Arjen huomioita koirien älykkyydestä: onko sinun koirasi nero?

Olet saattanut nähdä tutkimustuloksia eri koirarotujen välisistä älykkyyseroista. Älykkäimpien koirarotujen listoilla on ykkösenä totuttu näkemään bordercollie, mutta listoilla keikkuvat yleensä myös villakoira, noutajat ja saksanpaimenkoira.

Älykkyyttä on olemassa kuitenkin monenlaista, niin ihmisillä kuin koirilla, ja tulokset riippuvat usein siitä, mitä ominaisuuksia on testattu. Toisaalta sekin on muistamisen arvoinen seikka, että korkea älykkyys ei tee koirasta automaattisesti parempaa ihmisen kumppania.

Unto-koira kävi joitakin vuosia sitten persoonallisuustestissä. Siinä mitattiin monia sellaisia ominaisuuksia, joista koiran persoonallisuus koostuu, ja yhtenä osa-alueena oli älykkyys. Selvisikö testissä, että Unto olikin nero?

Olen tehnyt paljon myös arkielämän huomioita koirien keskinäisistä kommunikaatioista, joista osa on hyvinkin uskomattomia. Niiden perusteella mietinkin, että ymmärrämmeköhän me ihmiset ollenkaan, kuinka älykkäitä koirat tai eläimet ylipäänsä ovat?

Ennakkoluuloja koirarotujen älykkyydestä

Varmasti älykkäiden koirien listoilla roikkuvat koirarodut ovat oikeasti älykkäitä, ja yleensä ihmiset olettavatkin näiden rotujen sitä olevan.

Ihmisillä on kuitenkin paljon ennakkoluuloja etenkin sellaisia koirarotuja kohtaan, jotka eivät heidän mielestään ole älykkäitä.

Otetaanpa esimerkiksi coton de tuléar -rotuinen koira, jollainen minulla henkilökohtaisesti on ollut. Sellainen pieni, valkoinen ja pitkäkarvainen.

”Lamppuharja”. ”Lattiamoppi.”

Voi kunpa nämä ilveilijät ja sananiekat olisivat tienneet, että Sohvi-cottoni oli älykkäin koira, joka minulla on koskaan ollut kunnia tuntea!

Vasta Sohvin poismenon jälkeen olen tutustunut enemmän koirien älykkyystesteihin. Olen lukenut muun muassa älykkäistä bordercollieista ja niiden suorittamista tempuista, ja joutunut toteamaan mielessäni, että Sohvihan osasi tehdä samoja asioita! Rajoittavana tekijänä oli ainoastaan Sohvin pieni fyysinen koko.

Valitettavasti minä pidin Sohvin älykkyyttä itsestäänselvyytenä enkä osannut arvostaa sitä tai tuoda sitä esille. Sohvi olisi ollut todellinen sometähti, jos se ei olisi elänyt elämäänsä ennen somen keksimistä.

Vain yksi esimerkki: Sohvilla oli paljon leluja, jos ei nyt ihan sataa, niin melkein, ja niitä oli eri paikoissa kotona, mökillä ja mummolassa. Jos levitin ne kaikki lattialle ja sanoin jonkun lelun nimen (niillä kaikilla oli oma nimi), Sohvi toi välittömästi minulle oikean lelun. Se ei koskaan erehtynyt. Jos olin ostanut uuden lelun ja sanoin uuden lelun uuden nimen, Sohvi mietti pari sekuntia, katseli ympärilleen ja toi uuden lelun. Ilmeisesti se osasi päätellä, että koska nimi ei ollut yhdenkään vanhan lelun nimi, sen täytyi olla se uusi.

Ajattelin aina, että Sohvin älykkyys johtui vain siitä, että olin puuhaillut sen kanssa niin paljon. Myöhemmin olen kuitenkin huomannut, ettei se ollut se syy.

Vaikka olen puuhaillut kuinka paljon tahansa mittelspitzieni kanssa, eivät ne ole koskaan yltäneet samalle tasolle tai edes millekään lähellä olevalle tasolle. Päinvastoin mittelini eivät ole näyttäytyneet ollenkaan erityisen älykkäinä koirina. Kuitenkin uskallan väittää, että ihmiset arvioisivat mielessään pystykorvat älykkäämmiksi kuin pienet ja valkoiset lattiamopit.  

Vaikka Sohvin kuolemasta on jo yli 12 vuotta, muistelevat ihmiset edelleen sitä, miten älykäs se oli. Sohvi ehti vajaan 9-vuotisen elämänsä aikana tehdä unohtumattoman vaikutuksen moneen ihmiseen.

Unton kokemus SmartDog-testistä

Unto kävi SmartDog-testissä kesällä 2018.

Testi oli persoonallisuustesti eikä niinkään älykkyystesti, ja siinä testattiin monia sellaisia asioita, joista persoonallisuus koostuu: itsehillintää, ihmisten eleiden ymmärtämistä, tilaan liittyvää ongelmanratkaisua, aktiivisuustasoa, tuntemattomaan ihmiseen suhtautumista, uuteen ympäristöön tutustumista ja käyttäytymistä ongelmanratkaisutilanteessa, joka on mahdoton ratkaista (pyrkiikö koira suoriutumaan itsenäisesti tehtävästä vai pyytääkö se ihmiseltä apua).

Testipäivämme oli helteinen, ja uskon, että kuumalla ilmalla oli huonontavaa vaikutusta suorituksiin, sillä Unto ei ollut aivan niin intoa täynnä kuin se yleensä on. Lopputuloksissa ei kuitenkaan ollut yllätyksiä.

Unto oli testien mukaan juuri sellainen kuin olin ajatellutkin sen olevan. Se osasi muun muassa erittäin hyvin lukea ihmisen eleitä, se suhtautui melko välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin, ja se pyysi nopeasti minulta apua, jos se ei osannut ratkaista ongelmaa itse (sekin on yksi ongelmanratkaisutapa, että osaa pyytää ihmistä auttamaan!).  

Varsinaisessa älykkyysosatestissä Unto pärjäsi hyvin. Testissä otettiin aikaa, kuinka nopeasti Unto pystyi ratkaisemaan ongelman, eli kuinka nopeasti se pääsi käsiksi esteen takana olevaan herkkupalaan. Unto ei päässyt kaikkein nopeimpien koirien joukkoon, mutta se oli selvästi siellä välkymmässä päässä reippaasti keskitason yläpuolella.

Toki tämä oli vain yksi testi, mutta itse luokittelin Unton enemmän keskikastin koivennostajaksi kuin varsinaiseksi koiraneroksi.

Koirien älykkyys on muutakin kuin testejä: kommunikaatio älykkyyden mittarina

Kommunikaatio- ja viestintätaidot ovat yleensä isossa asemassa, kun mittaamme eläinten älykkyyttä. Linnuilla on kuulemma kehittyneitä tapoja viestiä asioita, ja delfiinit ovat kokonaan oma lukunsa. Delfiinien kommunikointia pidetään jopa niin kehittyneenä, että ne osaavat juoruilla toisistaan (lähde).

Myös koirilla on sellaisia keskinäisiä kommunikointikykyjä, jotka saavat omistajan hämilleen. Näitä ei kuitenkaan yleensä älykkyystesteissä mainita. Untonkin persoonallisuustestissä katsottiin sitä, miten koira kommunikoi ihmisen, ei toisen lajitoverinsa kanssa.

Kuitenkin ne, joilla on kaksi tai useampi koira, ovat varmasti huomanneet, miten hienosti ja hienovaraisesti koirat kommunikoivat keskenään. Haukkumista pidetään koirien kielenä, mutta nimenomaan haukkumista siihen ei yleensä tarvita.

Esimerkki 1:

Olin lakaisemassa terassia, ja koirani olivat kanssani ulkona. Nuorempi koira Unto tarttui jatkuvasti hampaillaan harjaan kiinni, eivätkä mitkään kieltoni auttaneet. Jos sain Unton lopettamaan, se tarttui hetken päästä harjaan uudestaan. Vanhempi koira Sulo katseli touhuamme parin metrin päästä kulmat kurtussa makoillen.

Hetken kuluttua Sulo pomppasi pystyyn ja porhalsi Unton luo. Se toi kuononsa miltei kiinni Unton kuonoon, tuijotti hetken ja murahti kerran lyhyesti matalalla äänellä. Sen jälkeen Sulo meni takaisin paikalleen.

Ihmettelin tapahtumaa hetken, sillä en oikein ymmärtänyt, mistä tuossa oli ollut kyse.

Kunnes aloin uudelleen lakaista terassia, ja tällä kertaa Unto ei enää tarttunutkaan harjaan kiinni! Koko loppusiivouksen ajan Unto ei enää häirinnyt minua!

Ihanko totta Sulo oli käynyt sanomassa Untolle, että sen piti jättää minut ja harja rauhaan?

Esimerkki 2:

Olin ollut Winter Dog Show’ssa Unton kanssa. Valitettavasti Unto toi sieltä kotiin tuliaisena lievän vatsataudin.

Olin yöllä täydessä unessa, kun toinen koirani, Sulo, hyppäsi yhtäkkiä päälleni herättämään minut. Koirani eivät koskaan herätä minua unesta, joten tiesin heti, että jotain poikkeuksellista oli tapahtunut. Samassa kuulin Unton tepsuttelevan ympäri asuntoa, ja arvasin, että sillä oli kiire ulos.

Kului pari päivää, Unton vatsatauti meni ohi, mutta seuraavaksi tauti tuli Sulolle.

Olin jälleen yöllä nukkumassa, kun tällä kertaa Unto tuli herättämään minut. Samassa kuulin Sulon tassuttelevan asunnossa siihen malliin, josta arvasin, että ulos oli mentävä.

Miten koirani osasivatkin toimia näin? Miten ne olivat kommunikoineet tilanteesta keskenään? Vatsatautipotilas ei itse kyennyt minua herättämään, joten terve koira hoiti avunpyynnön tämän puolesta.

Esimerkki 3:

Unto nukkui olohuoneen lattialla, ja Sulon lempilelu lojui lattialla Unton lähellä. Unto ei ollut lelusta kiinnostunut, se vain sattui lojumaan siinä Unton vieressä.

Sulo makasi lattialla parin metrin päässä ja tuijotti Untoa ja lelua. Näin, että Sulo selvästi halusi mennä ottamaan lelun, mutta ei voinut, koska olisi silloin tullut häirinneeksi Untoa. Sulo tuijotti tuijottamistaan aivan kuin lähettäen viestiä telepaattisesti. Lopulta Unto havahtui, katsoi Suloon päin, ymmärsi ja siirtyi muutaman metrin päähän toisaalle.

Sulo meni tyytyväisenä nappaamaan lelun.

Ovatko eläimet älykkäämpiä kuin uskommekaan?

Oma uskomukseni on, että emme tiedä vielä paljoakaan eläinten älykkyydestä. Teemme erilaisia testejä, mutta älykkyystestit eivät kerro läheskään kaikkea, koska älykkyyttä on olemassa monenlaista.

Eivät kaikki ihmisetkään ole älykkäitä samalla tavalla. Minä olen aina ollut kirjaihminen, jolle kirjatietous vain jotenkin imeytyy päähän. Kokonaan toisenlaista älykkyyttä on se, että kykenee hienoihin tuotoksiin käsillä tekemällä – siihen esimerkiksi minä en pysty.

Koirammekin ovat keskenään erilaisia.

Saatamme pitää huonona tuloksena sitä, että koira ei jaksa yrittää kovin pitkää aikaa ratkaista ongelmaa itse – tällainen koira ei sovellu itsenäistä työskentelyä vaativiin tehtäviin – mutta jos koira osaa pyytää ongelmaan apua ihmiseltä, eikö se silloin osoitakin jo melkoista fiksuutta? Miksi rehkiä, jos saa manipuloitua toisen tekemään työn puolestaan?

Taidamme toistaiseksi ymmärtää eläimiä hävettävän vähän. En usko, että ymmärrämme edes koiriemme älykkyyden määrää, vaikka yhteistä taipaletta on meillä takana 20 000 vuotta (Hannes Lohen luento ”Koiran alku” tieteen päivillä 2023).

Moskovan kulkukoirat matkustavat metrossa ja osaavat jäädä oikealla asemalla pois kyydistä. Toisaalta taas sikaa pidetään koiraakin älykkäämpänä, ja sian uskotaan olevan älykkyydessä 5-vuotiaan lapsen tasolla – kaikesta sikaan kohdistuvasta halveksunnasta huolimatta.

Mitä jos sinulla onkin kotonasi koiranero, mutta et vain tiedä sitä vielä? Pelkän rodun perusteella ei voi tehdä varmoja päätelmiä, vaikka googlettamalla löytääkin helposti kymmenen älykkäimmän koirarodun listoja.   

Tutustu koiraasi ja anna sille mahdollisuus näyttää älynsä. Kenties yllätyt, sillä se saattaa selviytyä sellaisistakin toimista, mihin et uskoisi sen kykenevän.

Mutta olemmeko me itse tarpeeksi älykkäitä ymmärtämään koiriemme neroutta?

Lisää luettavaa blogissani:

Riittääkö että koira on kotikoira? Mitä on hyvä koiranelämä?

Pohdintaa: täytyykö koiran antaa tervehtiä vastaantulevia koiria?