Raision Järviniityn hurmaava metsäpolku rentouttaa mielen

Raision Järviniitystä löytyy metsän kätköistä vaatimaton mutta sitäkin ihastuttavampi luontopolku. Kyseessä on ennemminkin polkuverkosto, jonka yhteispituus on 2,5 kilometriä.

Paitsi että polun tarjoamat ympyrät kannattaa kiertää kaikki, voi metsäalueella seikkailla enemmänkin, jos niin haluaa. Puitteet ainakin ovat kohdallaan. Tarjolla on jylhiä kallioita ja tiheää sekametsää.

Järviniityn metsäpolku on vain kivenheiton päässä Kaanaan alueen toisesta luontokohteesta, Isovuoren luontopolusta. Etenkin jos alueelle tulee vähän kauempaa, kannattaa ottaa ohjelmaan nämä molemmat polut. Tällöin kävelyäkin saa kerrytettyä reippaasti enemmän.

Olen esitellyt Isovuoren luontopolun täällä blogissani jo aiemmin. Pääset lukemaan kyseisen tekstin tästä:

Iltalenkki Isovuoren luontopolulla Raision Kaanaassa

Jos olet Isovuoren juttuni jo lukenut, saatat muistaa, että nyt liikutaan lähellä lapsuusmaisemiani. Tervetuloa siis mukaan matkaan, kun kerron vanhoista paikoista!

Koordinaatit – eli mistä Järviniityn metsäpoluille pääsee?

Raision Järviniitty sijaitsee Kaanaan asuinalueella. Jos tulet kauempaa, sinun on ehkä helpompi hahmottaa paikan sijainti, kun kerron, että Raision vesitorni sijaitsee tällä samaisella alueella.

Järviniityn metsäpoluille pääsee virallisesti neljästä kohtaa. Kaksi näistä löytyy Järviniityntieltä, yksi Louhelantieltä ja uusin nykyään junaradan toiselta puolelta Lausmäentien päästä.

Pääset tutustumaan luontopolkujen karttaan Kaanaan omakotiyhdistyksen sivuilta tästä linkistä. Karttaan on merkitty kätevästi myös pysäköintipaikat (auton kuva). Lampitielle en kuitenkaan suosittele pysäköimään, sillä siellä on nykyään aluepysäköintikielto. Vesitorni sen sijaan voisi olla hyvä pysäköintipaikka ja selkeä maamerkki, etenkin jos aiot kiertää Kaanaan upean kalliomaiseman molemmat luontopolut.

Luontopolun merkkeinä toimivat vihreät täplät puissa, ja paikoin on nuolia osoittamassa oikeaa kiertosuuntaa. Aivan pomminvarmoja polun opasteet eivät kuitenkaan ole, joten saattaa olla, että astut jossain kohdin harhaan. Eksyminen ei ole kuitenkaan mahdollista, sillä metsäalue rajoittuu joka suunnastaan taloihin.

Järviniityn metsäpolkujen plussat

Käytin otsikossani sanaa ”hurmaava”, ja sitä Järviniityn metsäpolku onkin. Etenkin keväällä, kun vaaleanvihreä väri valtaa maiseman, on polku aivan ihastuttava.

Retkellämme lintujen kevätlaulu oli suorastaan huumaavaa, ja välillä piti pysähtyä ihan sitä varten, ettei ilmaiskonsertista olisi mennyt ohi nuottiakaan. Maisema oli kaunis, aurinko paistoi, ja luonto korjasi taas kerran niitä vaurioita, joita kiireinen elämä oli saanut aikaan.

Parasta Järviniityn poluissa ovat vanhat siirtolohkareet ja upeat kalliot. Kannattaakin kiertää reitin kaikki lenkit, jotta mikään kohde ei jää näkemättä. Etenkin alueen länsipuolella on niin hienoja kallioseinämiä, että et edes muista, milloin viimeksi olisit nähnyt vastaavia. Valokuviin niiden koko komeutta on vaikea vangita, mutta silmä ihastelee niitä mielellään. Saattaa siinä suukin loksahtaa auki.

Polun varrelta voi tehdä monenlaisia löytöjä, joista etenkin lapsiretkeilijät saattavat innostua. Katsopa vaikka tätä metsänpeikon naamaa! Onko hän mielestäsi vihainen vai ystävällinen hahmo? Itse olen sitä mieltä, että hän on ehkä hieman hämillään saamastaan huomiosta.

Järviniityn metsäpolku on hieno luontokohde, ja varsinainen keidas niille, jotka asuvat alueella. Hienoa, että tämä metsä sentään on vielä paikoillaan eikä sitäkin ole rakennettu täyteen taloja! Jos Raisio päättäisi sellaiseen rakennushankkeeseen joskus ryhtyä, olisin minä ensimmäisenä barrikadeilla puolustamassa tätä pientä metsäkaistaletta. Sen se nimittäin ansaitsisi.  

Järviniityn metsäpolkujen miinukset

Löytyy tältä polulta muutama huonokin puoli, joista koen velvollisuudekseni valistaa. Esimerkiksi mitään taukopaikkaa penkkeineen polun varressa ei ole. Toisaalta Kaanaantien toiselta puolelta Isovuoren kierrokselta taukopaikka löytyy, joten jos kiertää nämä molemmat polut, kannattaa kahvihetki säästää sinne.

Toinen huono puoli koskee lähellä kulkevaa junarataa. Se ei ole ongelma, jos tullaan Järviniityntien suunnasta, mutta jos valitaan polun aloituspisteeksi Louhelantien pää, kulkee polku muutamat kymmenet metrit aivan radanvarren tuntumassa. Tämä kannattaa ottaa huomioon etenkin, jos reissussa on mukana eläimiä tai pienimpiä lapsia.

Jos metsäpolulle taas tullaan Lausmäentien päästä, on hypittävä kokonaan junaradan yli, mikä on mielestäni erittäin outo asetelma luontopolulle. Toki tuosta samaisesta paikasta on hypitty radan yli vuosikymmeniä, mutta nyt kun eletään varovaista ja sääntöjä noudattavaa 2020-lukua, se ei enää tunnu yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta kuin muinaisina aikoina.

Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä myös, että junaradan ylittämisestä saattaa tarttua koiraan (ja ihmiseen) useampia puutiaisia.

Junaradan läheisyys ei ole suuri ongelma, sillä liikennettä radalla on vähän. Yritin hakea sinulle junien aikataulua, mutta sellaista tavarajunille ei kuulemma ole. Jonkinlaisena arviona voisin sanoa, että viikonloppuisin siinä tuskin kulkee junia ollenkaan, ja arkisin vähät junat kulkevat useimmiten päivällä. Se tulee kuitenkin muistaa, että rata on edelleen käytössä. Tulevaisuudessa sitä saatetaan käyttää entistä enemmän.  

Tietoisku: tunnin juna Naantaliin?

Henkilöliikenne Naantaliin loppui vuonna 1972, mutta viime aikoina on alettu puhua sen aloittamisesta uudelleen. Puhutaan jopa siitä, että tunnin junan päätepiste ei olisikaan Turussa vaan Naantalissa.

Toisaalta henkilöliikenne Naantaliin voitaisiin aloittaa jo ennen tunnin junaa. Tampereen suunnasta liikennöivät junat voisivat ajaa Naantaliin jo silloin, kun Helsingin junat joutuvat kahden vuoden ajan päättämään kulkunsa Kupittaalle. (Lähde)

Mitä Järviniityn metsäpolku saa lopulliseksi pistemääräkseen?

Jos vertaamme Kaanaan kahta luontopolkua toisiinsa, pidimme Unto-koiran kanssa Järviniityn polusta enemmän. Se on kuitenkin täysin subjektiivinen arvio, johon vaikuttavat sellaiset tekijät, kuten senhetkinen mieliala ja sää. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että jos kierrät näistä vain toisen, valitse Järviniitty. Parhaimman kokemuksen saat, kun kierrät molemmat.

Isovuoren polulle Unto antoi pisteitä 3/5, joten Järviniityn luontopolku saa pisteitä 3,5/5.

Minulle molemmat polut ovat muistojen polkuja. Monista alueen taloista olen kuullut tarinoita vuosikymmenten takaa, ja menneisyys elää siellä mielessäni voimakkaammin kuin nykyisyys. Raisiosta olen muuttanut pois jo vuonna 1997, joten nykyisiä asukkaita en tunne enkä tiedä.

Mietin, näkeekö polun eri tavalla sellainen ihminen, joka ei tunne alueen historiaa eikä ole siellä koskaan ennen ollut. Luonto ja maisema ovat kuitenkin kaikille samat. Kallionseinämät ja kivenlohkareet näyttäytyvät kaikille samoina. Uskon, että jokainen pitää tästä viehättävästä luontopolusta, kunhan antaa sille mahdollisuuden eikä nosta odotuksia liian korkealle.

Järviniityn luontopolku ei ole esteetön eikä se sovellu aivan kaikkein huonokuntoisimmille luonnonystäville. Normaali kunto kuitenkin riittää ainakin kuivaan vuodenaikaan, jolloin polun voi kiertää ihan vaikka lenkkareilla. Itse arvioisin Järviniityn luontopolun helpommaksi kuin Isovuoren polun. Jälkimmäisessä kun oli muutama erittäinkin vaikeakulkuinen kohta.

Isovuoren-Järviniityn polkuverkosto ei ole jostain syystä Raision tunnetuimpien luontopolkujen joukossa, vaikka maisemiensa puolesta sen pitäisi olla. Mutta tästä johtuen näiden kahden polun etuna onkin se, että poluilla on erittäin rauhallista liikkua. Kävin kiertämässä Järviniityn polun kaksi kertaa muutaman päivän sisällä, enkä nähnyt kummallakaan kerralla yhtään ihmistä.

Ehdotan siis, että menet tutustumaan Kaanaan luontopolkuihin. Itselleni nämä ovat juuri niitä kohteita, jotka ovat niin sanotusti ”liian lähellä”. Älä kuitenkaan sinä ajattele niin, vaan lähde rohkeasti matkaan. Saatat yllättyä.

Sekalaisia faktoja

Polulle pääsee hyppäämään Raisiosta mm. Louhelantien päästä tai Järviniityntieltä useammastakin kohtaa.

Matkaa Turun keskustasta tulee 12 km, ajoaika 16 minuuttia.

Vaikka varoittelen nykylapsia radanvarren vaaroista, on minun kerrottava tarina omasta lapsuudestani:

Olin koulupäivän aikana kadottanut polkupyöräni avaimen, joten kun oli aika lähteä kotiin, en päässytkään hyppäämään pyörän selkään. Kaverini ehdotti, että kantaisimme lukitun polkupyörän kahteen pekkaan kotiin. Matkaa oli 3 kilometriä, ja koska kaverillani oli omakin polkupyörä, ei homma todellakaan ollut helppo. Lyhin reitti oli tulla rataa pitkin. Se oli tietenkin kiellettyä, mutta sillä kertaa, olosuhteet huomioon ottaen, päätimme valita lyhyen mutta vaarallisen reitin. Siellä me pienet tytöt sitten kannettiin voimiimme nähden painavaa polkupyörää junarataa pitkin! Tarinalla on onnellinen loppu; pääsimme ehjänä kotiin ja polkupyöräänkin löytyi vara-avain.

Etsitkö luontopolkua Raisiosta? Käy lukemassa myös nämä kirjoittamani jutut:

Pähkinäpolku

Uikkupolku

Haunisten allas

Timalipolku

Alppiruusupuisto