Saako eläinlääkäreitä tai eläinklinikoiden hintoja kritisoida?

Koska olet löytänyt tiesi tähän blogiin, sinulla on todennäköisesti koira. Ja jos sinulla on koira, sinulla on todennäköisesti myös mielipide eläinlääkäreistä.

Koirien omistajina olemme nopeita antamaan kritiikkiä sekä eläinklinikoille että niiden henkilökunnalle. Terve kritiikki voi toki olla aiheellistakin, mutta menemmekö sanomisissamme joskus liian pitkälle? Onko oikein, jos puramme pahaa oloamme ja turhautumistamme julkisesti?

Paitsi että eläinlääkärikäynti jännittää, stressaa ja saa tunteet nousemaan pintaan, keventää käynti myös kukkaroamme melkoisesti. Voidaanko sanoa, että eläinlääkärimaksut ovat liian korkeita, jos yhä useammilla lemmikkien omistajilla ei ole niihin varaa?

Tässä tekstissä käyn läpi näitä kysymyksiä eläinlääkärikäynteihin ja eläinlääkäreihin liittyvien voimakkaiden tunteiden kautta.

Eläinlääkärit saavat osakseen julkista lyttäämistä

Turun Sanomat julkaisi hiljattain vuoden 2022 turkulaiseksi yrittäjänaiseksi valitun eläinlääkäri Eva Einola-Koposen haastattelun (lehden tilaajana voit lukea jutun tästä).

Jutussa Einola-Koponen mainitsee ammattinsa varjopuolista sen, että pettyneet asiakkaat voivat kirjoitella loukkaavia kommentteja sosiaaliseen mediaan tai jopa lähettää uhkausviestejä. Tilanne on niin paha, että etenkin nuoremmat eläinlääkärit saattavat päätyä vaihtamaan tämän seurauksena alaa. Einola-Koponen huomauttaa haastattelussa myös, että eläinlääkäreillä ei ole mahdollisuuksia vastata julkisiin somekommentteihin, sillä heitä koskee vaitiolovelvollisuus.

Lehtijuttu oli hassu yhteensattuma, sillä olin itse juuri paria päivää aikaisemmin jostain syystä päätynyt ajattelemaan tätä samaa asiaa. Olin jopa aikonut kirjoittaa aiheesta jutun.

Olin törmännyt Facebookia selatessani arvioihin ja kommentteihin eläinlääkäriasemista ja eläinlääkäreistä ja hämmentynyt siitä, miten osa kommenteista oli ollut niin voimakkaan negatiivisia. Tunteellisena ja herkkänä eläimen omistajana pystyin osin ymmärtämään kirjoittajien syitä ja lähtökohtia, mutta en pystynyt lainkaan ymmärtämään sitä, miten asiat esitettiin.

Omat koiranikin ovat valitettavasti sairastelleet, joten Turun seudun eläinlääkäreistä on kertynyt paljon kokemuksia viimeisen 20 vuoden ajalta. Usein koirani ovat saaneet ammattitaitoista hoitoa, josta olen ollut, ja olen edelleen, äärettömän kiitollinen.

Joskus on kuitenkin ollut vaikeampaa. Etenkin silloin, kun en ole itse osannut ohjata eläinlääkäriä oikeaan suuntaan, on vaivan syyn löytyminen ollut hankalaa. Aina ei diagnoosiin asti ole päästy. Olo on tällaisen käynnin jälkeen ollut tyhjä ja pettynyt.

Koskaan ei kuitenkaan mielessäni ole edes käynyt sellainen vaihtoehto, että olisin lähtenyt purkamaan pahaa oloani haukkumalla klinikan ja lääkärin netissä julkisesti.

Eläinlääkärin ammatti ei ole helppo. Siinä missä sinä voit marssia ihmislääkärille ja kertoa, että sinulla on vatsa kipeänä, eläin ei pysty sitä vastaavassa tilanteessa sanoin ilmaisemaan. Eläinlääkärin on lähdettävä tutkimaan asiaa ihan eri vinkkelistä.

Lemmikin omistajan paha olo purkautuu eläinlääkäriin

Einola-Koponen ymmärtää, että jännitys ja pettymys saavat lemmikin omistajan purkamaan tunteitaan äkkipikaisesti. Olin itse tullut täsmälleen samaan tulokseen miettiessäni syitä ihmisten kirjoitteluille.

Huoli lemmikistä on valtava, ja eläinlääkärin vastaanotolla omistaja toivoo enemmän kuin mitään muuta, että rakas lemmikki voitaisiin parantaa. Jos näin ei käykään, tuntuu pettymys murskaavalta. Tunteesta tulee vaarallinen, kun siihen yhdistetään nykypäivän ihmisten nopea ja mitään ajattelematon somekäyttäytyminen.   

Joskus eläinlääkäri erehdytään nostamaan lähes jumalan asemaan ja uskotaan, että eläin voidaan aina parantaa. Valitettavasti näin ei asia ole, vaikka miten sitä haluaisimme. Joskus tulee vastaan se tilanne, kun eläimen on joko annettava mennä tai se lähtee meiltä lupaa kysymättä. Ei se aina ole kenenkään vika.

Turun Sanomien haastattelussa Einola-Koponen nostaa esiin eläinlääkäreiden kommunikaatiotaidot, joita tarvitaan lemmikkien omistajia kohdatessa. Vaikka hän epäilee näiden taitojen olevan eläinlääkäreillä joskus puutteellisia, minä en näe asiaa samoin.

En ainakaan tällä hetkellä muista, että olisin koskaan kokenut eläinlääkärin olleen ihmisenä minua kohtaan jotenkin epäystävällinen, vaan aina nimenomaan päinvastoin. Asiatkin on aina saatu selvitetyksi. Jos eläinlääkäri on perusluonteeltaan hiljainen, se ei suoraan tee hänen kommunikointitaidoistaan puutteellisia. Itsekin hiljaisena ihmisenä ymmärrän tällaista luonteenpiirrettä erittäin hyvin.

Sellaisen asian olen kyllä vuosien saatossa tullut huomanneeksi, että kun todella tarvitaan taitoja löytää lemmikin sairaus pelkästään eläintä tunnustelemalla, ovat kokemus ja kertyneet työvuodet valttia. En sano tätä mollatakseni nuoria eläinlääkäreitä. Sanon vain sen, minkä olen itse nähnyt. Kokemus tuo viisautta – niin eläinlääkärin ammatissa kuin monessa muussakin asiassa.

Vaaditaan todellisia kädentaitoja, että löytää sairauden eläintä tunnustelemalla. Unto-koira ei ole tätä kopelointia aina niin kovin arvostanut, mutta minä olen sitäkin enemmän.

Eläinlääkärin ammattitaito maksaa – mutta maksaako se jo liikaa?

Marmatan arjessani paljon siitä, että työstä tulee maksaa kunnon palkka. Koen jatkuvasti vähättelyä omassa ammatissani: kuka tahansahan osaa kääntää, jos vain kieltä osaa tai omistaa sanakirjan tai konekäännösohjelman. Ja kuka tahansahan Suomessa osaa kirjoittaa, koska meille kaikille on sitä koulussa opetettu. Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että taidoistani tai korkeakoulututkinnostani ei tarvitsisi maksaa ollenkaan.  

Uskon siis oman kokemukseni pohjalta, että eläinlääkäri ansaitsee palkkansa. Hän on koulunsa käynyt, ja ammatti on vastuullinen.

Niin ristiriitaista kuin se onkin, en voi olla miettimättä, maksammeko eläinlääkärikäynneistä kuitenkin liikaa? Saanhan sentään miettiä tällaista? Leikkiä ajatuksella täydellisestä maailmasta?

Yle uutisoi hiljattain, että lemmikkejä hylätään tätä nykyä entistä enemmän rahahuolien vuoksi (lähde).

Näyttää siltä, että koronan alkupäivien lemmikkibuumi on saanut ikävän lopun muun muassa sähkön ja muiden hintojen nousun myötä. Ihmisillä ei ole enää varaa huolehtia lemmikeistään.

Se näkyy paitsi lemmikkien hylkäämisinä myös siinä, että lemmikkien hoitoon viemistä lykätään. Tämä on vielä ikävämpi asia kuin se, että lemmikille etsittäisiin uusi, parempi koti. Koirat (ja erityisesti kissat) eivät aina näytä kipujaan. Sairaudet tulisi hoitaa ajoissa, ja lemmikillä tulisi aina olla oikeus hoitoon.

On selvää, että lemmikkiä ei tulisi koskaan ottaa hetken mielijohteesta ja että myös raha-asioihin tulisi varautua etukäteen. Nykyinen maailmantilanne on kuitenkin sellainen, että vain harva olisi pystynyt ennustamaan sen muutamaa vuotta aikaisemmin.

Pari sataa euroa peruseläinlääkärikäynnistä, joka ei sisällä edes laboratoriotutkimuksia tai röntgenkuvia, tuntuu monesta nykyään järjettömän kalliilta. Minäkin olen sitä mieltä, että eläinlääkärillä käynti maksaa liikaa tai ainakin, että vähävaraisille pitäisi tarjota edullisempia vaihtoehtoja.

Kirjoitin taannoin täällä blogissani: ”Ihmisen varakkuus ei tee hänestä yhtään parempaa koiranomistajaa, sillä kiltteyttä ja hyvää sydäntä ei mitata rahassa.”

Päinvastoin uskon, että esimerkiksi monelle työttömälle koira olisi tärkeä tuki, joka auttaisi eteenpäin vaikeina aikoina. Ainakin se vie ulos myös niinä päivinä, jolloin ei muuten jaksaisi. Vaikeat ajat eivät välttämättä tarkoita samaa kuin se, ettei lemmikistä haluttaisi huolehtia. Nykypäivän maailmassa saattaa vain olla, että pelkkä halu toimia oikein ei riitä.

Onko se reilua? Mielestäni ei.

Miksi eläinklinikoiden hinnat ovat niin korkeita?

Eläinlääkärimaksut ovat oman, puhtaasti henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan nousseet vuosien saatossa enemmän kuin muut hinnat. Miksi näin on, siihen en tietenkään tavallisena koiran kanssa tallustelijana osaa ottaa kantaa. Epäillä voin kuitenkin esimerkiksi sitä kehitystä, missä monet yksityiset eläinklinikat ovat muuntuneet osaksi isoja ketjuja, vaikka todisteita tästä ei minulla olekaan.

Ketjut ovat mahdollistaneet nopean kehityksen eläinten hoidossa muun muassa isommilla investoinneilla ja paremmilla laitteilla. Koiraelämäni alkutaipaleella ei esimerkiksi puhuttu koirien magneettikuvauksista silloinkaan, kun koirallani epäiltiin välilevysairautta. Nykyään magneettikuvauksia tehdään kuitenkin monessa paikassa.

On ollut hienoa nähdä ja kokea, miten nykypäivänä tehdään rutiininomaisesti isojakin leikkauksia. Olen saanut isoilla klinikoilla ja eläinsairaaloissa koirilleni erinomaista hoitoa ja itselleni loistavaa palvelua, mistä tunnen syvää kiitollisuutta.

Tuskin nämä kalliit ja hienot laitteet tai eläinten tehohoito nykyaikaisissa sairaaloissa ovat kuitenkaan näkymättä asiakkaan maksamissa hinnoissa. Yksityisillä klinikoilla kun kaikki mahdolliset kulut – ei vain eläinlääkärin palkka – veloitetaan asiakkaan kukkarosta.

Edullisempaakin hoitoa on toki saatavilla esimerkiksi kunnaneläinlääkäreillä, mutta näillä klinikoilla keskitytään lähinnä perustoimenpiteisiin. Jo hammasröntgenistä lähtien on yleensä suunnattava isommille ja kalliimmille klinikoille.

Kokonaan toinen kysymys on lähteä miettimään, milloin lemmikin hoidon jatkaminen on eettisesti oikein, vaikka se mahdollista olisikin. Se on kuitenkin kokonaan eri tekstin aihe, joten jätetään se puoli tällä erää käsittelemättä.

Mietelmiäni tämän tekstin lopuksi

En muista kaikkia vastaani tulleita eläinlääkäreitä edes nimeltä. Sitten taas toisessa ääripäässä ovat ne eläinlääkärit, jotka tulen muistamaan nimineen ja kasvoineen koko loppuelämäni. He ovat omalta osaltaan olleet auttamassa koiriani ja pelastaneet näiden henkiä. Muistelen lämmöllä myös heitä, jotka ovat hoitaneet koirieni viimeiset hetket arvokkaasti.

Eläinlääkärit ansaitsevat kiitokset, kehut ja arvostuksen.

Saisinko siis esittää toiveen, että olisimme huomaavaisempia toisiamme ja myös eläinlääkäreitä kohtaan? Että emme lähtisi niin kovin sanoin mollaamaan ketään henkilökohtaisesti, vaan etsisimme muita tapoja selvittää asiaa, jos jotain selvitettävää on? Koen tämän tärkeäksi jo senkin vuoksi, että tiedän itse, kuinka paljon vahinkoa kaikenlaiset (perusteettomat) huhupuheet voivat saada aikaan.

Toisaalta asiallinen keskustelu yleisellä tasolla ja mahdollisesti myös kritiikki, jos se vie asioita eteenpäin, on mielestäni ihan oikeutettua. Näen tämän samoin kuin blogistani saadun palautteen: eri mieltä saa olla ja asioista voidaan keskustella, mutta pelkkiä kirosanoja sisältävät törkykommentit eivät hyödytä ketään.

Koirabisnes on isoa bisnestä isoine rahoineen. Siihen liittyy paljon sellaisia palveluita, jotka voi jättää ostamatta, ja silti voi huolehtia koirastaan hyvin. Eläinlääkärissä käynti kuuluu kuitenkin jokaisen koiran (ja eläimen) oikeuksiin, ja jokainen joutuu sinne lemmikkinsä viemään jossain vaiheessa.

Kyllä minä ymmärrän, mistä hinta koostuu. Ymmärrän myös, että toiveeni ovat haihattelua. Uskon todella, että meillä koirien omistajilla tulisi olla sekä vakuutus että vararahasto sairauden varalta. Mutta elämä ei aina ole niin yksinkertaisen helppoa. Kaikkea ei voi ennustaa.

Työläisperheen lapsena toivoisin, että koiran omistamisesta ei tulisi vain varakkaiden huvia. Koirat tukevat terveyttämme ja auttavat meitä elämässämme monin eri tavoin. Aito rakkaus koiraa kohtaan ei synny maallisen omaisuuden paljoudella. Se syntyy jollain aivan muulla.

Kiitos, kun luit tänne asti. Tätä – kuten kaikkia muitakin tekstejäni – saa vapaasti jakaa. Itse asiassa jos jaat, olen siitä erittäin kiitollinen!

Lisää luettavaa blogissani:

Koiran sappirakon poisto (mukoseele) – omakohtainen kokemus

Kun hätä on suurin, koiravakuutus pelastaa talouden – LähiTapiola

5 syytä miksi ei kannata ottaa koiraa (ja 1 miksi se kannattaa)