Site icon Koira Retkellä

2 huippuhyvää koirakirjaa – sinulle itsellesi tai lahjaksi ystävälle

Juttu sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty (*)-merkillä.

Kaipaatko hyvää koirankoulutusopasta tai mukavia lukuhetkiä ihanien koiratarinoiden parissa? Onko omassa kirjahyllyssäsi mainion koirakirjan mentävä aukko vai haluatko yllättää ystäväsi ihanalla koirakirjalla?

Tarjoan sinulle kaksi vaihtoehtoa, joista voit valita omiin tarpeisiisi sopivimman. Esittelemäni kirjat ovat loistavia vaihtoehtoja, mutta sitä päätät, haluatko niistä vain toisen vaiko molemmat.

Antoisia lukuhetkiä!

1. Rauhoittavat signaalit / Turid Rugaas

Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit on jo vanha kirja – alkuperäisteos on ilmestynyt viime vuosituhannen lopulla – mutta se on niin loistava koirakirja, että halusin ottaa sen mukaan kolmikkooni. Tämän kirjan olen ostanut ihan omilla rahoillani, ja se on ollut hyllyssäni vuosikausia.

Iästään huolimatta tämä kirja on edelleen ajankohtainen ja toimiva. Huomaan sen aina, kun palaan sen pariin uudelleen ja uudelleen. Siinä kun ei puhuta mistään koirankouluttamisen trendeistä, jotka väistämättä vaihtuvat muutaman vuoden välein, vaan jostain paljon pysyvämmästä: koirien eleistä ja signaaleista, toisin sanoen koirien puheesta.

Koirilla on kyky kommunikoida keskenään mitä upeimmalla tavalla, ja koirien kieli on täysin universaalia. Koirien signaalit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Niiden kieli on myös siinä mielessä upeaa, että se pyrkii ennen muuta ristiriitojen välttämiseen.

Koira pystyy välittämään toiselle koiralle viestiä siitä, ettei se ole uhka, ja toinen koira taas hienolla tavalla ymmärtää sen. Susilta peritty kommunikaatiojärjestelmä toimii laumaa ylläpitävänä kielenä ryhmässä, jossa ristiriitojen välttäminen on elämän perusedellytys.

Koirien kanssa tulee vastaan vain yksi ongelma: se että ihminen ei tätä kieltä ymmärrä. Kuinka monesti historian aikana ihminen onkaan tulkinnut koiran käytöstä väärin, turvautunut fyysisiin otteisiin ja tehnyt tilanteesta vain entistä vaikeamman?

Otetaanpa pari esimerkkiä. Koira saattaa pyrkiä rauhoittamaan yli-innokasta ihmistään haistelemalla maata sen sijaan että tottelisi ihmisen käskyä. Ihminen näkee tämän uppiniskaisuutena ja rankaisee. Tai hihnassa oleva koira saattaa yrittää kaikin tavoin viestiä lähestyvälle ihmiselle, että sitä pelottaa ja että se kokee tilanteen äärimmäisen epämukavana. Ihminen ei ymmärrä ja tilanne jatkuu. Kun koira sitten viimeisenä keinonaan näyttää hampaansa tai jopa puree, koiraa pidetään aggressiivisena.

Koirat käyttävät jatkuvasti puheenaan niin sanottuja rauhoittavia signaaleja. Signaalit voivat olla niin hienovaraisia ja nopeita, että niitä voi olla ihmisen vaikea nähdä, mutta kun ne tietää ja niitä tietoisesti osaa tarkkailla, alkaa niiden näkeminen helpottua.

Rauhoittavia signaaleja ovat muun muassa haukottelu, pään kääntäminen, kuonon nuolaisu, leikkiinkutsuasento (muutoin kuin leikkiin kutsuna), selän tai kyljen kääntäminen ja haisteleminen. Tunne on hieno, kun näitä alkaa koirallaan nähdä, mutta vielä hienompaa on, kun näkee toisen koiran reagoivan niihin.

Toiset koirat ovat taitavampia puhumaan koiraa kuin toiset, mutta kaikilla koirilla on synnynnäinen kyky tähän kieleen. Myös ihminen voi oppia tämän kielen, ja jopa niin, että hän voi käyttää kyseisiä eleitä koiransa kanssa. Minäkin käytän niitä koirani kanssa lähes päivittäin.

Järjestyksessään toinen oma koirani, nyt jo edesmennyt Sulo, ei ollut helppo koira. Se hermostui helposti ja pelkäsi monia asioita. Vieraista ihmisistä se ei pitänyt. Kävin sen kanssa pennusta saakka erilaisissa koulutuksissa, mutta monessa paikassa Sulo ymmärrettiin väärin. Tiesin, etteivät saamani koulutusohjeet olleet oikeita Sulolle, mutta en osannut itsekään sanoa, mitkä sitten olisivat olleet.

Turid Rugaasin kirja rauhoittavista signaaleista muutti kaiken. Se avasi silmäni koirien maailmaan, kieleen ja puheeseen. Kun aloin ymmärtää, mitä Sulo minulle sanoi, pystyin muuttamaan omaa käytöstäni niin, että Sulolla oli parempi olla.

Siksi voin aidosti ja omaan kokemukseeni perustuen sanoa, että jokaisen koiranomistajan pitäisi lukea tämä norjalaisen Turid Rugaasin kirja. Se oikeasti avaa ovet koirien ymmärtämiseen.

Rauhoittavat signaalit on pieni opasvihkonen (sisältää vain 90 sivua), joten mikään näyttävä lahjakirja se ei ole, mutta omaan kirjahyllyyn tämä kannattaa hankkia. Sanoisin jopa niin, että jos aiot ostaa vain yhden koirakirjan ikinä, tulisi sen olla nimenomaan Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit.

*Klikkaa tästä ja osta kirja Adlibriksen verkkokaupasta

Pisteet 5/5

Turid Rugaas
Rauhoittavat signaalit
Alkuperäisteos: On Talking Terms with Dogs: Calming Signals 1997
Suomennos: Katariina Mähönen
Sanasilta Oy
90 sivua

2. Etsii omaa ihmistä – 25 tarinaa rescuekoirista / Heli Mäenpää

Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Heli Mäenpään Etsii omaa ihmistä -kirja on helmi kaikkien koirakirjojen joukossa.

Toisin kuin edellinen kirja, tämä ei ole koirien ymmärtämisopas, vaan jotain aivan muuta. Se sisältää 25 tarinaa rescuekoirista, jotka ovat saaneet suomalaisilta adoptioperheiltä mahdollisuuden uuteen elämään. Kirja on koskettava ja ajatuksia herättävä, mutta kaikilla tarinoilla on onnellinen loppu. Siksi myös minä herkkänä ihmisenä pystyin lukemaan nämä tositarinat, vaikka koirilla oli aiemmassa elämässään ollut riipaisevia kohtaloita.

Kirjan kirjoittaja Heli Mäenpää on perustanut saattokodin sairaille ja vanhoille rescuekoirille, joten hän tietää, mistä kirjassaan puhuu. Kirjassa esiintyy hänen oman laumansa koiria, mutta tarinoiden päähenkilöiksi on valikoitunut myös muita kuin hänen omia rescuekoiriaan.

Jotkut koirista ovat sattuneet saamaan jopa julkkisvanhemmat, mutta julkkisvanhemmilla ei tarinan kannalta ole merkitystä, sillä koira on aina päähenkilö. Olivatpa adoptiovanhemmat sitten taviksia tai julkkiksia, heidät mainitaan kirjassa vain etunimillä. Koiralle he ovat joka tapauksessa juuri ne maailman parhaat ihmiset riippumatta siitä, keitä he ovat.

Etsii omaa ihmistä – 25 tarinaa rescuekoirista on upea, ihana ja hyvin kirjoitettu teos, joka sopii ihan jokaiselle ihmiselle, jolle koirat ovat tärkeitä. Se on myös erittäin hieno lahjakirja.

Kirjan 25 tarinaa ovat juuri sopivanmittaisia, joten yhden tarinan voi lukaista nopeasti vaikka ennen nukkumaan menoa. Jokainen tarina vaatiikin sulattelua, joten kirjaa ei pysty ahmimaan nopeasti. Jokainen ihana rescuekoira ansaitsee oman hetkensä lukijan mietteissä ennen siirtymistä seuraavaan.

Luin kirjan kauan ennen tämän kesän järkyttävää tapahtumaa, missä useita rescuekoiria kuoli matkatessaan helteellä Moskovasta Suomeen. Keskustelua on käyty somessa kovin sanoin, mutta itse en ota siihen kantaa muutoin kuin vuodattamalla kyyneleitä kärsineiden koirien puolesta. Toivon, ettei keskustelua tästä ikävästä tapahtumasta jatketa minun kanavissani, sillä tällaiset keskustelut saavat aina ikävän sävyn ja vievät huomiota siltä, minkä tässä pitäisi olla nyt tärkeintä (tämä hieno kirja).  

Koiramaailmahan on kova, se kyllä tiedetään ilman keskusteluakin. Maailmalla elää miljoonia ja taas miljoonia kodittomia koiria kurjissa olosuhteissa samaan aikaan kun pentuja tehtaillaan rahastusmielessä asiasta tietämättömille tai välittämättömille ostajille. Rotukoirien jalostuksessa on ongelmia, kun tietyt rodut ovat ehkä jo peruuttamattomasti liian sairaita elämänarvoiseen elämään ja muidenkin rotujen edustajat sairastavat paljon. Sitten on vielä se, että koirien omistajat riitelevät keskenään ja arvostelevat toistensa koiria ihan vain aiheuttaakseen toisilleen pahaa mieltä.

En tiedä, tuleeko minulle Unton jälkeen enää koiraa ollenkaan. Toisaalta olen jo vuosia sitten alkanut miettiä, että jos tulee, se ei olisikaan pentu, kuten edelliset, vaan kotia kaipaava aikuinen koira, ehkä suomalainen kodinvaihtaja. Etsii omaa ihmistä -kirja löysi siis minusta jotain mihin tarttua kiinni.

Rescuekoiraan päätyminen on aina iso asia. On selvää, että kovia taisteluita elämässään kokeneella koiralla voi olla mukanaan monenlaisia pelkoja ja ongelmia, joihin rescuekoiraa adoptoivan tulee olla valmistautunut. On tärkeää muistaa, että päätöksessä ei saa olla mukana sääliä tai hetken huumaa.

Elämä uudessa kodissa ei ole automaattisesti helppoa. Myös tautiriskejä on mietittävä ja varmistettava, että kaikki on siltä osin kunnossa. Viimeaikaisten tapahtumien myötä pohtisin myös kuljetuksen järjestymistä aivan uudessa valossa.  

Sillä ei kirjan kannalta ole kuitenkaan merkitystä, oletko sinä harkinnut rescuekoiran adoptoimista vai et. Heli Mäenpään Etsii omaa ihmistä on kirja, jota suosittelen jokaiselle. Kityn, Shurikin, Leikan, Jäggerin, Nasun, Rinan, Väätäisen, Bambin, Nikosin, Grayn, Yodan, Zaran, Sergen, Lottyn, Ishtarin, Renan, Alman, Peskin, Indian ja Bertinin, Gretan, Mortin, Vienon, Odrin, Jetsupapan ja Luckyn tarinat koskettavat ja ihastuttavat kaikkia meitä, jotka rakastamme koiria.

*Klikkaa tästä ja osta kirja Adlibriksen verkkokaupasta

Pisteet 5+/5

Heli Mäenpää
Etsii omaa ihmistä – 25 tarinaa rescuekoirista
Johnny Kniga 2022
352 sivua

Saatat haluta lukea myös tämän kirjoittamani jutun (siitä miten koiraa ei pidä ottaa hetken mielijohteesta):

5 syytä miksi ei kannata ottaa koiraa (ja 1 miksi se kannattaa)

Tietoisku: lue koirallesi ääneen

Moni on varmaan joskus kuullut lukukoiratoiminnasta. Siinä lukukoirakurssin käynyt ja toimintaan soveltuva koira työskentelee kirjastossa tai koulussa ja kuuntelee työkseen lasten lukemista. Koira rauhoittaa läsnäolollaan ja kuuntelee arvostelematta, vaikka lukijalle tulisi paikoin pieniä kömmähdyksiä.

Koiralle ääneen lukeminen on hyödyllistä kuitenkin myös koiralle, ja siksi tämä harrastus sopii yhtä lailla aikuiselle koiranomistajalle. Kuulin taannoin jostain oikein uutisen siitä, miten koira hyötyy ääneen lukemisesta. Valitettavasti uutinen ja sen lähde eivät ole enää muistissani.

Koira ei ymmärrä lukemaasi tekstiä. Edes vanha koira, jonka sanavarasto tuntuu välillä käsittämättömän suurelta, ei pääse jyvälle tarinan juonesta. Koira ymmärtää kuitenkin äänenpainoja ja tunnetiloja ja se rakastaa kuunnella omistajansa ystävällistä ääntä.

Olen itse jutellut koirille siitä lähtien, kun opin puhumaan, ja se on minulle edelleen jopa luontevampaa kuin ihmisille puhuminen. Koiralle puhuminen on kaikin tavoin tärkeää myös koiran kehityksen ja käyttäytymisen kannalta. Ääneen lukeminen ajaa vähän samaa asiaa.

Luin taannoin Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanin, mutta se ei innostanut Untoa ollenkaan. Sen sijaan Kalle Päätalon Nuoruuden savotat sai Unton istumaan pitkän aikaa vierelläni kuuntelemassa tukkilaistarinoita pää kallellaan.

(*)-merkillä varustetut linkit ovat affiliate- eli mainoslinkkejä. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä tuo minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivustolla ja tutustua tuotteeseen. Jos päädyt ostamaan tuotteen linkkini kautta, saan siitä pienen komission itselleni, mutta sinä maksat tuotteesta silti vain normaalin hinnan.

Suosittelen blogissani vain sellaisia tuotteita, joita itse käytän ja joista olen pitänyt.

Exit mobile version