Kauppilan umpipiha Laitilassa: käy ny ihmees tutustumas!

Ihmettelen aina sitä, miten ihan läheltäkin löytyy hienoja retkikohteita, joissa ei ole tullut käytyä koskaan ennen. Kauppilan umpipiha Laitilassa oli meille taas tällainen uusi kohde, joka todella yllätti hienoudellaan!

Umpipihalle ohjaavia kylttejä näkyy kasitiellä ennen Laitilaa tai kun käännyt Laitilasta Uudenkaupungintielle. Laitilan keskustasta matkaa perille on noin 6 kilometriä.

Koska poikkeama ”isolta tieltä” ei ole sen pitempi, suosittelen, että kirjaat Kauppilan umpipihan tulevien käyntikohteittesi listalle – etenkin jos olet minunkaltaiseni historiasta kiinnostunut kulkija.

Kauppilan umpipiha – mutta mikä ihmeen umpipiha?

Kauppilan umpipiha ei ole mikään varta vasten museoksi rakennettu kokonaisuus, vaan ihan aito, vanha asuintila, jossa on asuttu aina 1950-luvulle saakka. Tilan viimeiset omistajat, Aarne ja Martta Kauppila, lahjoittivat tilan Laitilan kaupungille vuonna 1971 sillä ehdolla, että tilat säilytettäisiin kaikille avoimena museona.

Pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1600-luvulta, mutta varsinaisesti museo kuvaa 1900-luvun alun talonpoikaiselämää. Eikä mitä tahansa talonpoikaiselämää, vaan erittäin varakasta sellaista.

Siinä missä omat esi-isäni ovat eläneet pienenpienissä pirteissä, Kauppilan talossa on eletty vaurasta ja suurta elämää. Päärakennukseen astuessaan jopa 2020-luvun ihmiseltä loksahtaa suu auki.

Pirtti on kooltaan valtava, ja sen lisäksi talosta löytyy upea ja suuri sali ja useampi pienempi makuukamari. Isossakamarissa on pidetty aikanaan koulua kylän lapsille. Hirret on veistetty kunnonkokoisista puista eikä mistään nykyajan talousmetsän antimista.

Nimitys umpipiha tulee siitä, että pihapiiri muodostaa todellakin täysin umpinaisen kokonaisuuden. Vaikka tämä rakennustyyli on nykyajan ihmiselle outo, on se ollut ainakin Varsinais-Suomessa ihan tavallinen tapa koostaa pihapiiri. Laitilassa on ollut umpipiha aikanaan myös Untamalan kylällä.

Lue myös tämä:

Laitilan Untamalassa wanhan ajan kulttuuripolulla

Umpinainen pihapiiri on antanut ihmisille suojaa petoeläimiltä ja rosvoilta. Suojan vastapainona tällainen rakennustapa on tehnyt pihapiiristä kuitenkin erittäin paloalttiin. Siksi esimerkiksi sauna, riihi ja vilja-aitat eivät ole umpipihassa, vaan ne on sijoitettu sen ulkopuolelle. Samasta syystä nykypäivän vierailijoilta on tupakointi kielletty koko alueella.

Vaikka umpipiha on ollut Vakka-Suomessa yleinen pihapiirin muoto, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva isäni ei ollut koskaan kuullutkaan umpipihoista, kun asiaa häneltä tiedustelin. Ja hän kuitenkin jo ikänsä puolesta tietää paljon vanhoja asioita; onpa hän jo pikkupoikana ollut naputtelemassa kotikylällään pärekattoja.

Kun jälkeenpäin selvittelin asiaa, Wikipedian mukaan umpipiha kuuluukin nimenomaan länsisuomalaiseen rakennusperinteeseen.

Lounaisrannikolle umpipihat ovat tulleet ensimmäisen kerran jo 1200-/1300-luvuilla, ja sieltä ne ovat levinneet pikkuhiljaa länsirannikolle ja 1500-luvulla Hämeeseen. Myös Karjalassa on tavattu umpipihoja, mutta siinä missä länsisuomalaiset ottivat mallia Ruotsista, levisivät umpipihat Karjalaan venäläisestä kulttuurista ja vasta paljon myöhemmin, 1800-luvulla.

Tule mukaan retkelle! Tilaa uusimmat Koira Retkellä -päivitykset suoraan sähköpostiisi:

Kauppilan umpipihalla saat rahoillesi hyvän vastineen

Kauppilan umpipihaan voi mennä tutustumaan milloin tahansa, siis myös silloin kun museo ei ole auki. Jos kuitenkin haluat päästä tutustumaan myös rakennusten sisätiloihin, tällöin kannattaa katsoa aukioloajat museon omilta sivuilta.

Museo on auki elokuun puoliväliin joka päivä maanantaita lukuun ottamatta, ja elokuun loppuun saakka sunnuntaisin. Museon yhteydessä on viihtyisännäköinen kahvila, mutta se on auki vain perjantaista sunnuntaihin. Kahvilasta voi ostaa mukaan joitain luonnonmukaisia tuotteita.

Sisäänpääsymaksu on aikuisilta 4 euroa (lapset ilman maksua). Siihen hintaan paikan päällä on mukava, puhelias ja asiantunteva opas, jonka kanssa museosta saa irti paljon enemmän kuin itsekseen tutustuen. Mielestäni hinta on todella edullinen siihen nähden, kuinka hieno paikka on kyseessä. Eipä nykyään enää mitään saa 4 eurolla, mutta Kauppilan umpipihasta saa rahoilleen hyvän vastineen.

Paikan päällä vierähtää mukavasti tunti tai jopa pari, joten varaa ainakin sen verran aikaa vierailuun. Kauniilla säällä sitä viettää mielellään aikaa hienossa maalaismiljöössä.

Kauppilan umpipiha tarjoaa kaunista laitilalaista maalaismaisemaa

Kauppilan umpipiha ei ole ympäristöstään irrallinen museo, vaan se sijaitsee aidossa maalaismiljöössä. Parkkipaikalta pihaan vievää tietä reunustaa vitsaksista sidottu perinteinen riukuaita. Niityllä laiduntaa lampaita.

Puitteet ovat upeat monille pihapiirissä järjestettäville tapahtumille. Myös valokuviin löytyy hienoja taustoja. Meidän vierailupäivänämme siellä otettiin rippikuvia – ei mikään huono idea laisinkaan!

Itse umpipihan lisäksi alueen kohokohtia ovat kaunis tuulimylly sekä vanha savusauna, jonne kurkistaessa on taatusti huuli pyöreänä. Minä en ainakaan ollut eläissäni nähnyt niin suurta saunarakennusta enkä niin hienoa, kivistä koottua kiuasta! Sitä saunaa on taatusti saanut lämmittää kauan ennen kuin se on ollut kylpykunnossa, mutta toisaalta kun se on lopulta lämpimäksi saatu, siitä on riittänyt löytyä kenties koko kylälle. Kiukaassa on poltettu kai metrisiä halkoja.

Tällainen tavallinen lenkkarin litistäjä miettii ihmeissään, miten varakkaita nämä ihmiset ovatkaan olleet sen aikaiseen yleiseen elintasoon nähden. Kuinkahan monta hevosta talolla on ollut? Kuinka paljon piikoja ja renkejä, jotka ovat tehneet töitä mitättömällä palkalla, mutta kuitenkin elantonsa ja ruokansa taaten?

Sodan aikana talossa on majoitettu evakkoja, ja sotien jälkeen tilasta jouduttiin pakkoluovuttamaan maita siinä missä muualtakin. Opas kuitenkin kertoi, että tilan omistanut Kauppila osti heti saman verran maita tilalle, mitä oli joutunut muille luovuttamaan.

Kaksi sataa vuotta Kauppilan suvun historiaa on nyt umpipihalla päättynyt, mutta onneksi me saamme nauttia paikasta edelleen sellaisena kuin se on ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Rakennuksista löytyy hienoja tuon ajan esineitä, kuten upea yksikielinen virsikannel.

Useimmat nykypäivään säilyneet umpipihat löytyvät Länsi-Suomesta, mutta suurin osa niistä on yksityisomistuksessa eikä niihin pääse tavallinen yleisö tutustumaan. Kauppilan umpipiha Laitilassa onkin museokohteena merkittävä ihan valtakunnallisesti.

Pakko myöntää, että itse en tiennyt etukäteen, miten hieno paikka on kyseessä. Mutta nyt kun tiedän, voin suositella vierailua lämpimästi ihan kaikille. Koirat pääsevät alueelle, mutta Unto-koira odotti ulkosalla sen aikaa, kun kävimme tutustumassa sisätiloihin. Vuorottelimme kierroksella, niin että Unton ei tarvinnut odotella yksin. (En edes kysynyt, olisiko Unto päässyt mukaan sisätiloihin; kunnioitan tällaisia historiakohteita niin paljon, että en halua tunkea niihin koiran kanssa ilman erillistä kutsua.)

Unto nautti reissusta suunnattomasti, vaikka ei museon esineistöön päässytkään tutustumaan (tai ehkä juuri siksi!). Tämä oli Unton ensimmäinen pikku reissu leikkauksen jälkeen, ja sairausloman päättäminen kulttuuriretkeen piristi sekä koiran että omistajan mieltä. Lähiretkien merkitystä ei pidä koskaan aliarvioida.

Unton antamat pisteet: 4/5.

Sekalaisia faktoja

Osoite: Koukkelantie 240, Laitila

Turun keskustasta matkaa tulee 60 km, ajoaika 50 minuuttia.

Jos liikut Laitilan suunnassa ja haluat kulttuurin sijaan/lisäksi tutustua paikalliseen luontoon, käypä katsomassa myös nämä kirjoittamani jutut:

Vähä-Tulejärven kierros Laitilassa (5 km)

Laitilan jääkauden jäljet: Mato- ja Ilvesvuoren luontopolku

Yllätyksiä Laitilan kuntoradalla – ja haaste sinulle