivat olla vaarallisia jo sinällään, samoin hyönteisten pistot ja käärmeen puremat. Terävät oksat voivat aiheuttaa esimerkiksi silmävammoja. Myös koiran anturat ovat maastossa kovilla.

Retkikoiran lihaksistoa kuormittavat eniten rasitus, kylmyys ja liukkaus.

Fysioterapeutti Hanna Nissisen mukaan liukkaus aiheuttaa koiralle jumeja myös silloin, kun varsinaisia liukastumisia ei tapahdu. Kun on liukasta, koira ei pääse liikkumaan aivan normaalilla tavalla, ja se taas saa aikaan kireyksiä. Jumeja tulee erityisesti lavan seudulle ja lanneseudulle.

Koira on Hannan mukaan siitä ihmeellinen olento, että se pystyy korjaamaan itseään ja palautumaan liikkeessä. Mutta jos talvella on pitkään liukasta ja liikunta jää tästä syystä tavallista vähemmälle, ei tätä palautumista pääse tapahtumaan. Työssään Hanna on nähnyt erityisesti sen, että jos koiralla on ollut vaivoja jo ennestään, liukkaat kelit saavat vaivat kertaantumaan.  

Kylmillä ilmoilla Hanna kehottaa koiranomistajia pukemaan koiralleen takin. Erityisesti silloin kun liikutaan hyisissä tuulissa ja sateisissa tuntureissa, koira tarvitsee lämmikettä ympärilleen. Tuuli pääsee paksustakin turkista läpi.

Myös paikalla oleminen kylmettää koiran siinä missä ihmisenkin. Vaatetusta kannattaa harkita ainakin silloin, kun pysähdytään taukopaikalle tai nukutaan yö teltassa. Kylmettyminen vaikuttaa suoraan lihasten jumiutumiseen. Kun koiralle puetaan lämmittävä takki, auttaa se lihaksia palautumaan.

Eläinfysioterapeutti on ammattilainen, joka huoltaa retki- ja vaelluskoiran

Eläinfysioterapeutiksi valmistutaan ammattikorkeakoulusta suorittamalla ensin normaali ihmispuolen fysioterapeutin tutkinto. Tämän jälkeen koulutusta täydennetään eläinpuolen erikoistumisopinnoilla. Painotus opinnoissa on hevosissa ja koirissa, mutta myös muut eläimet otetaan huomioon.

Hanna Nissinen hoitaa työssään vain koiria. Eläinfysioterapeuttina hän on alansa ammattilainen, joka kuntouttaa koiria esimerkiksi leikkausten jälkeen. Hänen vastaanotollaan käydään kuitenkin paljon myös ennaltaehkäisevästi. Hän hoitaa koiran jumit, käsittelee lihakset ja antaa kotiin mukaan liikkuvuus- ja venyttelyohjeita sekä vinkkejä lihaskuntoharjoitteisiin.

Tulevalle vaelluskoiralle Hanna vinkkaa, että koira olisi hyvä käyttää käsittelyssä jo ennen reissua. Jos koira ei ole koskaan ennen käynyt huollettavana, olisi hyvä tulla vastaanotolle noin kuukautta ennen suunniteltua vaellusta. Näin koira ehdittäisiin käsitellä vielä toisenkin kerran, mikäli kehosta löytyisi jotain enemmän hoitoa vaativaa.

Jos taas koira käy säännöllisesti kehonhuollossa, sopiva ajankohta olisi noin paria viikkoa ennen vaellusta. Kun koira on huollettu rankkaa vaellusreissua edeltäen, pystyy se ottamaan paremmin vastaan reissun tuomat rasitteet ja palautumaan nopeammin.

Vaikka Hanna on koulutettu fysioterapeutti, pitää hän hyvinä vaihtoehtoina myös muita koiran kehonhuollon ammattilaisia, kuten koirahierojia, osteopaatteja ja kraniosakraalihoitajia. Kun ihminen on saanut koulutuksen ja osaa asiansa, pystyy hän omalla osaamisellaan auttamaan koiran omistajaa huolehtimaan koirastaan paremmin.

Kuinka usein koiraa sitten olisi hyvä huollattaa fysioterapeutilla tai muilla alan ammattilaisilla? Harrastajakoirat olisi hyvä huoltaa kerran kuussa. Terveelle peruskoiralle, jolla ei ole erityisiä vaivoja, Hanna suosittelee hoitoa 3–4 kertaa vuodessa. Terveyshaasteet edellyttävät tiiviimpää hoitotahtia.

Omaa koiraa voi varovasti hieroa myös itse, vaikka ei ammattilainen olisikaan. Eihän sillä ammattilaisen käsittelyä korvata, mutta parhaimmillaan kotihieronta rentouttaa ja tuottaa koiralle hyvää oloa. Se myös opettaa omistajaa tunnistamaan koiransa mahdollisia kiputiloja.

Moni koiranomistaja aristelee koiransa hieromista, mutta Hannan mukaan siinä ei ole mitään ongelmaa. Kun koiraa hieroo lempeillä, isoilla kämmenotteilla liikaa puristamatta, ei koiraa pysty hieronnalla vahingoittamaan. Päinvastoin hieronta lämmittää kudoksia ja koiran verenkierto paranee.

Yleensä koira nauttii omistajansa antamasta hieronnasta. Jos jokin kohta tuntuu koirasta ikävältä, se kyllä siirtyy tilanteesta pois, ja se taas antaa omistajalle arvokasta tietoa. Koira kun ei osaa suoraan kertoa kivuistaan, vaan meidän ihmisten on käytettävä muita keinoja koiriemme ymmärtämiseen.

Pysy mukana menossa ja tilaa uusimmat Koira Retkellä -päivitykset suoraan sähköpostiisi:

Eläinfysioterapeutin palveluja kannattaa käyttää

Omat koiransa Hanna käyttää säännöllisesti kollegalla hoidossa, mutta ammattilaisen silmällä hän seuraa koiriensa vointia jatkuvasti. Tällä hetkellä hänellä on kotonaan 6-vuotias australianpaimenkoira ja 4 kuukauden ikäinen parsonrusselinterrierin pentu. Muiden koiraharrastusten lisäksi Hannan koirat pääsevät säännöllisesti kehittämään kehonhallintaansa metsäisille lenkeille.  

Omasta alastaan Hanna puhuu mielellään, sillä eläinfysioterapia on edelleen monille varsin tuntematon alue. Lääkärit saattavat määrätä eläinpotilaalle leikkauksen jälkeen fysioterapiaa, mutta edes kaikki eläinlääkärit eivät tarkkaan tiedä, mitä fysioterapeutit oikein tekevät.

Tavalliselle koiranomistajalle eläinfysioterapeutti saattaakin tulla vastaan ensimmäisen kerran vasta sitten, kun eläin tarvitsee kokonaisvaltaista kuntoutusta. Kokonaan tuntematon alue monille koiranomistajille on se, että eläinfysioterapeutilla voi käydä myös ennaltaehkäisevästi, vaikka mitään näkyviä vaivoja ei olisi.

Kun koiran kehoa huolletaan, ei koiralla ole jumeja ja se nauttii liikkumisesta, niin kuin terveen koiran kuuluu. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun suunnitteilla on pitempi vaellus vaativissa, nousuja ja laskuja sisältävissä maastoissa. Kehonhuoltoon käytettävä rahallinen satsaus on pieni verrattuna niihin kuluihin, joita syntyy silloin, kun oikeasti jotain sattuu.

Koira-ala kehittyy jatkuvasti. Nykyään ovat arkipäivää sellaisetkin leikkaukset, joita kymmenen vuotta sitten vain harvat pystyivät suorittamaan. Myös muu tietämys koirista on kasvanut. Eläinfysioterapeutit ovat ammattilaisia, jotka pystyvät auttamaan monissa vaivoissa. Hanna Nissinen kehottaa rohkeasti viemään koiran hoidettavaksi, sillä koiran elämänlaatua voidaan näin merkittävästi parantaa. Käyntiä ei tarvitse yhtään jännittää.


Mikäli pidit tästä jutusta, olisi tosi kiva, jos jakaisit sen somessa omille ystävillesi. Kiitos jo etukäteen!

Exit mobile version