Riihikosken maisemapolku Pöytyällä näyttää uuden puolen Aurajoesta

Kun turkulainen sanoo menevänsä reippailemaan Aurajokirantaan, hän puhuu tällöin todennäköisesti Tuomiokirkkosillan lähistöstä tai Halistenkosken seudusta. Turkulainen unohtaa helposti sen, että hänelle niin rakas Aurajoki on peräti 70 kilometriä pitkä ja että sen varrella on paljon muitakin hienoja ulkoilukohteita.

Aurajoki saa alkunsa Oripään harjualueelta, josta se virtaa läpi Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan, kunnes se lopulta saavuttaa Turun keskustan alueen. Ennen Saaristomerta joen virtaama vesi on tullut läpi 11 suuremmasta koskesta (lähde).

Pöytyän Riihikoskella Aurajoki virtaa kauniissa jokilaaksossa, ja tässä historiallisessa kansallismaisemassa kiemurtelee tutustumisen arvoinen Riihikosken maisemapolku.

Riihikosken maisemapolulle helppo tulla ja mennä

Luontokohteisiin päästäkseen joutuu joskus ajamaan kilometritolkulla huonokuntoisia pikkuteitä. Se ei automaattisesti ole huono asia: usein kaikkein parhaimmat luontokohteet ovat nimenomaan jossain Jumalan selän takana, ja kohteen arvostus vain nousee, kun sinne päästäkseen pitää suorittaa pieniä ponnisteluja.

Joskus on kuitenkin mukava huokaista helpotuksesta, kun kohde on helpon ajomatkan päässä, ja perillä odottaa hyväkuntoinen ja selkeästi merkitty pysäköintialue.

Pöytyän Riihikoskella on juuri näin onnekkaasti.

Maisemapolulle pääsee reitin kummastakin päästä, mutta autolla saapuvia kehotetaan valitsemaan Koskitien puoleinen pää. Pysäköintipaikan osoite on Koskitie 22, ja sinne on helppo tulla.

Itse maisemapolku alkaa jokirannasta 200 metrin päässä pysäköintipaikasta. Sillankupeesta voi piipahtaa vasemmalle katsastamaan Riihikosken padon; maisemapolku puolestaan lähtee sillan oikealta puolelta. Kyltit ohjaavat oikeaan suuntaan.

Reitti on noin 1,8 kilometrin mittainen, mutta se on janapolku. Toisin sanoen takaisin tullaan samaa reittiä, joten matkan pituus kaksinkertaistuu, jos reitin kulkee päästä päähän edestakaisin.

Riihikosken maisemapolku on helppokulkuinen, ja sen pystyy ehkä kulkemaan jopa lastenvaunuilla. Esteettömyyden vaatimuksia polku ei kuitenkaan täytä.

Riihikosken maisemapolulla hyviä puolia riittää

Janareitit eivät yleensä ole suosikkejani luontopoluista. Unto-koiran suosikkeja janareitit eivät ainakaan ole, sillä useimpien koirien tavoin Unto ei siedä sitä, että takaisinpäin tullessa vastassa ovat vain ne samat jo kertaalleen haistellut hajut.

Riihikosken maisemapolulla tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä polun lukuisat hyvät puolet kumoavat kirkkaasti yhden heikkouden. Jopa kriitikkomme Unto on sitä mieltä.

Jokimaisema on niin kaunis, että kaikki muu unohtuu saman tien. Ihmeellisintä on se, että maisema on kaunis myös marraskuun harmaassa sumussa. Kuinka kaunis jokiranta olisikaan esimerkiksi keväällä tai kesällä?

Sillan luona kosken pauhu on niin kovaa, että korviin sattuu, mutta vain muutamien metrien polulla tallustelun jälkeen äänet hiljenevät. Talot jäävät taakse, jokipenger nousee korkealle ja yhtäkkiä koko muu maailma häviää.

Maisema on toki vanhaa ihmisen muovaamaa kulttuurimaisemaa, jossa pellot, vanha asutus ja uomassaan virtaava joki yhdistyvät. Mutta samalla olo on kuin kävelisi kuussa, sillä polulla ollaan syvällä laaksossa eikä sieltä näy mitään muuta kuin vieressä virtaava joki.

Mietinkin siinä kävellessäni sitä, miten hienon harrastuksen olen itselleni löytänyt!

Siinä missä satunnainen luontopolulla kulkija saattaa suunnata kulkunsa aina vain ennestään tuntemilleen poluille, minä ja Unto puolestamme etsimme jatkuvasti uusia, tassuttelemattomia polkuja. Ilman tätä pakkomieltämme tuskin olisimme löytäneet Riihikosken maisemapolkuakaan. Mutta miten hyvä, että löysimme!

Polku on todella hieno, ja tätä mieltä on koko seurueemme.

Lisää luettavaa Aurajokivarresta:

Nomadi: Kännykkäsovelluksella Aurajokivarren ulkoilureitillä

Turun Virnamäen luontopolulla ihmetellään Aurajoen historiaa

Lähiretkeilyä: Liedon aseman ulkoilurata ja Nautelankoski

Jokivarren upea kuusikko herättää ihastusta

Jokilaakson maisemassa tekee poikkeuksen polun varren upea kuusikko. Se on tiheä, tasainen ja uskomattoman kaunis. Marraskuun muutoin harmaassa kelissä kuusikko toi maisemaan ihanaa ja paljon kaivattua vihreyttä.

Tulimme lopulta siihen lopputulokseen, että kuusikko on todennäköisimmin istutettu. Puut seisoivat rinteessä niin tasaisin välein, että luonto tuskin olisi sellaista kyennyt luomaan ilman ihmisen apua. Toisaalta vaikka kuusikko olisikin istutettu, ei se vähennä sen kauneusarvoa yhtään.

Peurat seurasivat kulkuamme Aurajoen toiselta rannalta. Ne juoksivat välillä meitä karkuun, mutta ilmestyivät taas paikalle seuraavassa joenmutkassa. Unto nosti kuononsa pystyyn ja haisteli ilmaa, mutta ei nähnyt joen toisella rannalla liikkuvia eläimiä.

Muutoin saimme nauttia jokilaakson maisemista kaikessa rauhassa. Yhtä koiranulkoiluttajaa lukuun ottamatta muita kulkijoita polulla ei ollut.

Riihikosken laavu on nähnyt monenmoista kulkijaa

Pöytyän Riihikosken maisemapolun varrella on myös laavu, mikä on erittäin hieno lisä muutoinkin hienolle luontopolulle. Laavu on parhaat päivänsä nähnyt jo vuosia sitten, mutta edelleen se palvelee mukavana taukopaikkana.

Arvostan suuresti sitä, että laavuja ja polkuja tehdään meidän kaikkien iloksemme. En koskaan lakkaa olemasta kiitollinen siitä, että saan tulla tällaisille paikoille kahvittelemaan ja nauttimaan ihanista luontokokemuksista. Tiedän, etteivät nämä paikat ilmesty tyhjästä, vaan ne vaativat valtavat määrät työtunteja, usein vieläpä vapaaehtoisvoimin.

Siksi tuntuukin vaikealta ymmärtää, miten kaikki eivät tätä kiitollisuuden tunnetta kanssani jaa. Tällä maisemapolun laavulla oli jopa roskis, mutta silti roskia oli levitelty maahan laavun ympärille.

Roskaaminen ylipäänsä saa minut suuttumaan, mutta tällainen täydellinen välinpitämättömyys vetää kokonaan sanattomaksi. Jopa Unto-koira katseli laavun ympäristöä täydellisen hiljaa.

Jos sinä, kunnollinen retkeilijä, haluat kuitenkin tulla tälle laavulle ja tehdä tulet, pakkaa polttopuut kassiin. Niitä tällä laavulla ei ole.

Riihikosken maisemapolku saa pisteitä…

Riihikoskella Aurajokivartta mukaileva luontopolku saa Unto-koiralta pisteitä 4/5. Seuralaisemme olisi antanut jopa ihan täydet 5/5, mutta Unto vähentää pisteen siitä, että polulta puuttuu huussi ja että laavu on hieman huonokuntoinen.

Maisemaltaan polku on kuitenkin täysien pisteiden arvoinen. Jos menet tutustumaan paikkaan kesäiseen kukka-aikaan, koet varmasti unohtumattoman elämyksen. Meidän retkipäivänämme luonto oli kaikkea muuta kuin parhaimmillaan.

Aurajokirannassa on tullut käveltyä lukuisia kertoja, mutta tällä kertaa pääsimme tutustumaan Aurajokeen eri paikassa ja eri näkökulmasta. Oli jännittävää miettiä, miten tuo sama savinen Aurajoen vesi, jota katselimme Riihikoskella, virtasi pian niiden paikkojen läpi, jotka olivat meille huomattavasti tututumpia.

Suosittelemme turkulaisille ystävillemme tutustumista Aurajokivarteen eri vinkkelistä. Aurajoki, sen historia ja nykypäivä, ovat paljon muutakin kuin se Turun läpi virtaava vesi. Kun teet pienenpienen retken Riihikoskelle, näyttäytyy tuo joki kokonaan uudenlaisena myös sinun silmissäsi.

Lisää kuvia Riihikoskelta ja muista luontokohteista löydät IG-tililtäni. Klikkaa kuvaa ja seuraa!

Sekalaisia faktoja

Autolla saapuvia suositellaan pysäköimään autonsa osoitteeseen Koskitie 22, Pöytyä (Riihikoski)

Maisemapolulle pääsee myös sen toisesta päästä. Tällöin osoite on Piimätie 44.

Turun keskustasta matkaa tulee 40 km, ajoaika puoli tuntia.

Pöytyään kuuluu kolme taajamaa: Riihikoski, Kyrö ja Yläneen kirkonkylä